Aapeli Räsänen: ”Kantaa ottamisen ei pitäisi vaatia rohkeutta”
Aapeli Räsänen on ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelaava KalPan hyökkääjä, jolta mielipiteet eivät lopu kesken.
Aapeli Räsänen (oik.) on juuri tehnyt maalin Helsingin IFK:n verkkoon.
Jääkiekkoilija Aapeli Räsänen on uuden ajan urheilija. Seuran mies esittelee pelimiehen, jonka takataskussa on pian kauppatieteiden yliopistotutkinto.
Keväällä 2020 Räsänen sairastui koronaan palattuaan Bostonista kotiin Tampereelle. Viruksen hän uskoo saaneensa Bostonista yliopiston kampukselta.
Pian Räsäsen kotiinpaluun jälkeen koko viisihenkinen Räsästen perhe oli saanut koronaviruksen aiheuttaman taudin. Muut selvisivät lievillä oireilla, mutta perheen isä, näyttelijä Aimo Räsänen, joutui kovan kuumeen vuoksi noin viikoksi sairaalaan.
Jos haluat lukea enemmän Aapelin ja hänen perheensä kokemuksista koronan kourissa, lue tämä torstaina 11.3. ilmestynyt juttu.
Tässä nyt lukemassasi jutussa keskitytään sen sijaan jääkiekkoon sekä siihen, minkälainen Aapeli Räsänen on jääkiekkoilijana.
Ei mikään ihan tavallinen, voin kertoa.
Hänet nimittäin tunnetaan poikkeuksellisen suorapuheisena kaverina, jolta löytyy punnittuja mielipiteitä monista yhteiskunnallisista asioista. Näitä ajatuksiaan hän on tuonut esiin muun muassa haastatteluissaan, Twitter-tilillään kuin myös Aamulehteen kirjoittamissaan kolumneissa.
Tämän jutun puhelinhaastattelu tehtiin 3. maaliskuuta, kun Räsänen oli juuri edeltävänä iltana tehnyt maalin ja auttanut KalPan 2-1-vierasvoittoon Oulun Kärpistä.
Playoffit kertovat tason
Aapeli Räsänen, onko ilman katsojia pelaamiseen jo tottunut?
”Ihan aluksi tyhjissä halleissa pelaaminen tuntui tosi oudolta. Nyt siihen on sen verran tottunut, että vieraskaukalossa asiaan ei oikeastaan kiinnitä huomiota. Kotihallissa hiljaisuus on edelleen pikkuisen outoa. Nyt, kun on menty näin jo pidempään, olen oppinut hyväksymään, että yleisöä ei ole.”
Miten kuvailisit joukkueen kautta tähän mennessä [3. maaliskuuta]?
”Joukkueen kausi on ollut hyvä, ehkä erittäin hyväkin. Ei vielä erinomainen, mutta olemme onnistuneet niissä jutuissa, missä ollaan haluttukin, eli esimerkiksi pelin kehittämisessä ja saatu iskostettu kalpalaista pelisysteemiä kaikkien selkärankaan.”
”Meillä oli pitkään pelaajia sairastuvalla ja jouduimme pelaamaan vajailla kokoonpanoilla. Silloin onnistuimme raapimaan odotuksiin nähden erittäin hyvin pisteitä vaikeistakin paikoista. Nyt meillä on suurin osa pelaajista terveinä ja saamme neljä hyvää kentällistä pyörittämään peliä meille. Sitä kautta saadaan luotua paikkoja itsellemme sekä samaan aikaan riisuttua vastustajan terävimmät aseet.”
”Olen tyytyväinen, mutta paljon maileja on vielä jäljellä, ja playoffithan ne vasta sitten kertovat, että mikä se joukkueen taso on.”
Entä henkilökohtainen kautesi tähän saakka?
