Kulinaristin Tokio – Metropoli tarjoaa tirisevän herkullisia ruokakokemuksia aamupalasushista tonnikalahuutokauppaan

Onko tässä mitään järkeä? Ajatus hiipii häpeilemättä mieleeni puoli kuudelta, kun löntystän valoputkien häikäisemällä käytävällä eteenpäin Toyosun kalatorilla. Olen herännyt aikaisin päästäkseni seuraamaan kuuluisaa tonnikalahuutokauppaa, jossa ravintoloitsijat ja tukkumyyjät taistelevat kalastajien pyydystämistä parhaista tonnikalasaaliista.

Olen valmistautunut mojovaan löyhkään, mutta yllätyksekseni vierailijat ohjataankin lasitetulle parvelle seuraamaan alhaalla tapahtuvaa huutokauppaa.

Pian saan kuulla, että aiemmin turistit pääsivät katsomaan touhua lähietäisyydeltä, mutta järjestelmää muutettiin, koska vierailijat olivat turhan äänekkäitä ja häiritsivät kaupankäyntiä. Tungosta on nytkin, joten oma paikka ikkunan edessä kannattaa varata pikaisesti.

Kauppaa käydään hiljaisesti, käsimerkein. Vain meklari on äänessä ja kilisyttää kelloa, kun ostajat näyttävät sormin tarjouksensa. Tonnikalojen hinnat vaihtelevat päivittäin, mutta kokonaisesta kalasta voidaan maksaa mitä hyvänsä noin 1 400 euron ja 7 000 euron väliltä.

Vaikka huutokauppa ei ole yhtä autenttinen kokemus kuin olin toivonut, on se silti äärimmäisen mielenkiintoinen. Tonnikalat pötköttelevät vihreällä lattialla, jotta niiden punainen liha korostuisi vastaväriään vasten ja ostajien on helpompi havaita, onko liha tuoretta.

Valtavien kalojen pyrstöt on irrotettu ja nostettu esille ostajien tarkasteltavaksi. He tutkailevat taskulampuillaan, koputtelevat ja kaivelevat lihaa metallikoukulla ja kokeilevat sitä sormillaan varmistaakseen sen laadun. Huomaan himoitsevani tuoretta tonnikalaa.

Toyosun kalatori, 6 Chome-6-1 Toyosu, Koto City

Aamupalaksi sushia täydessä ravintolassa

Kun huutokauppa on päättynyt puoliseitsemältä, on aika painella aamiaiselle. Toyosun markettialueella se tarkoittaa tietenkin sushia. Viereisessä rakennuksessa olevalla ravintola-alueella ravintolat ovatkin juuri aukaisemassa oviaan. Päädyn pikkuiseen Iso-Zushi -nimiseen ravintolaan, sillä se on jo lähes täynnä, vaikka aurinko ei ole edes kunnolla noussut.

On tunnustettava, että päivän aloittaminen raaʼalla kalalla tuntuu hetken aikaa erikoiselta ajatukselta. Tiskin takana japanilaisten kokkien sushinvalmistusta seuratessani mieli muuttuu nopeasti ja tilaan ison lautasellisen erilaisia susheja – ja ne maistuvat taivaallisilta. Tämä on ehdottomasti parasta sushia, jota olen koskaan syönyt!

Erityisesti tuore tonnikala on niin pehmeää, että se hajoaa suuhun miltei pureskelematta. Aterian kruunaa vihreän teen lisäksi misokeitto, jota tarjotaan lähes aina japanilaisella aterialla. Aamupalani hinnaksi tulee noin 15 euroa appelsiinilimppareineen, jonka tilasin erehdyksessä luullen sitä tuoremehuksi. Kun poistun ravintolasta aamuseitsemältä, sen oven eteen on muodostunut pitkä jono.

Izo-Zushi, 6-5-1, Toyosu, Koutou-ku

Tirisevä kaaliherkku

Aikainen aamiainen ilmoittelee itsestään lounasaikaan kiljuvalla nälällä. Sitä paitsi Tokiossa nähtävyyksistä toiseen liikuskellessa päivittäiset askelmäärät paukkuvat, vaikka 40 miljoonan asukkaan metropolissa onkin erinomainen metroverkosto. Ei siis ihme, että koko ajan tekisi mieli olla syömässä.

Asakusan alueella, aivan tunnetun Sensō-ji-buddhalaistemppelin kupeessa sijaitseva Tsurujiro on paikallisten suosima ravintola, joka tarjoaa herkullista okonomiyakia. Kyseessä on pannukakun ja munakkaan välimuoto, jonka päälle ruokailija valitsee toivomansa höysteet.

Valikoin listalta rohkeasti okonomiyakin, joka on kuorrutettu mädillä ja sulatetulla juustolla. Ravintolan kokit valmistavat aterian japanilaiseen tapaan avokeittiössä suoraan asiakkaiden edessä.

Myös ruokapöydällämme on iso paistolevy lastoineen. Viereen tuodaan kulhollinen raakaa kaalimuhennosta rusehtavassa kastikkeessa. Taidan näyttää hieman epäröivältä, kun tarjoilija kiirehtii kippaamaan seoksen puolestani paistinlevylle ja möyhentää siitä herkullisen paistoksen.

Pian kokki nostaa levylleni vaaleanpunaisen okonomiyakin ja paistaa pinnan kuplivaksi kaasupolttimella. Erikoisen näköinen herkku jatkaa leppoisaa tirisemistä edessäni. Ateria on hyvin kaalipitoinen, mutta erittäin maukas. Annoksen hinta on noin 10 euroa.

Tsurujiro, 1 Chome-20-8 Asakusa, Taito City

Ramenkeittoa

Rivi erilaisia vartaita lepää siististi aseteltuna puisella tarjottimella. Niihin on pujotettu kanan kauloja, sydämiä ja pieniä keltaisia ginkgo-hedelmiä. Uusia ruokalajeja nousee pöytään jatkuvasti: kanan jauhelihasta tehtyjä vartaita, riisimuhennosta, kanan maksaa. Alkupalalautasella olen jo nautiskellut kulhollisen turskan maitia, joten tämä ateria on epäilemättä elämäni eksoottisin.

Olen yakitori-illallisella Akasakan alueella sijaitsevassa Toriko-ravintolassa. Yakitori-vartaat ovat tunnettuja japanilaisen katukeittiön antimia, mutta niitä tarjoillaan myös monissa laaturavintoloissa. Yaki tarkoittaa hiillosta, tori kanaa.

Valtavan illallisen jälkeen olo on kummallisen kepeä – kuten lähes jokaisen Japanissa nauttimani aterian jälkeen, kiitos kasvis- ja proteiinipitoisten aterioiden. Ainoan poikkeuksen ähkysaldooni tekee reissun aikana Ramen Kagetsu Arashi -ravintolassani syömäni annos.

Siellä tilaukset tehdään automaatin kautta. Vaikka kielen voi vaihtaa englanniksi, on touhu silti melko haastavaa. Ensimmäisellä yrityksellä tilaan lautasellisen kuivia merilevämattoja, toisella kerralla miltei ämpärillisen ramen-keittoa eli japanilaista nuudelisoppaa. Epäilen, että tilaamani keitto on tarkoitettu jaettavaksi isommalle joukolle meidän perhepitsojemme tyyliin.

Onneksi se on sentään todella hyvää.

Toriko, 1-2 Kioicho, Chiyoda City; Ramen Kagetsu Arashi, ­2 Chome-14-4 Yanagibashi, Taito City

Toimittaja osallistui Finnairin järjestämälle mediamatkalle.

❯ Tokio