Milloin ravintoainemittaus ja vitamiinipuutosten mittaaminen on tarpeen?
Jos ruokavalio syystä tai toisesta yksipuolistuu, tai jos paino laskee merkittävästi tai ilmenee oireita, jotka heikentävät elämän laatua ja jaksamista, voivat ravintoainemittaukset olla paikallaan.
Riittävää ravintoaineiden saantia voi karkeasti arvioida ruokavalion monipuolisuudesta sekä omasta voinnista ja painonkehityksestä. Jos ruokavalio syystä tai toisesta yksipuolistuu, tai jos paino laskee merkittävästi tai ilmenee oireita, jotka heikentävät elämän laatua ja jaksamista, voi ravintoainemittaus olla paikallaan.
Vaikka ihminen söisi monipuolisesti, hän voi joskus kärsiä suojaravintoainepuutoksista, sillä ravintoaineiden imeytyminen, aineenvaihdunta ja elimistön entsyymitoiminta ovat yksilöllisiä.
Ravintoainemittaus tapauskohtaisesti kohdennettuna
Kaikkien ravintoainepitoisuuksien tutkiminen on harvoin tarpeen, mutta tapauskohtaisesti kohdennetuista laboratoriomittauksista voi olla paljonkin hyötyä terveydelle.
Esimerkiksi väsymys, lihasheikkous, lihasten puutuminen tai heikentynyt vastustuskyky voivat olla merkkejä lievästä D-vitamiinin, kalsiumin, sinkin, magnesiumin tai B-ryhmän vitamiinien puutteesta.
Lääkärin vastaanoton kautta ravintoainemittaukseen
Tarvittavien ravintoainemittausten laajuus riippuu aina henkilön oireista ja mahdollisista sairauksista. Parasta olisi hakeutua asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotolle. Arvot kannattaa mittauttaa kokoverestä plasman sijaan.
Omatoimisissa mittauksissa on hyvä lähteä liikkeelle D-vitamiinin, B-12-vitamiinin, seleenin, sinkin, magnesiumin, mangaanin sekä omega-6 ja omega-3-sarjan rasvahappojen pitoisuuksista.
Nämä kaikki ovat ravintoaineita, joilla on monipuolisesti tärkeitä vaikutuksia kehon toimintaan. Koko totuutta ne eivät toki kerro.
Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia.
Kysy Kotilääkäriltä!
Onko mielessäsi jokin terveyteesi liittyvä asia tai ongelma? Kysy Kotilääkäriltä. Asiantuntijat vastaavat kysymyksiin joka kuukausi. Lähetä kysymyksesi sähköpostilla kotilaakari@otavamedia.fi.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 2/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti