Tunnista diabeteksen alalajit – Erikoislääkärit kertovat nyt uusista lääkkeistä, joista osa auttaa myös painonhallinnassa
Diabeteksen jaottelu on muuttunut: sairaus jaetaan nykyään viiteen alalajiin. Tarkempi jaottelu auttaa räätälöimään hoitoa yksilöllisemmin. Uudet lääkehoidot voivat auttaa myös painonhallinnassa.
Diabeteksen hoitoon liittyy olennaisesti verensokerin seuranta. Se voi hoitua mittaamalla verensokeriarvoja sormenpäästä tai joissain tapauksissa jatkuvalla sensoroinnilla, joka voi parantaa diabeetikon elämänlaatua.
Diabeteksen alalajien tunnistaminen on tärkeää, koska jokainen niistä vaatii omanlaisensa hoidon. Osa diabeteksen alalajeista on sellaisia, joihin liittyy riski vakaviin lisäsairauksiin, kuten silmän verkkokalvosairauteen tai diabeettiseen munuaissairauteen.
Juttu perustuu luentoihin Itä-Suomen lääketiedetapahtumassa, asiantuntijoina erikoislääkärit Heikki Rajala, Heidi Hakkarainen ja Reeta Rintamäki, KYS, professori Reijo Sund, Itä-Suomen yliopisto ja dosentti Päivi Rautiainen, Pohjois-Karjalan keskussairaala.
1. Mitä uutta 2-tyypin diabeteksesta tiedetään?
Tyypin 2 diabetes voidaan jakaa neljään alaryhmään, kahteen lievään ja kahteen vaikeaan. Lievistä alaryhmistä ensimmäisessä diabetes liittyy ylipainoon ja toisessa ikääntymiseen; tämä on suurin ryhmistä. Noin puolet tyypin 2 diabeetikoista kuuluu lieviin alaryhmiin.
Vaikean diabeteksen ryhmistä ensimmäinen muistuttaa tyypin 1 diabeetikkoja: sairastuneet ovat melko nuoria, ja he voivat olla normaalipainoisia. Insuliinin tuotanto on heikentynyt, mutta sairaus ei johdu autoimmuunitulehduksesta. Tämä ryhmä on tärkeä tunnistaa, jotta potilaita ei hoideta perinteisin 2-tyypin lääkkein, vaan insuliinilla. Ryhmään kuuluvilla on kohonnut riski saada diabeettinen silmän verkkokalvosairaus.
Toiseen ryhmään kuuluvilla haima tuottaa insuliinia, mutta se vaikuttaa huonosti, eli potilailla on insuliiniresistenssi. Sairastuneet ovat usein keski-ikäisiä ja ylipainoisia, ja heillä on verensokerin säätelyn lisäksi muitakin aineenvaihdunnan ongelmia, kuten rasva-aineenvaihdunnan häiriö. Sairaustyyppiin liittyy kohonnut riski saada diabeettinen munuaissairaus sekä sydänsairauksia, kuten sepelvaltimotauti.
2. Onko tyypin 1 diabeteksen kuva muuttunut?
Ei. Tyypin 1 diabetesta vastaavassa sairaudessa (jota kutsutaan lyhenteellä SAID eli severe autoimmune diabetes) potilas on useimmiten lapsi tai nuori, jonka haimasta on tuhoutunut soluja autoimmuunitulehduksen vuoksi, eikä verensokerin säätely onnistu, koska insuliinin tuotanto on heikentynyt.
3. Mitä hyötyä on näin tarkasta diabeteksen jaottelusta?
Kun sairastetun diabeteksen tyyppi tunnistetaan tarkasti, hoitoa voidaan vähitellen oppia räätälöimään yksilöllisemmin. Diabeteksen tyyppi voi myös muuttua elämän varrella.
Diabetestyypin tunnistaminen auttaa myös tunnistamaan ne diabeetikot, joilla on suurin riski diabeteksen vaikeisiin komplikaatioihin, joita ovat diabeettinen munuaissairaus, silmän verkkokalvosairaus ja etenkin jaloissa esiintyvä ääreishermoston häiriö. Heitä voidaan hoitaa tehokkaammin ja paremmin.
4. Millaisia lääkehoitoja diabetekseen on?
Aikuistyypin diabeteksen ensisijainen peruslääke on edelleen metformiini, jos se sopii potilaalle. Se on pitkään käytetty, tehokas ja edullinen lääke. Jos metformiinin teho ei riitä, sen rinnalla voidaan käyttää muita lääkevalmisteita tai insuliinia.
Muita lääkevaihtoehtoja ovat tablettimuotoiset gliptiinit, jotka nostavat elimistön suolistohormonin pitoisuutta. Pistettävät suolistohormonijohdokset eli uudet GLP-1-analogit vaikuttavat vastaavalla tavalla, mutta ne ovat tablettilääkkeitä tehokkaampia. Ne voivat myös alentaa painoa, joten ne sopivat erityisesti ylipainoisille.