”Kauden aikana on ollut erilaisia vaiheita. Alkoi tosi hyvin, mutta marraskuun paikkeilla jotenkin iski vasten kasvoja se arki, kun oli paljon pelejä ja matkustamista. Tämähän on ensimmäinen ammattilaiskauteni, enkä ollut tottunut ihan niin vaativaan rytmiin. Siinä lähti pelaamiseni taso vähän ailahtelemaan. Siinä piti vain luottaa siihen, että työnteko taas jossain vaiheessa palkitaan. Ja nyt viime aikoina pelaamiseen onkin tullut tasaisuutta tai nousujohteisuutta. Jossain vaiheessa oli paljon paikkoja, mutta ei tuntunut menevän mistään sisään, nyt näyttäisi sekin puolin korjaantuvan.”
Miten itse kuvailisit, että minkälaisen roolin pelaaja olet? Ja kuinka paljon roolissasi katsotaan tehopistesaraketta [haastatteluhetkellä 43 ottelua, 8+7=15]?
”Koen olevani kahden suunnan sentteri, eli autan sekä puolustus- että hyökkäyspäässä. Siinä roolissa pistesarake ei ole ainoa mitä katsotaan, mutta kyllä tehojakin pitää pystyä luomaan, etenkin silloin kun saa ylivoimavastuuta. Koen, että pystyn auttamaan joukkuetta ja pelaamista myös muilla osa-alueilla kuin pelkästään maalien ja syöttöjen muodossa, eli esimerkiksi pelaan alivoimaa ja otan tärkeitä aloituksia.”
Paluu isoon kaukaloon
Aapeli Räsänen, kuinka yliopistokiekko ja Liiga eroavat toisistaan pelin ja pelaamisen osalta?
”Pieni kaukalo muuttaa pelin rytmiä jo aika paljon, pelataan paljon suoraviivaisemmin ylöspäin. Pohjois-Amerikassa koetetaan jatkuvasti minimoida sitä, että kiekko pyörii omalla alueella. Liigassa sen sijaan esimerkiksi KalPa haluaa hallita kiekkoa, ja tarvittaessa syötellään alaspäin eikä hyökkäysalueellakaan heitellä kiekkoa summamutikassa maalille.”
”Yliopistolätkässä on ehkä vähän kovempi vauhti, mutta järkeä ei aina ole mukana. Yliopistosarjassa pelin taso myös vaihtelee selvästi enemmän, mikä johtuu jo siitäkin, että kaikkiaan 60 joukkuetta pelaa I-divisioonassa. Konferenssien välillä on aika isoja eroja. Kokonaisuutena voi kuitenkin sanoa, että yliopistosarja on kovatasoinen kiekkosarja.”
Räsänen kokee olevansa jokapaikan höylä, jonka tehtävä on myös voittaa aloituksia. © Meri Hyvärinen
Miten yliopistosarjan parhaita joukkueita voisi kuvailla?
”Sarjan parhaat ovat tosi kovia joukkueita. On sekä vauhtia että taitoa. Näiden joukkueiden parhaat pelaajat menevät kauden jälkeen suoraan NHL:n pudotuspeleihin, joten sekin kertoo, että taso on kova.”
Miten yliopistosarjan fyysistä pelaamista voisi kuvailla, olkoonkin, että fyysisyydellä voidaan ymmärtää monenlaisia asioita?
”Kun sarjan vauhti on kovempi, niin tulee enemmän myös kamppailutilanteita. Yliopistolätkässä pelaajien ikähaitari on siinä 18-24 välillä, mikä tarkoittaa, että osa pelaajista on fyysisesti vielä vähän raakileita. Jos Liigan vertaa, niin täällä väännetään joka ilta aikuisia miehiä vastaan, jolloin kamppailuvaade on kovempi. Mutta maalineduspelaamisessa jenkit ja kanukit ovat meitä suomalaisia vielä edellä.”
Tarkoittaako se siis poikittaista mailaa ja niin sanotusti nenän niistämistä?
”No ei pelkästään sitä, vaan myös esimerkiksi maskipelaamista sekä riparien sisään hakkaamista.”
Etäopiskelua Kuopiossa
Jääkiekon pelaamisen lisäksi suoritit Bostonissa kauppatieteiden kandin tutkintoa. Mikäs sen tilanne on tällä hetkellä?
