Tutustut Kööpenhaminaan parhaiten kävellen: Sisällä monta eri kaupunkia

Kööpenhaminassa myös koirat pääsevät polkupyörän kyytiin.

Kööpenhaminan keskustan ytimessä, Kattesundin varrella sijaitseva Domhusets on palkittu tanskalaisista voileivistään eli smørrebrødeistään.

Leivät löytyvät tiskin ja näyteikkunan vitriineistä, ja ne nautitaan jalkakäytävälle nostetun pienen pöydän ääressä veitsellä ja haarukalla. Puodissa poikkeava mies saa evääkseen paperipussiin pakatun, nyrkinkokoisen lihapullan.

Polkupyöriä viilettää ohi. Naispyöräilijän pyörän eteen kiinnitetyssä kärryssä matkustaa kaksi villapaitoihin puettua koiraa.

Pöydän ääressä vaalea lager sekoittuu suussa leivän päältä nautitun murean maksan makuun.

Kiire tuntuu olevan muualla. Kattesundin varrella levätään.

Tanskan pääkaupunki on paljon muutakin kuin Tivoli, Rosenborgin linna, Pieni Merenneito ja Nyhavnin satama-alue.

Kööpenhamina avautuu silmiin värikkäinä taloina, ruuhkaisina ostossokkeloina, toreina ja aukioina ja kapeina kujina.

Kun kiertää jalan Kööpenhaminan katuja, kaupunki myös kuuluu, tuoksuu ja maistuu.

Nyhavnin satama-alueen ravintoloiden terasseilla istuu ruokalistoja selailemassa vain muutama turisti.

Ravintolalaivat seisovat pimeinä laiturissa. Neonvalojen täplät puhkeavat mustaan veteen.

Sen sijaan Vesterbron kaupunginosan Kødbyenissä eivät polkupyörät ole mahtua telineisiin. Väkeä riittää baareihin ja gallerioihin iltamyöhään asti.

Kööpenhaminan vanhasta teurastamoalueesta on tullut kulttuuri-, taide-, ja huvittelukeskus.

Teurastamoalueen (Meat district tai Meatpacking district) vanhin, ruskea osa avattiin virallisesti 1879. Rautatieaseman välittömässä läheisyydessä seisoviin makasiineihin tuotiin teurastettavaksi nautoja, sikoja ja lampaita, ja lihaa välitettiin tukkukauppiaiden toimesta eteenpäin.

Nykyään ruskeiden kiviseinien sisällä toimii studioita, arkkitehtitoimistoja ja muita luovien alojen yrityksiä. 1 600 naudan vetoisesta teurassalista on tullut näyttävä Øksnehallen-näyttelyhalli.

Kun siirtyy vanhojen rakennusten katveesta Kødbyenin valkoiselle osalle, rakennukset vaihtuvat valkoisiksi ja mataliksi halleiksi, joiden ikkunat avautuvat kadulle. Sisätilojen takaseinissä kiiltävät valkoiset klinkkerit. Seiniltä riippuu kupariputkia.

Liha syödään Warpigs-pubin pitkiltä lankkupöydiltä ilman liikoja lisukkeita. Raskaat ateriat huuhdellaan alas oluella.

Hieman sivummalla, vanhassa Slagtehusgaden makasiinin Spisehusetissa on myös tarjolla lihaa, mutta enimmäkseen kasvisruokaa. Pieni, koruton Spisehuset on keskittynyt luomu- ja biodynaamiseen ruokaan.

Ravintola täyttyy äkkiä viimeistä paikkaa myöten. Biodynaamista ruokaa tarjotaan neljän ruokalajin päivällisenä kynttilöiden loisteessa.

Ennen puoltayötä Spisehusetin ilta on ohi, mutta teurastamoalueen ilta jatkuu. Katuvalot loistavat verkkoportin väleistä, ja kiviseinän takaa jytisee teknomusiikki.

Keskellä pihaa roihuaa tynnyriin sytytetty nuotio.

Poistomyyntien aikaan

 Aamulla kävelykatu Strøgetilla leijuu tuoreen leivonnaisen tuoksu. Katukahviloihin pujahdellaan aamiaiselle ja sitten jatketaan matkaa näyteikkunoiden katveessa.

Strøget on ydinkeskustan valtaväylä, jonka varrelta löytyvät suurimpien ja tunnetuimpien ketjujen liikkeet.

Asfaltti vaihtuu jalkojen alla musta-valkoiseen laatoitukseen. Kauppojen avoimista ovista kantautuu musiikkia, ja polkupyöriä talutetaan matkalaukkujaan vetävien turistien virrassa. Patsaana seisova Darth Vader kohottaa kiitokseksi valomiekkaansa, kun hänen edessään olevaan lippaaseen kilahtaa kolikko.

Jos loittonee Strøgetin tungoksesta sivukaduille, merkkiliikkeet vaihtuvat kirjakaupoiksi ja antiikkipuodeiksi. Vaatekaupat ovat pieniä ja kotoisia.

Loppusyksy on Kööpenhaminassa poistomyyntien aikaa. Yhden, Suomessa huokean kenkäparin hinnalla, saa Strøgetin sivukadun putiikista kaksi paria.

Jos kulkeutuu vielä kauemmas Strøgetilta, katu vaihtuu ajoväyläksi. Liikenne virtaa ja pauhaa. Pyöräilijät, joita on kaikkialla Kööpenhaminassa, polkevat jonoina omilla kaistoillaan.

Sankt Annæ Pladsin päässä on hyvä vetää hetki henkeä. Nostokurki kääntyy kattojen yllä. Pitkä varjo painuu talon valkeasta seinästä asfalttiin.

Kauempaa ei vilkkaassa kadunkulmassa malta seisoa.

Kuningas Kristian X:n miekka näyttää suuntaa eteenpäin.

Vapaakaupungin valot

Knippelsbron sillan toisella puolella, Christianshavnin kaupunginosan perukoilla on aivan oma kaupunkinsa.

Christianian vapaakaupunkiin pujahdetaan graffiteilla maalatun kivitalon kulmalta. Autot jäävät selän taakse, ja sorakäytävä narskuu askelten alla. Punertavan kivitalon edustalla vapaakaupungin asukkaat sukkuloivat matkailijoiden tungoksessa.

Christianiasta on tullut kulttikohde, missä vierailee vuosittain jopa miljoona turistia.

Vapaakaupunki syntyi, kun joukko hippejä ja talonvaltaajia otti haltuunsa entisen kasarmialueen 1970-luvun alussa. Christiania on tullut tunnetuksi huumeidenkäyttäjien ja anarkistien asuinalueensa, mutta nykyään vapaakaupungissa asuu myös käsityöläisiä ja taiteilijoita.

Christiania on enemmän kylä kuin kaupunki. Kun poikkeaa originaalien asumusten takapihoille, kapeille kujille ja pyöreiden halkopinojen ohi mutkaisille poluille, huomaa päätyneensä syksyiseen lehtimetsään. Nurmikko vihertää, jalkojen alla rapisevat kellastuneet vaahteranlehdet.

Metsän hiljaisuus vaihtuu illan hämärtyessä musiikkiin ja puheensorinaan, kun saavutaan pienen, rähjäisen pubin edustalle.

Christiania on myös koirille vapaakaupunki. Niitä vaeltelee ihmisten joukossa yksittäin tai pieninä ryhminä.

Puhe yltyy pubin edustalla eri kielten meteliksi.

Väkeä virtaa pubin ovesta sisälle ja ulos. Viilennyt ilta kääntyy yöksi.

Vilkkuvat valot loittonevat pimeään, lakkaavat näkymästä.