Hanoi Rocksin bussi rusikoitiin jäähakuilla ja kirveillä – Michael Monroe muistelee keikkaa maakunnassa: ”Ne olis tappanu meidät, jos oltais jääty siihen!”
1980-luvulla Hanoi Rocks sai paeta maakunnissa jäähakkujen kanssa riehuvia paikallisia. Enää Michael Monroen ja Sami Yaffan ei tarvitse pelätä henkensä edestä, mutta rokki soi edelleen.
1980-luvulla Hanoi Rocks sai paeta maakunnissa jäähakkujen kanssa riehuvia paikallisia.
Artisteja kohdellaan nyt paremmin kuin 1980-luvulla. Hurriganesin Remu Aaltonen alkoi aikanaan vaatia, että bändejä kohdellaan kunnioittavasti ja työstä maksetaan korvaus.
Hanoi Rockskin joutui taistelemaan palkkioistaan. Sen sai huomata manageri Seppo Vesterinen käydessään tiedustelemassa palkkiota erään keikan jälkeen.
”Siellä maalaisisännät istuskeli, et pitäiskö tuosta muka maksaa jotain. Että oli sillä aika pienet rinnat sillä ruotsalaisella tyttölaulajalla”, muistelee Michael.
Vaikka takahuoneissa ei välttämättä vieläkään ole käsienpesumahdollisuutta saati saippuaa, ruokaa yleensä saa.
Hanoi Rocks vuonna 1983. © Lehtikuva / Erkki Raskinen
Maakunnissa sai pelätä henkensä edestä
Enää ei tarvitse myöskään pelätä henkensä edestä keikoilla maakunnissa. Kerran Hanoi Rocksin bussi rusikoitiin jäähakuilla ja kirveillä käyttökelvottomaksi. Michael heräsi, kun ikkuna särkyi hänen päälleen.
”Ne olis tappanu meidät, jos oltais jääty siihen! Sitä ei tapahdu enää. Päinvastoin joku voi tulla sanomaan: Sami, selfie!” Michael sanoo.
Homonarkkareista koko kansan idoleiksi
Michael muistaa törmänneensä usein ennakkoluuloihin. Savuttomia huoneita ja siisteyttä arvostavalle laulajalle tarjottiin yleensä hotellin rähjäisin huone. Oletettiin, että rokkari kuin rokkari hajottaa paikat ja viihtyy saastan keskellä.
Kun kansainvälistä menestystä alkoi tulla, suomalaistenkin suhtautuminen muuttui. Ensin bändiläisiä kutsuttiin homonarkkareiksi, seuraavaksi ihasteltiin, kuinka oman maan pojat pärjäävät maailmalla.