”Oikeastaan parempi kuin Suomeen lähtiessäni odotin sen tässä vaiheessa olevan. Minulla on nyt kolme viimeistä kurssia käynnissä ja kaikki ovat hyvällä mallilla. Toukokuussa pitäisi saada tutkinto valmiiksi.”
No sehän kuulostaa hyvältä! Johtuiko se muuten koronasta vai mistä, että päätit neljännen ja viimeisen yliopistokiekkovuoden sijaan lähteä pelaamaan Liigaan ja KalPaan?
”Korona oli siinä yksi syy, mutta käytännössä kyse oli monen asian summasta. Ajattelin, että olisi hyvä aika ottaa uralla seuraava steppi eteenpäin ja siirtyä ammattilaiseksi. Se on kuitenkin se, mitä olen ihan pienestä pitäen tavoitellut. Minulle oli myös erittäin tärkeää, että koulun pystyi suorittamaan loppuun etäopiskelijana, ettei kolmen vuoden opiskelut menneet hukkaan. Ja kun selvisi, että stepin ammattilaiseksi voi tehdä kotikonnuilla Suomessa, niin mikäs sen parempaa.”
Mutta kun olet perustamperelainen, niin miten päädyit Kuopioon?
”No sitähän ei etenkään jääkiekkoilija ikinä tiedä, että mihin elämä heittelee. KalPaan tuleminen oli minulle tässä vaiheessa uraa paras vaihtoehto. Tiesin, että täällä moni nuori pelaaja on kehittynyt ja päässyt ottamaan isoja askeleita eteenpäin urallaan. Se on tietysti itsellänikin tavoitteena. Tutut kehuivat valmennusta ja kaupunki oli ennalta tuttu, joten valinta oli oikeastaan aika helppo.”
Hauskoja joukkuekavereita
Sulla oli muuten Bostonissa joukkuekavereina Mattilan veljekset Jesper ja Julius, jotka myös tulivat kuluvalle kaudelle Liigaan pelaamaan, Jesper KalPaan ja Julius Lukkoon. Minkäslainen kaksikko on kyseessä?
”Hauska ja rento kaksikko. Totta kai vietimme Bostonissa paljon aikaa yhdessä ja siitä jäi hyvät muistot. Veljekset ovat luotettavia ja työteliäitä niin kaukalossa, koulunpenkillä kuin muutenkin.”
Ja tietenkin tiesit, että heidän isänsä on erittäin kokenut liigapelaaja Hannu Mattila?
”Joo, Hanttahan oli Ilveksen kapteeni aikoinaan.”
No kun sinä olet käynyt läpi Tapparan junnuikäluokat ja Mattilat puolestaan Ilveksen, niin oletteko junnuina pelanneet paljon vastakkain?
”Kyllä aika pienestä pitäen, D-junnuista A-junnuihin asti. Välillä oltiin sitten samallakin puolella maajoukkueissa.”
No nyt kun näihin joukkuekavereihisi päästiin, niin kerro kuinka suomalaistunut on KalPan hyökkääjä, Yhdysvaltain kansalainen Kai Kantola? Hänhän tuli Liigaan ja Ilvekseen syksyksi 2010 ja on siitä saakka pelannut Liigassa eri joukkueissa.
”Kaitsullahan on perhetaustaa Suomessa ja ollut täällä tosiaan jo pitkään. Hän on erittäin hauska sekoitus jenkkiä ja suomalaista, molemmat kulttuurit ilmenevät selvästi.”
Punnittua puhetta
Aapeli Räsäsen mukaan yliopistolätkässä on Liigaan verrattuna enemmän vauhtia, mutta vähemmän ajatusta. © Meri Hyvärinen
No sinut tunnetaan urheilijana, joka ei pelkästään urheile, vaan ottaa myös kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olet aiemmin muun muassa sanonut, ettei MM-kisoja pitäisi pelata Valko-Venäjällä maan ihmisoikeustilanteen vuoksi ja nyt esimerkiksi maaliskuun alussa kirjoitit Aamulehden kolumnissasi venäläiskiekkoilija Artemi Panarinin rohkeudesta arvostella Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia. Kuinka paljon kantaa ottaminen vaatii rohkeutta?
