10 kysymystä: Lisääkö ajelu karvojen kasvua?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kuva: Colourbox
Ihmisen karvoituksen tehtävä on lämmittää ja suojata hankaukselta. Naisella liikakarvoitus on kuitenkin kiusallinen vaiva.

1. Miksi karvat kasvavat juuri tiettyihin paikkoihin?

Karvojen kasvu on ihmisille evoluutioon liittyvä asia. Varhaiset esi-isämme olivat kauttaaltaan karvaisia. Karvojen tehtävä on paitsi lämmittää myös suojella hankaukselta. Ihmisellä karvojen kasvu alkoi vähetä, kun hän oppi muitakin keinoja pitää itsensä lämpimänä. Karvoja jäi alueille, joissa niitä edelleen tarvitaan suojaamaan ja lämmittämään. Esimerkiksi nenäkarvojen tehtävänä on estää haitallisten hiukkasten pääsy hengitysteihin.

2. Miksi karvoitus toisaalta lisääntyy, toisaalta vähenee iän myötä?

Karvojen kasvu on kahden hormonin, kasvuhormonin ja testosteronin säätelemää. Kasvuhormonin ansiosta jo vauvalle kasvaa hiukset, silmäripset ja kulmakarvat. Murrosiässä alkaa erittyä testosteronia, joka aiheuttaa karvoituksen lisääntymistä erityisesti hävyssä, kainaloissa ja pojilla kasvoissa.

Osalla naisista miestyyppinen karvoitus lisääntyy ikääntymisen ja vaihdevuosien myötä, koska testosteronin ja estrogeenin epäsuhta kasvaa. Esterogeenin tuotanto loppuu, mutta testosteronin tuotanto jatkuu. Siksi mummoille voi kasvaa viikset tai partakarvoja. Ikääntyessä häpykarvat ja hiukset voivat harventua, mutta miesten kaljuuntumisen syyt ovat perinnöllisiä.

3. Mitä on hirsutismi?

Hirsutismi tarkoittaa naisen liiallista karvankasvua miestyyppisillä alueilla. Karvoja kasvaa erityisesti ylähuuleen, leukaan, nännipihoihin, reisiin ja häpykarvat leviävät esiliinamaisesti alavatsalle. Häpykarvoituksen muoto tulee miehiltä: heillä häpykarvoituksen muoto on salmiakkimainen, naisilla kärjellään seisovan kolmion muotoinen.

Hirsutismin taustalla on mieshormonien eli androgeenien liikaeritys. Miehet ovat luonnostaan naisia karvaisempia, koska heillä mieshormoneihin kuuluvan testosteronin pitoisuudet ovat naisiin verrattuna moninkertaiset. Hirsutismia ei miehillä ole. Sen sijaan on perinnöllistä runsaskarvaisuutta. Tilaa kutsutaan nimellä hypertrikoosi.

4. Voiko liiallinen karvankasvu naisilla olla merkki sairaudesta?

Kyllä. Tavallisin syy on PCO-syndrooma eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä. Syytä siihen ei tiedetä. Taudin ensimmäiset oireet tulevat esiin puberteetti-iässä. Oireisiin kuuluvat liikakarvoituksen lisäksi epäsäännölliset ja harvaan tulevat kuukautiset sekä akne. Usein siihen liittyy myös keskivartalolihavuus. Jos paino nousee kovasti, oireet lisääntyvät ja pahenevat. Laihduttaminen puolestaan helpottaa oireita. Jos PCO-syndroomaa ei ole ja liikakarvoitusta alkaa yhtäkkiä tulla 30-vuotiaalle, taustalla saattaa olla testosteronin liikatuotanto esimerkiksi munasarjojen tai lisämunuaisen toimintahäiriön tai kasvaimen vuoksi.

5. Miten liikakarvoituksen syy voidaan selvittää?

Perustutkimuksiin kuuluvat verestä tehtävät testosteronin ja sen johdannaisten määritykset. Lisäksi tutkitaan ultraäänellä munasarjojen rakenne monirakkulaisuuden toteamiseksi. Jos hormonitasot ovat huomattavan korkeat, eikä poikkeavia munasarjoja todeta, jatketaan muilla kuvantamistutkimuksilla mahdollisten miessukuhormoneja tuottavien kasvainten toteamiseksi.

