Atte Pentikäinen söi kiekkoja ja niisti vastustajien nenät – ”Totta kai itsensä pitää brändätä, ja paras tapa siihen on olla oma itsensä”

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Puolustaja Atte Pentikäinen (oik.) edusti urallaan kumpaakin tamperelaista liigaseuraa.

Teksti:
Jukka Vuorio

Atte Pentikäinen, 38, on tamperelainen entinen jääkiekkoilija, perheenisä ja nykyinen asiakaspäällikkö.

Jääkiekossa Pentikäinen teki hyvän ammattilaisuran saavuttaen Liigassa yhden hopean ja kaksi pronssia sekä pelaten urallaan myös Ruotsissa, Saksassa ja Slovakiassa.

Hänen vahvuutensa eivät koskaan olleet ylivoiman viivamiehenä tai edes tasakentällisten toisessa aallossa, vaan oman alueen kovaotteisena pakkina, joka söi kiekkoja, niisti vastustajien nenät maalineduskahinoissa ja tuki joukkuekavereitaan kaikin tavoin niin jäällä kuin pukukopissakin.

Oriveden Fortunassa junioriuransa aloittanut Atte Pentikäinen siirtyi jo aikaisessa vaiheessa Tampereen Tapparan juniori-ikäluokkiin. Liigamitalit hän saavutti Porin Ässissä (hopeaa 2006), Tapparassa (pronssia 2008) ja Oulun Kärpissä (pronssia 2016).

Suomen ennätystä pelaamassa

Haastattelin Pentikäistä äskettäin Seuraan. Koska Liigan pudotuspelit alkavat, puhuimme Pentikäisen erityisosaamisalueesta, eli tunteen merkityksestä jääkiekossa ja etenkin pudotuspelipelaamisessa. Voit lukea kyseisen jutun tästä linkistä.

Seuran jutussa kerrotaan myös Atte Pentikäisen viimeisestä ottelusta Tampereen Ilveksen paidassa. Ottelu pelattiin 15. maaliskuuta 2015, ja tuossa playoffien ensimmäisen kierroksen ottelussa HIFK pudotti Ilveksen jatkosta voitoin 2-0. Siinä ei sinänsä ole mitään poikkeuksellista, mutta erittäin erikoinen tuo ottelu silti oli. Se nimittäin kesti yli 134 minuuttia, eli ratkesi vasta seitsemännessä erässä, kun tavallinen jääkiekko-ottelu kestää kolme erää eli 60 minuuttia.

Se oli aikanaan kaikkien aikojen pitkäkestoisin Suomessa pelattu lätkämatsi. Kaksi vuotta myöhemmin ennätys rikottiin Mestiksessä, kun playoffmatsi sai ratkaisun vasta kahdeksannessa erässä.

Mennään jatkoille

Koska tuosta edellä mainitusta Seuran haastattelusta jäi printtilehden tilan vuoksi paljon mielenkiintoista pois, julkaisen ikään kuin haastattelun ”jatkot” täällä Seuran mies -urheilublogin puolella.

Atte Pentikäinen, yleensä muutama eniten pelaava pelaaja kellottaa tavallisessa ottelussa noin 20 peliminuuttia. Mutta keväällä 2015 taidettiin siinä ennätyspelissä saada kelloihin vähän erilaisia lukemia?

”No kyllä, Kivistön Tommi teki silloisen Suomen ennätyksen yhden ottelun peliajassa [55.35]. Levon Mikke sanoi siinä, että miksei kukaan uutisoi, että hän teki ennätyksen yhden ottelun viltissä istumisessa.”

Ilvekseen olit saapunut pari vuotta aiemmin Slovakian pääsarjan ja LeKin kautta kesken kauden 2012-13?

”Kyllä. Muotoillaanko nätisti, että Slovakiaan jäi jonkin verran palkkasaatavia. Sain kuitenkin lentolipun takaisin Suomeen ja sitten olin Tampereella miettimässä, että mitä tässä elämässä nyt seuraavaksi tekisi. Mietin ihan vakavissani sitäkin vaihtoehtoa, että onko kiekkoura nyt tässä. Päätin kuitenkin mennä Lempäälään LeKiin Mestikseen, ja siellä jonkin aikaa oltuani sain upean mahdollisuuden tulla Ilvekseen.”

Karsinnat takaisin

Ilveshän pelasi itsensä sillä kaudella sitten sarjajumboksi.

”Kausi oli ollut Ilveksellä vaikea, ja sopimusta tehdessäni tiesin, että edessä voi olla karsintakevät, niin kuin sitten olikin. Selvitettiin karsinnat kuitenkin kuivin jaloin ja monta kokemusta rikkaampana. Ilves tarjosi minulle vielä jatkosopimusta ja olinkin siellä vielä kaksi kautta. Minulle ne olivat hienoja vuosia ja niihin mahtui myös hienoja ihmisiä.”