”Se riippuu persoonasta. Varmaan jonkin verran vaatii rohkeutta, mutta toivoisin, että sen ei tarvitsisi vaatia rohkeutta. Olisi hyvä luoda sellaiset puitteet, että mahdollisimman moni urheilija pystyisi ja uskaltaisi ottaa kantaa. Toisaalta urheilijoita ei pidä vaatia ottamaan kantaa. Ei kenenkään tarvitse välttämättä sanoa joka asiaan jotain, etenkään jos ei ole ottanut selvää tai ei ole erityisen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Eivät kaikki ole, ja se on ok.”
Ja varmaan Panarinilta vaatii vielä enemmän rohkeutta puhua valtaapitäviä vastaan kuin vaikka suomalaiselta urheilijalta.
”Juuri näin, kirjoitin kolumnissanikin, että Venäjän hallinto on sellainen, ettei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Annetaanko myrkkyä vai lentääkö alas parvekkeelta. Nostan hattua hänen rohkeudelleen. Mutta hänkin on joutunut tilanteeseen, johon ei pitäisi mielipiteidensä vuoksi joutua, muistaakseni hän oli kommentoinut, että pelkää Venäjällä asuvien sukulaistensa ja kavereidensa puolesta.”
Miten sitten suhtautua siihen palautteeseen, mikä yhteiskunnallisista kannanotoista seuraa?
”Olennaista on valmistautua etukäteen siihen, että jos ottaa kantaa, voi tulla myös soraääniä ja kritiikkiä. Itse olen kyllä saanut enemmän positiivista palautetta.”
Ainahan se mielipide on jonkun mielestä väärä
No Aapeli Räsänen, kun aloit julkisesti ottamaan kantaa asioihin, niin minusta ainakin on tuntunut, että suurin osa kiekkoyhteisöstä on ottanut sen vastaan ilolla. Että raikasta meininkiä ja mukavaa, kun joku puhuu muustakin kuin pelkästä urheilusta.
”No ainakin sellaista palaute on etupäässä ollut. On myös ollut niitä, jotka ovat olleet kanssani eri mieltä, ja ollaan saatu aikaan rakentavia keskusteluita, sekin on tosi hyvä.”
Monella urheilijalla varmaan olisi pitkällekin mietittyjä mielipiteitä yhteiskunnasta, mutta he haluavat silti pitää mielipiteensä pois julkisuudesta. Mistä se johtuu?
”Voi johtua monesta asiasta. Kaikkihan eivät ole ulospäin suuntautuneita persoonia, vaan mieluummin ylipäätään juttelevat asioista pienen piirin kesken. Jollakin voi olla kyse sponsorisopimuksista. Mutta sitten on myös urheilijoita, jotka ajattelevat asioista tavalla, joka ei ole valtaväestön suosiossa. He eivät halua tuoda näitä mielipiteitä julki, koska eivät halua ottaa vastaan siitä nousevaa paskamyrskyä. Siinä tuleekin esiin meidän keskustelukulttuurimme ongelmat, eli ensinnäkin asioita liikaa tiivistetään ja yksinkertaistetaan ja toiseksi ymmärretään tahallaan väärin ja huudellaan poteroista. On valitettavaa, että kaikkia mielipiteitä ei oikein voi tuoda julki.”
Ainahan se mielipide on jonkun mielestä väärä.
”On olemassa ryhmä ihmisiä, jotka haluavat, että urheilijat ottavat kantaa asioihin. Mutta sitten jos urheilija ottaakin kantaa heidän mielestään väärällä tavalla, se urheilija vedetään aivan totaalisesti kölin alta niin urheilijana kuin henkilönäkin. Sitten on toinen ryhmä, jotka ovat sitä mieltä, että urheilijoiden ei pitäisi ottaa kantaa asioihin, paitsi jos he sattuvat ottamaan juuri jonkin tietyn kannan.”
Erinomainen pointti! Kiitos haastattelusta, Aapeli Räsänen.