5. Mikä on uusin vaihtoehto diabeteksen lääkehoidossa?
Tuorein vaihtoehto aikuistyypin diabeteksen hoidossa ovat gliflotsiinit, jotka lisäävät sokerin eritystä munuaisista virtsaan. Tämä alentaa verensokeria, verenpainetta ja vähentää ylipainoa. Lääkkeitä kutsutaan SGLT2-estäjiksi, koska ne estävät munuaisissa kyseisen proteiinin toimintaa.
Nämä eivät tehoa, jos potilas sairastaa munuaisten vajaatoimintaa. Ylimääräinen sokeri virtsassa voi myös altistaa virtsatie- ja hiivatulehduksille, ja joskus tämä estää lääkkeen käytön.
6. Miten lääke valitaan?
Lääkkeen valinta tehdään potilaan tilanteen ja sairauden luonteen mukaan ottaen huomioon myös mahdolliset esteet tiettyjen lääkkeiden käytölle. Muut sairaudet, kuten sepelvaltimotauti tai sydämen vajaatoiminta, on otettava huomioon lääkevalinnassa.
Hinta ja lääkkeen Kela-korvattavuus voivat myös vaikuttaa taustalla; pistettävät GLP1-analogit ovat Kela-korvattavia, jos potilaan verensokeria ei saada kuntoon muilla lääkkeillä ja painoindeksi on vähintään 30.
Tärkeä osa diabeteksen hoitoa ovat myös terveet elämäntavat ja terveelliset ruokavalinnat.
7. Lisääkö raskausdiabetes riskiä sairastua myöhemmin diabetekseen?
Raskausdiabetes lisää myöhemmin puhkeavan diabeteksen riskin moninkertaiseksi, joten jatkoseuranta on tarpeen. Se lisää myös sydän- ja verisuonitautien riskiä. Korkein riski saada sydän- tai verisuonitapahtuma on 10 vuoden kuluttua raskaudesta, eli varsin nuorena.
Raskausdiabetes on yleistynyt Suomessa niin paljon, että se liittyy jo joka viidenteen raskauteen. Valtaosa raskausdiabetekseen sairastuneista on ylipainoisia, ja he hyötyvät paljonkin liikunnan lisäämisestä ja terveellisestä ruokavaliosta.
Osa raskausdiabeetikoista on normaalipainoisia ja on saanut taudin perimän vaikutuksesta.
8. Mitkä diabeteksen komplikaatioista ovat vähentyneet?
Sydänkohtaukset ja aivovaltimokomplikaatiot ovat onneksi laskussa, ja jalka-amputaatioitakin joudutaan tekemään entistä vähemmän.
Munuais- ja silmäkomplikaatiot ovat lisääntyneet, ja diabeettisia haavoja ja niihin liittyviä toimenpiteitä on entistä enemmän.
9. Mitä hyötyä on glukoosisensoreista?
Kun kudossokeria mittaava sensori on ihossa (yleensä olkavarressa), ei tarvita erillisiä, toistuvia verensokerimittauksia sormenpäistä. On myös huomattu, että kun sensorointiaika kasvaa, niin glukoositavoitetasolla vietetty aika kasvaa ja liian alhaiset verensokeritasot eli hypoglykemiat vähenevät. Myös sairaalahoitojaksojen tarve vähenee.
Olennaista on myös se, että diabeetikon elämänlaatu paranee.
Sensori laitetaan ihoon asettimella, jossa on neula, ja sen jälkeen neula poistetaan, ja ihon alle jää anturi. Sen päälle tulee lähetin, joka välittää langattomasti tietoa, ja lukulaitteena voi toimia esimerkiksi älypuhelin.
10. Missä tilanteessa tarvitaan edelleen insuliinihoitoa?
Sitä tarvitaan aina, jos kyseessä on insuliinin puute ja muuten muiden hoitojen ohella, kun niillä ei saavuteta riittävää vastetta. Insuliinin puutos voi kehittyä pitkään sairastetun diabeteksen yhteydessä vuosikymmenten mittaan.
Insuliinia on sekä lyhyt- ja pitkävaikutteista että sekoiteinsuliinia. Lyhytvaikutteista insuliinia käytetään usein aterioiden yhteydessä verensokerin hallintaan, pitkävaikutteista esimerkiksi yötä vasten ja aterioiden välillä verensokerin tasaamiseen.
Monipistoshoito on potilaalle vaativa hoito, joka vaatii jatkuvaa verensokerin mittaamista ja hyvää ohjausta. Insuliinipistoshoito täyttää kohta 100 vuotta, ja se on edelleen kehittyvä diabeteksen perushoito.
Jutun lähteenä on käytetty myös Diabetesliiton sivustoa.