Karsintakevät tuli, mutta selvititte karsinnat Jukureita vastaan.

”Joo, se oli monin tavoin samanlaista, mutta myös hyvin erilaista kuin playoff-pelaaminen. Eräässä mielessä toivon, että karsinnat tulisivat takaisin, vaikka ne ovatkin tosi raastavaa aikaa. Karsinnoissa on niin isot panokset, ei pelata vain omasta työpaikasta, vaan aika monen muunkin ihmisen työpaikasta. Kun Ilves joutui karsintoihin, kysyin kopissa, että olemmeko me pelaajat valmiit kantamaan sen taakan, että me olimme ne, jotka pelasivat Suomen hienoimman ja menestyneimmän seuran Mestikseen.”

Ilves vai Tappara

Aloittaessasi Ilveksessä sinut miellettiin tosi vahvasti nimenomaan tapparalaiseksi, kun olit vetänyt läpi kirveen juniori-ikäluokat ja pelannut monta kautta Liigaa siellä. Moni varmasti muisti sinut tosi ”kettumaisena” vastustajana paikallispeleistä.

”Isäni on koko ikänsä ollut tosi vahvasti kirveen puolella, ja kun Ilves tarjosi minulle ensimmäistä sopimusta, kysyin hänen mielipidettään. Isä sanoi kestävänsä sen vuoksi vähän aikaa suunsoittoa Kauppahallissa. Kauden jälkeen soitin hänelle uudelleen, että nyt tarjotaan jatkosopimusta. Isä sanoi hyväksyvästi, että kyllä kirveen varteen alkaa jo täpliä tulla. Vannoutuneena Tapparan miehenä hän kävi joka ainoan Ilveksen pelin katsomassa. Tammerkoskessa on virrannut jo sen verran vettä, että maailma on muuttunut suosiollisempaan suuntaan Tampereen sisäisten siirtojen osalta.”

Mitä isäsi on muutoin urasi varrella kommentoinut?

”No tietysti monenlaista. Isäni on tehnyt pitkän uran liike-elämässä. Kun menin Ässiin pelaamaan, hän sanoi minulle, että muista brändätä itsesi. Ajattelin silloin, että se on jotain liike-elämän huuhaajuttuja. Mutta myöhemmin tajusin, että totta kai itsensä pitää brändätä ja ehdottomasti paras tapa siihen on olla oma itsensä.”

Uskon, että aika monella Ilveksen kannattajalla meni kahvit niin sanotusti väärään kurkkuun, kun sopimuksesi Ilvekseen julkaistiin. Mutta hyvin nopeasti kannattajat ymmärsivät, että todellakin pelaat Ilvekselle, logolle ja joukkueelle.

”Menee maailmalla mihin vain, niin luottamus ja kunnioitus fanien silmissä pitää ansaita. Ensimmäisen Ilves-pelini jälkeen sanoin pukukopissa, että en olisi uskonut, että tämä päivä koittaa, mutta nyt kun se on täällä, aion todellakin tehdä kaikkeni sen logon puolesta ja olen valmis vuodattamaan Ilveksen puolesta verta, hikeä ja kyyneleitä. On kunnia, että sain edustaa urallani myös Ilvestä.”

Jokaista tarvitaan

Ja Ilveksen lisäksi olet edustanut muitakin tosi perinteikkäitä seuroja Suomessa.

”Sain upeita kokemuksia ja tosi hyviä kavereita niin Ilveksessä, Tapparassa, Ässissä kuin Kärpissäkin. Kun päätin lopettaa urani, istuin juttelemassa parhaan ystäväni, pitkään Sportin kapteenina toimineen Antti Uiton kanssa. Hän sanoi, että ymmärrätkö sinä Atte, että aika moni olisi sinun kiekkourastasi kateellinen. Ja kyllä näin jälkikäteen voikin sanoa, että aika tyytyväinen voi olla, se kiekko-cv on kuitenkin tehty aika kovalla työllä.”

Niin, mä olen aina arvostanut tosi paljon sellaisia pelaajia, jotka nimenomaan eivät ole joukkueen taitavimpia pistenikkareita, mutta tekevät siitä huolimatta hyvän ammattilaisuran.

”Täytyy ymmärtää, että joukkueessa tarvitaan joka paikan ja roolin pelaajia. Ei jokaisen erityisominaisuus voi olla rightin ylivoimapakki. Pelaajan täytyy vain löytää oma roolinsa.”

Tapparan miehenä tunnettu Atte Pentikäinen lunasti paikkansa myös Ilves-kannattajien sydämissä.