6. Voiko liiallista karvankasvua vähentää esimerkiksi lääkkeillä?

Yhtä tehokasta hoitoa ei ole. Kun karvat ovat kerran kasvaneet, ne eivät putoa pois millään lääkkeellä. Ylipainoisella PCO-potilaalla laihdutus hillitsee karvankasvua. Jos raskaustoivetta ei ole, voidaan käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä. Pillereiden teho ei ole erityisen hyvä ja karvan kasvua hidastava vaikutuskin tulee vasta 4–6 kuukauden kuluttua niiden aloittamisesta. Joskus voidaan käyttää myös lääkkeitä, jotka ovat miessukuhormonien vastavaikuttajia karvatupen tasolla.

7. Lisääkö säärikarvojen ajelu karvojen kasvua?

Ei lisää. Ajelu ei vaikuta mitenkään karvatuppiin, joista karvat kasvavat, eikä se esimerkiksi paksunna karvoja tai tummenna niiden väriä. Ajelun jälkeen kasvava karva voi tuntua ja näyttää paksummalta kuin ennen, koska vapaasti kasvava karva ohenee kärkeä kohti, mutta ajeltu on yhtä tukeva tyvestä latvaan saakka. Ajelun jälkeen kasvava karva näyttää tummemmalta kuin ennen siksi, ettei se ole vielä kulunut.

8. Miten karvoja kannattaa poistaa?

Jokaisen täytyy itse valita itselleen sopiva keino. Karvoja voi nyppiä, vahata, ajella tai epiloida joko itse tai käydä kosmetologilla. Epilointi nykäisee karvan juurineen ylös, mutta karva kasvaa silti takaisin. Pari pysyvääkin keinoa on. Elektrolyysi eli neulaepilaatio tuhoaa karvatupet. Samalla periaatteella toimii myös laservalo. Laser- eli fotoepilaatio vaatii yleensä muutaman kerran, ennen kuin lopullinen teho saavutetaan. Ensimmäisen kerrankin jälkeen kasvavat karvat ovat ohuempia ja pehmeämpiä kuin ennen.

9. Onko paikkoja, joista karvoja ei pitäisi lähteä poistamaan?

Nenäkarvoja ei missään tapauksessa saa ryhtyä nyppimään. Nenässä karvatupen tulehdus voi olla vaarallinen. Näkyvät karvat voi toki ajaa pois. Lääkärin näkökulmasta nykyistä karvattomuuden ihannetta on vaikea ymmärtää. Hygieniasyistä karvoja ei tarvitse poistaa. Esimerkiksi häpykarvojen tehtävä on jättää ilmatila vaatteiden ja häpyhuulten väliin ja siten estää hankaaminen. Suuri osa varsinkin nuorista naisista ajaa häpynsä kokonaan paljaaksi. Usein poikaystävä tai mies jopa vaatii sitä. Jatkuva karvanpoisto ja pieni sänki saattaa ärsyttää alapään limakalvoja ja aiheuttaa jatkuvasti vaivoja.

10. Kuinka moni nainen kärsii liiallisesta karvankasvusta?

Suhtautuminen karvoihin poikkeaa kulttuurista toiseen. Karvan kasvu ja karvoituksen väri ovat rotuominaisuus, mutta niihin vaikuttavat myös perintötekijät. On myös yksilöllisiä eroja siinä, mikä ketäkin häiritsee. Joitakin naisia runsaskaan karvoitus ei häiritse lainkaan, toisia taas huolettaa vähäinenkin määrä. On arvioitu, että hirsutismista kärsii 5–10 prosenttia naisista. Suurimmalla osalla liikakarvoitus on lievää.

Asiantuntijana

Naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri, LT, Merja Metsä-Heikkilä, Femeda/Helsinki.

 

Seura 3/2012

X