Jenna-Marin jatkuva tukkoisuus paljastui nenäpolypoosiksi – Flunssa sai itkemään tuskasta
Jatkuva nuha ja tukkoinen ääni havahduttivat Jenna-Mari Taarin huomaamaan, että kaikki ei ole kunnossa. Oireita ovat helpottaneet poskionteloiden ilmastointileikkaukset.
Tukkoisuus ja jatkuva nuha havahduttivat helsinkiläisen Jenna-Mari Taarin toden teolla vuonna 2010. Taari on sairastanut kolmivuotiaasta asti astmaa, eri allergioita ja atopiaa. Hän oli pärjännyt hyvin allergialääkkeillä, kunnes jatkuva tukkoisuus alkoi vaivata.
Syyksi osoittautui nenän polyyppitauti. Siinä nenäonteloiden limakalvoille kasvaa polyyppeja, jotka olivat tukkineet ja tulehduttaneet limakalvot.
Tukkoisuus havahdutti
”Ensimmäisen kerran havahduin jatkuvaan nuhaan opiskellessani Tanhuvaaran urheiluopistossa vuonna 2010. Olo oli jotenkin omituinen, ihan kuin onteloissa olisi jotain ylimääräistä. Kaveritkin alkoivat kysellä, että olenko kipeä.
Kun puhuin nuhasta lääkärissä, hän totesi, että käytössäni oleva allergialääke ei enää toimi, ja se vaihdettiin toiseen.
Olin jatkuvasti väsynyt ja tukkoinen, mutta jotenkin vain totuin olotilaan. Yöaikana jouduin hengittämään suun kautta, ja aamuisin ihmettelin, että olenkohan yhtään nukkunut.
Poskiontelontulehdus olikin nenäpolypoosi
Kun valmistuin, sain työpaikan ja muutin Helsinkiin. Jossain vaiheessa menin työterveyslääkärille jonkin muun syyn vuoksi, mutta mainitsin hänelle myös nuhaisuudestani. Ensimmäistä kertaa minut passitettiin röntgeniin.
Röntgenin perusteella sain diagnoosin pahasta poskiontelontulehduksesta, ja minun tulisi mennä erikoislääkärille poskionteloiden huuhteluun. Vastaanotolla lääkäri kuitenkin totesi, että ei minulla mitään poskiontelontulehdusta ole vaan nenäpolypoosi.
Sain lähetteen pään TT- eli tietokonetomografiakuvaukseen ja pääsin HUSin korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikan asiakkaaksi.
Kiusana yliherkkyys lääkkeelle
Sanoin poliklinikalla, että saan lääkkeistä outoja oireita: nenä, silmät, ikenet ja nielu kutisivat ja niitä turvotti, lisäksi nenä oli tukossa. Minulla todettiin asa- eli asetyylisalisyylihappoyliherkkyys. Se on kuulemma tyypillistä astmaa, allergioita ja atopiaa sairastaville.
Polypoosiin määrättiin nenäkortisonia sekä satunnaisesti suun kautta otettava kortisonikuuri. Lisäksi minun tuli huuhdella nenäontelot apteekista saatavan nenäkannun ja suolaveden avulla päivittäin.
Kortisoni rauhoitti ja avasi nenäonteloita, mutta jossain vaiheessa huuhtelu alkoi tuntua vaikealta. Suolavesi ei vain mennyt onteloiden läpi ja tuntui, kuin hukkuisin. Polyypit olivat alkaneet tukkia limakalvoja.
FESS-leikkauksissa avarrettiin poskionteloita
Vuonna 2014 pääsin FESS-leikkaukseen. Siinä poskionteloitani avarrettiin ja limakalvoille kertyneet polyypit poistettiin shaverilla eli silppuamalla. Leikkauksen jälkeen nuhainen olo ja ääni hävisivät, ja pystyin taas hengittämään nenän kautta.
Polypoosissa on tyypillistä, että polyypit alkavat kasvaa uudestaan. Kahden vuoden jälkeen jouduin uuteen FESS-leikkaukseen.
Sitten syttyi koronapandemia. Työskentelen personal trainerina, ja kun salit jälleen avattiin asiakkaille, jouduimme käyttämään työssämme maskeja.
Maskin pitäminen tuntui todella ahdistavalta. Jouduimme pitämään maskeja myös hikijumppia ohjatessa. Koska ääneni oli enemmän ja vähemmän nuhainen, ihmiset pelkäsivät, että minulla on korona.
Kesällä 2021 aloin odottaa lasta. Raskausaika oli polypoosin kannalta hyvää aikaa, ja oloni oli pitkään hyvä myös poikani syntymän jälkeen. Minulla piti olla kontrollikäynti poliklinikalla, mutta lääkäri olikin sairastunut. Jostain syystä uutta kutsua ei koskaan tullut.
Asia unohtui, kunnes keväällä 2023 sain ensimmäisen kunnon flunssan. Päässäni oli niin valtava paine ja korviin sattui niin, että itkin tuskasta. Menin päivystykseen, mutta en päässyt lääkäriin. Sairaanhoitaja katsoi korvani ja lähetti minut kotiin. Korvat olivat kuulemma vähän punaiset.
Seuraavana päivänä tärykalvoni puhkesi ja nesteet valuivat. Lääkärissä todettiin, että polypoosi on pahentunut.
Joulukuussa 2023 minulle tehtiin viimeisin FESS-leikkaus, kaikista laajin. Siinä avattiin poskionteloiden lisäksi kita- ja otsaontelot.
Tässä ja nyt: paine onteloissa on hävennyt
Toivuin leikkauksesta nopeasti, ja jälkitarkastuksessakin todettiin, että leikkaus onnistui hienosti. Tässä välissä on myös tapahtunut kehitystä, sillä tällä kertaa onteloihin laitettiin itsesulavat tamponit. Aiemmin ne piti repiä itse pois, ja se tuntui siltä, kuin taju lähtisi.
Leikkauksen jälkeen olen sairastanut yhden kuumetaudin, mutta painetta en tuntenut onteloissa. Nyt oli tilaa, joten räkä voi liikkua.
Leikkaava lääkäri totesi, että jos kortisonilääke ei jatkossa enää auta, minulla voitaisiin kokeilla biologista lääkettä, joka toteutetaan pistoshoitona. Jos siitäkään ei ole apua, voi olla, että parin vuoden päästä olen jälleen leikkauspöydällä.”
Voimavarani: Perheenäidin pyhä aika
Minun on saatava katsoa joka päivä rauhassa Emmerdale-sarja. Katson sen tallenteelta sen jälkeen, kun olemme saaneet lapsen nukkumaan. Katsellessa syön rauhassa ja huokaisen, että tästäkin päivästä selvittiin.