Tapparan miehenä tunnettu Atte Pentikäinen lunasti paikkansa myös Ilves-kannattajien sydämissä. © Timo Koistinen / Ilves.com

Ei viitsitä riidellä

Yksi asia muuten mitä mun piti kysyä, oli Liigan nykyinen tunnetaso. Olen seurannut liigakiekkoa tosi tiiviisti ihan 90-luvun alusta saakka. Mulla on sellainen fiilis, että nykyään kummankin maalin edessä tapahtuu paljon vähemmän kuin vaikka kymmenen tai etenkin viisitoista vuotta sitten. Tuntuu, että ennen pelaajat olivat jatkuvasti innokkaampia niin sanotusti niistämään toistensa nenät sekä oman että vastustajan maalin edessä. Pitääkö tämä havainto paikkansa?

”Sen perusteella, mitä itse olen pelejä katsonut, niin kyllä pitää. Nykyään tuntuu, ettei sinne maalille edes kukaan tule. Hyökkääjät tyytyvät siihen, ettei kiekko mennyt sisään ja pakitkin ovat vähän, ettei nyt jaksaisi tässä riidellä.”

Niin sanottuja telaketjuosaston lihaketjuja ei nykyään taida oikein enää olla?

”Niin, esimerkiksi Tapparalla oli 2000-luvun alussa neloskentässä Arto Kuki, Marko Mäkinen ja Jaakko Uhlbäck taikka Kimmo Koskenkorva, joiden tehtävä oli taklata, jyrätä, runnoa, rikkoa vastustajan peliä ja olla alivoimalla hyviä. Enää sellaisia ketjuja ei oikein ole, vaan nyt kolmos- ja neloskentissä on nuoria, teknisesti todella taitavia jätkiä, potentiaalisesti ykkös- ja kakkosketjun äijiä. Silloin kymmenen, kaksikymmentä vuotta sitten Liiga oli välillä melkoinen villi länsi, ja sattui ja tapahtui ja välillä vuosi vähän nenästä veri.”

Kuperkeikkoja kaivataan

Samoin maalituuletukset ovat mielestäni muuttuneet vaisummiksi. Ennen siellä vaikkapa joku Timo Peltomaa kun teki maalin, niin hyvä, ettei kuperkeikkoja maalin jälkeen heitellyt. Nykyään vain pelaajien kesken joku vieno hymy ja fist bump kaverille.

”Pitää varmaan paikkansa ja liittyy tuohon edellä sanottuun, kyllähän ennen maalintekijä usein hyppäsi plekseihin ja antoi hyvän fiiliksen näkyä. Nyt kun itse katsoo pelejä, niin välillä oikein tekisi mieli mennä sanomaan pelaajalle, että hei sinä teit tärkeän maalin, iloitse siitä. Ja vaikka hän olisikin tehnyt jo urallaan paljon maaleja, niin toivottavasti ei masu ole jo täynnä.”

Ja tietty taklauspelikin on muuttunut, kai sekin vaikuttaa tunnetasoihin aika paljon?

”Itse ajattelen, ettei ikinä tarvita kaukaloon mitään sikataklauksia ja täytyy päästä eroon niistä taklauksista, jotka aiheuttavat loukkaantumisia, mutta…”

Vähän vaikea asia?

”Joo, en ole itse tottunut pelaamaan jääkiekkoa niin, että aina ennen taklausta varmistaa, että näkeeköhän tuo nyt minut. Jos vastustaja loukkaantuu taklauksesta ja saat pelikiellon ja palkasta aletaan nipistää, niin kyllä se voi vaikuttaa siihen, että taklaako ylipäätään lainkaan.”

Näin on lisäksesi moni muukin kokenut sanonut.

No, toivotaan, että nyt viimeistään pudotuspeleissä nähdään tunteen paloa. Kiitos haastattelusta Atte Pentikäinen!

*

Atte Pentikäinen numeroina

Liigasta 1 SM-hopea, 2 SM-pronssia

Liigan runkosarja: 450 ottelua, tehot 6+44=50, jäähyminuutit 711.

Liigan playoffit: 51 ottelua, tehot 1+0=1, jäähyminuutit 28.

Ruotsin Elitserien, runkosarja: 44 ottelua, tehot 1+0=1, jäähyminuutit 60.

Saksan DEL-liiga, runkosarja: 52 ottelua, teho 0+5=5, jäähyminuutit 46.

Pelejä myös Slovakian pääsarjassa, Mestiksessä ja CHL-liigassa.

*

Lue myös: Kulttikolossi Atte Pentikäinen korostaa tunteen merkitystä SM-liigan pudotuspeleissä – ”Pelaajien kesken katsotaan, että kumpi murtuu”

Lue myös: Aapeli Räsänen: ”Kantaa ottamisen ei pitäisi vaatia rohkeutta”

Seuran mies Twitterissä

Seuran mies Instagramissa

Lue myös: Kaikki Seuran miehen jutut tästä linkistä

X