Näin katkesi Markon poskiontelotulehdusten kierre – Poskionteloiden laajennusleikkaus FESS auttoi eroon punkteerauksesta ja antibiooteista
Kilpauintia harrastava Marko Lysmä alkoi oireilla lähes 20 vuotta sitten. Olo oli jatkuvasti väsynyt ja tukkoinen. Elämä ja treenaaminen sujuivat sumussa toistuvien poskiontelotulehdusten ja antibioottikuurien varjossa.
”On harmillista, että poskiontelotulehduksiin määrätään ensisijaisesti antibiootteja, joskus jopa ilman lääkärin tarkastusta. Onteloiden punkteeraus helpottaa oireita välittömästi, ja minulle se on ollut leikkauksen jälkeen toimivin ratkaisu”, Marko Lysmä kertoo.
Marko Lysmä on urheillut ja kilpaillut koko ikänsä. Urheilijana hän on tottunut erinäisiin kremppoihin ja joutunut niiden vuoksi useasti leikkauspöydälle. Parikymmentä vuotta sitten alkoi kuitenkin vaiva, joka ei johtunut urheilusta: poskiontelotulehdus alkoi toistua kierteenä.
Poskiontelotulehdus kerran kuussa
”Vuonna 2002 aloin sairastella toistuvia poskiontelotulehduksia. Puolen vuoden aikana minulla oli tulehdus kerran kuussa, ja söin niihin antibiootteja. Olin jatkuvasti tukkoinen ja oloni oli sumuinen. Työ tuntui raskaalta puolivointisena. Myös limaneritys oli runsasta, mikä jo itsessään on arki- ja työelämässä todella ikävää.
Toistuvista tulehduksista huolimatta kävin sitkeästi töissä ja tein kovatehoisia uinti- ja kuntosaliharjoituksia, vaikka uimahalliveden kloori todennäköisesti lisäsi tulehduksille otollisia olosuhteita. Uidessa tulee hengitettyä veden päällä olevaa klooripatjaa, mikä kuivattaa ja ärsyttää limakalvoja.
Sairasteluista huolimatta minulle kertyi viikoittain keskimäärin kymmenen uintikilometriä. Tajuan nyt, että minun olisi tuolloin pitänyt harjoitella vähemmän ja maltillisemmin. Toisaalta urheilu oli henkireikä ja uskon, että se myös ilmastoi onteloitani.
Sitä paitsi olin liian tottunut sairaana olemiseen ja harjoitteluun, ja mikä tahansa tuntui paremmalta kuin sohvalla makoilu. Kun tulehdus oli päällä, tasapainottelin harjoittelemisen kanssa.
Kesäkuussa jouduin nielurisaleikkaukseen, ja se helpotti sen verran, että seuraava poskiontelotulehdus olikin vasta joulukuussa.
Valitettavasti tulehduskierre kuitenkin jatkui seuraavana vuonna edellisvuoden tahtiin. Onteloita punkteerattiin ja söin antibiootteja. Oireet helpottivat jonkin verran, mutta tulehduskierre ei vain katkennut.”
Nenäkannu ja höyryhengityslaite avuksi
”Kun poskionteloni kuvattiin, ne todettiin erittäin ahtaiksi. Lääkäri suositteli poskionteloiden laajennusleikkausta eli FESS:iä. Aiempi nielurisaleikkaus oli ollut minulle niin kamala kokemus, että kammoksuin uutta leikkausta. Kun nielurisaleikkauksen jälkeen kudospeitteet irtosivat, minut kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan.
Minulla on ollut onnea, sillä tulehduskierteiden hoidossa on ollut sekä taitavia työterveyslääkäreitä että terveyskeskuksen omalääkäri. Heidän ansiostaan pääsin usein poskionteloiden punkteeraukseen − se ei nimittäin ole itsestäänselvyys.
Kutsun jokaista minua punkteerannutta lääkäriä enkeliksi. Punkteerauksen ansiosta paine onteloissa helpottuu välittömästi, antibioottikuuri on vain tukitoimi tulehduksen hoidossa.
Lääkäri suositteli myös apteekista saatavaa nenäkannua ja onteloiden huuhtelua suolavedellä. Lisäksi hankin höyryhengityslaitteen. Näitä käytin aina, kun tulehdus oli akuutti.”
”Vaikka näin korona-aikana on maskisuositus, joudun välttämään sen käyttöä. Maski aiheuttaa minulle samanlaista oireilua kuin poskiontelotulehduksissa.” © Tommi Tuomi/Otavamedia
Poskionteloiden laajennusleikkaus eli FESS
”Parin vuoden sairastelukierteen jälkeen suostuin vihdoin FESS-leikkaukseen. Laskin, että takana oli 12 poskiontelotulehdusta.
Leikkaus suoritettiin paikallispuudutuksessa, ja toimenpide oli lähes täysin kivuton, jopa helppo. Toivuin leikkauksesta todella nopeasti, enkä muista kärsineeni mitään jälkikipujakaan. Muutamana päivänä nenästä valui mustaa verestävää limaa, ja oikein tunsin, kuinka onteloihin tuli lisää tilaa. Jo parin viikon päästä leikkauksesta pääsin aloittamaan kevyen uintiharjoittelun.
Sumuinen olo väistyi, ja olo tuntui pitkästä aikaa skarpilta.
Leikkaus kohensi oloani huomattavasti. Sumuinen olo väistyi, ja olo tuntui pitkästä aikaa skarpilta. Treenatessa oli helppo hengittää. Toistuvien tulehdusten vuoksi ennen hieman nasaali ääneni muuttui taas normaaliksi. Tajusin, millaisessa sumussa olin elänyt pari viimeistä vuotta.”
Tulehduskierre katkesi
”Leikkauksen ansiosta tulehduskierre katkesi, mutta ihan täysin ilman poskiontelotulehduksia en vieläkään selvinnyt. Leikkauksen jälkeisinä vuosina niitä oli vielä pari per vuosi.
Neljän vuoden päästä ensimmäisestä leikkauksesta minulle tehtiin uusi FESS-leikkaus. Jo ensimmäisen leikkauksen yhteydessä lääkäri arvioi, että uusi leikkaus saattaa olla myöhemmin tarpeen.
Viisaana lääkärinä hän ei halunnut tuolloin avata poskionteloiden ahtaumia liian avariksi, koska se haittaisi uintia. Liian avarissa onteloissa vesi pääsee hölskymään onteloissa. Neljän vuoden aikana niin sanottu kuorikko pääsi kasvamaan onteloissa, ja uusi leikkaus oli tarpeen.
Myös toinen leikkaus sujui hienosti, ja toivuin siitä ihan yhtä nopeasti kuin ensimmäisestä.”
Voiton puolella
”Toisesta leikkauksesta on nyt 12 vuotta. Tulehduskierre katkesi leikkaukseen, ja selvisin sen jälkeen 7 vuotta ilman tulehduksia, punkteerauksia ja antibioottikuureja.
Kun jälkeenpäin mietin tulehduksia ja niiden syitä, en osaa sanoa, mikä johtui ahtaista onteloistani ja mikä kenties sisäilmaongelmista, joista myös moni kollegani tuolloin kärsi. Perhekin aisti, että minulle taitaa olla tulossa tulehdus, kun ääneni alkoi muuttua.
Koen, että leikkaushoito on merkittävästi auttanut paranemiseeni ja sairauskierteen katkeamiseen. Alkuvuonna minulla on ollut yksi poskiontelotulehdus, ja sekin voi liittyä sisäilmaongelmaan. Nyt olen ollut neljä kuukautta totaalisen terveenä, ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 10/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti