Rallin ihmepoika Kalle Rovanperä

Tällä nuorella miehellä on käsissään taito, jota ei voi saavuttaa pelkällä kilometrien tahkoamisella.

Hän on Kalle Rovanperä, 17, rallin suurlupaus. Kun hän tarttuu rattiin, auto kieppuu kuin tyhjää vain, ja meno on todella hurjaa.

Jotta ymmärtää pojan tarinan, on syytä kääntää katse menestyksekkääseen isään.

Harri Rovanperä voitti ensimmäisen SM-rallinsa N-ryhmässä 27-vuotiaana, ja 1990-luvun puolivälissä hänet valittiin Suomen menestyksekkäimmän rallimanagerin Timo Jouhkin suojatiksi.

Sveitsiläistynyt liikemies näki Rovanperässä tähtiainesta ja Suomen rallimaineen jatkajan. Aiemmin Valmetin palveluksessa koneita huoltanut Harri Rovanperä pääsi ajamaan rallin MM-sarjan tehdastalleissa ammatikseen useita vuosia ja voittikin yhden osakilpailun.

Maailmanmestaria hänestä ei kuitenkaan tullut.

Mutta se, mikä isä-Rovanperältä jäi saavuttamatta, voi nyt tulla perheeseen pojan mukana.

Omena on pudonnut puusta ja vierimässä isän viitoittamaa polkua, mutta tarkoitus on kulkea pidemmälle. Huomattavasti pidemmälle.

Isältä pojalle

Isän sylissä, Päijänteellä veneilemässä. Moottorilla käyvät kulkupelit ovat kiinnostaneet Kallea pienestä pitäen. ©PETRI BLOMQVIST/OTAVAMEDIA

 Jyväskylässä asuva Kalle Rovanperä oli 8-vuotias, kun isä osti hänelle ensimmäisen ralliauton.

”Muistan ensimmäisen kertani ralliauton ratissa. Se oli tosi hauskaa, mutta myös pelottavaa”, Kalle muistaa.

”Teimme minulle erikoispolkimet ja -istuimen. Rallicrossradalta se alkoi, ja seuraavana talvena ajettiin sitten jo jääradalla.”

Virheitäkin toki tuli.

”Ajoin monesti lumipenkkaan, mutta se oli juuri sitä oppimista. Muutoin elin kuin normaali lapsi. Isä ei sinänsä opettanut minua, vaan opin kaiken itse.”

Jo ensimmäisinä talvina pohjoisen jääradoilla vain 10-vuotias Kalle ajoi kovaa, peräti 160 kilometrin tuntinopeutta.

Eikä pelännyt.

YouTube-tähdeksi nuorukainen nousi 11-vuotiaana kyydittyään toimittajaa kahtasataa järven jäällä. Reilusti yli miljoona katselukertaa kerännyt video kertoo kaikessa uskomattomuudessaan jotain pojan poikkeuksellisista taidoista.

Viime helmikuussa Kalle ajoi Mikkelin SM-rallin yleiskilpailun ykköseksi vain 16-vuotiaana.

Se oli temppu, jonka Kalle sai näyttämään varsin vaivattomalta, vaikkei ollut koskaan aiemmin kilpaillut Suomessa.

Lisäksi hänellä oli vastassaan maamme parhaimmisto kilpailukykyisillä autoillaan ja vuosien kokemuksella.

Erikoistapaus

Mikä sitten tekee nuoresta Rovanperästä niin ainutlaatuisen ratin takana?

Koska hän on niin nuori, menestystä on vaikea perustella kilometreillä.

Kyseessä on varmasti poikkeuksellinen lahjakkuus, mutta mitä lahjakkuus oikeastaan on? Miten luoja tiesi annostella sitä isolla kauhalla juuri Rovanperälle, mutta vain teelusikalla niille, jotka eivät vuosien äheltämisen jälkeenkään pääse mainittavasti lähemmäs unelmaansa?

Rovanperä myöntää olevansa hyvin kilpailuhenkinen.

”Ehkä muutama vuosi ensimmäisen rallin jälkeen tiesin, että tämä on se juttu. Heti alussa se ei vielä siltä tuntunut, koska ajaminen oli ensin vain hauskanpitoa”, Rovanperä kertoo.

”Nykyään rakastan lajia aina vain enemmän.”

Kuulijan suu ei voi olla piirtymättä ihailevaan hymyyn, kun nuorimies tiputtelee vastauksiaan. Kaikki on tapahtunut Rovanperän perheessä varsin nopeasti.

Harrin lopetettua kilpailemisen MM-sarjassa hänellä oli aikaa olla täysipäiväinen isänä pojalleen ja tukea tätä rallissa.

Koulukin jäi

Kuluvalla kaudella Rovanperä on kilpaillut Suomessa, Latviassa ja Italiassa.

Suomessa ja Latviassa nuorukainen on napsinut voittoja liukuhihnalta, mutta Italiassa rallit ovat vielä kuin korkeakoulutusta lajin huipputasolle.

”Italiassa ajaminen ei sinänsä ole paha juttu, mutta nuotti ja oikean tunteen löytäminen tuntuvat vaikeilta”, Rovanperä myöntää.

”Ei uusiin ralleihin lähteminen ole helppoa, varsinkaan soratiellä.”

Yllättäen selviää, että Rovanperällä on ollut jännittävä hetki aivan hiljattain. Hän sai nimittäin ajokortin vain muutama viikko sitten. Se on edellytys sille, että hän pääsee täysimittaisesti toteuttamaan kilpailusuunnitelmiaan.

Tällä hetkellä hänen mieleensä mahtuu vain yksi asia: ralli. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin, nyt katsotaan, mihin rahkeet riittävät ralliauton ratissa.

”En käy enää koulua. Lopetin sen viime kesänä. Viime vuonna taisin olla kokonaisen kuukauden koulussa”, Rovanperä arvioi.

”Ei ollut enää mieltä jatkaa koulunkäyntiä, koska matkustamista tulee niin paljon.”

Rovanperän suunnitelmissa on ajaa ensi vuonna Englannissa noin 5–6 MM-rallia.

Tänä vuonna hän pääsee osallistumaan vain ralleihin, joihin 17-vuotias saa osallistua.

Mäkisen kutsu

Vaikka Rovanperän kyvyt on huomattu laajasti kansainvälisillä areenoilla, on nuorukaisen poikkeuksellisen lahjakkuuden perään kohkaavia myös aivan kotikulmilla.

Toyotan rallin MM-sarjaan vuoden alussa johdattanut Tommi Mäkinen kutsui samaisella Puuppolan kylällä asuvan Rovanperän testaamaan WRC-autoa jo kesällä 2016.

”Tommi asuu vain pari kilometriä meiltä, mutta en tunne häntä kovin hyvin. Olemme toki jutelleet, ja olen käynyt myös hänen tallillaan.”

Rallin nelinkertaisen maailmanmestarin tarjoama kokemus oli mieleenpainuva.

”Etenkin R5-auton jälkeen Yaris tuntui nopealta. Se oli iso steppi, mutta uuteen autoon tottuu nopeasti.”

Kilpailut WRC-autolla saavat kuitenkin toistaiseksi odottaa. Nousua rallin kuninkuusluokkaan on syytä pedata oma aikansa, kunnes tuntee todella olevansa valmis haastamaan lajin kovimmat taiturit.

”Ei minulla ole vielä ensi vuonna tarvetta istua WRC-autoon. R5 on varmasti hyvä juttu toistaiseksi”, Rovanperä sanoo.

”Toivottavasti siihen menee vähemmän kuin viisi vuotta. Se olisi hyvä saavutus, mutta ensin pitää ajaa kaikki rallit. Minulla on aikaa, se ei ole ongelma.”

Luulivat lapseksi

Kalle Rovanperällä on sen verran itseluottamusta, ettei hän lähde kuvia kumartelemaan.

Siihen ei tosin ole tarvettakaan, sillä kilpakumppanit ovat kukin vuorollaan saaneet huomata nuorukaisen potentiaalin.

”Kun aloitin Latviassa kilpailemisen 12-vuotiaana, minua pidettiin vain lapsena. Nähtyään tulokseni he eivät enää olleet samaa mieltä”, Rovanperä sanoo.

”Jos vain saan mahdollisuuden ajaa kaikki rallit, pääsen kilpailemaan huippukuljettajien kanssa.”

Nykyään hän kuitenkin uskoo jo olevansa isäänsä nopeampi. Vaikka Harri-isä ajoi useassa eri tehdastiimissä kilpaa vuosien ajan, on vallanvaihdos perheessä jo tapahtunut.

”Luulenpa, että olen nopeampi. Hän ei ole ajanut enää vuosiin, ja rallissa pitää ajaa koko ajan”, poika-Rovanperä tietää.

”Ehkä hän on kuitenkin melko nopea vieläkin. Mutta taatusti haluan pidemmälle kuin isäni.”

Harri Rovanperä (vas.) ajoi omalla aktiiviurallaan vain yhden MM-osakilpailuvoiton. Kallen odotetaan yltävän huomattavasti kovempiin tuloksiin – jopa maailmanmestaruudesta on jo puhuttu. ©PETRI BLOMQVIST/OTAVAMEDIA

Kakkossija ei ole Kalle Rovanperälle hyvä saavutus. Jonain päivänä hän ajaa maailmanmestaruudesta, mutta haasteita on paljon. Täytyy olla hyvä tiimi ja auto, tehdä fiksuja päätöksiä ja olla oikeissa paikoissa. Riskejä täytyy ottaa, mutta niitäkin oikeissa kohdin.

Harvinaista nuoren Rovanperän kehityksessä on ollut se, että kovasta vauhdista huolimatta hän ei ole sortunut merkittäviin ajovirheisiin vielä lainkaan. Kuljettaja itse laskee, että yhtälössä piilee viesti venymisvarasta.

”Vielä on varaa kiristää, vaikka ajan aina kovaa, koska sillä tavalla myös oppii asioita. Jos johdan kisaa, ajan silti lujaa, jotta löytäisin omat rajani”, Rovanperä sanoo.

”San Marinon ralli oli ensimmäinen kisani röykkyisellä soralla, ja se oli heti uusi haaste. Tilanteita tulee aina, mutta niitä pitää ollakin. Ei se muutoin ole rallia.”

Tavallinen kaveri

Pelkkää rallia nuorukaisen elämä ei silti ole. Sisältöä elämään tuovat kaverit, joiden seurassa puheenaiheet ovat usein kaikkea muuta kuin edellisviikonlopun rallin kertaamista.

”Ehkä olen aikuinen siinä mielessä, että teen aikuisten juttuja, mutta muutoin elän tavallista nuoren elämää.”

Luokkakavereille Rovanperän tarina oli jotain ihmeellistä, vaikka mitään hysteriaa erikoinen harrastus ei aiheuttanutkaan.

”Nuorena he eivät välittäneet, ja vanhempana he jo tottuivat siihen.”

Ralli vie ja nuorimies menee imussa. Aika urheilun huipulla on joka tapauksessa lyhyt, joten rautaa on taottava silloin, kun se on kuumaa.

”Minulla ei ole varasuunnitelmaa. Nyt laitetaan kaikki peliin ja keskitytään tähän.”

Lue myös:

Nämä nuoret urheilijat ovat tulevaisuuden toivoja – esittelyssä 8 suomalaista superlupausta