57-vuotiaan Sirpan laskuvirheiden syynä oli Alzheimerin tauti

Jaa kaverilleTilaa Seura
Viime helmikuussa Sirpa Neittamo, 57, sai kuulla sairastavansa Alzheimerin tautia. Yllättävä diagnoosi toi elämään paljon muutoksia.

Espoolainen erikoissairaanhoitaja Sirpa Neittamo alkoi pari vuotta sitten ihmetellä, miksi työt eivät sujuneet enää yhtä helposti kuin aikaisemmin. Lukuisten tutkimusten jälkeen häneltä löydettiin Alzheimerin tauti.

Tähän havahduin

Olen aina ollut täynnä energiaa ja elämäniloa. Samanlainen olin myös työssäni vastasyntyneiden teho-osastolla. Rakastin herkkää ja monipuolista työtäni.

Pari vuotta sitten aloin ihmetellä, kun ennen helpoilta tuntuneet lääkelaskut eivät sujuneet enää yhtä helposti kuin aikaisemmin. Numerot ja kirjaimet menivät välillä kummallisella tavalla sekaisin.

Varsinainen shokki tuli silloin, kun lääkelaskutentti ei enää mennyt läpi normaaliin tapaan. Sairaanhoitajana jouduin säännöllisin väliajoin työnantajan järjestämään tenttiin osoittaakseni, että osaan tehdä lääkelaskuja. Reputin tentissä elämäni ensimmäistä kertaa.Työnantaja antoi minulle kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden. Reputin senkin, minkä jälkeen olin todella huolestunut terveydestäni.

Vastaanotolle

Työterveyslääkäri määräsi minut moniin erilaisiin tutkimuksiin, joissa meni useita kuukausia. Tutkimuksista ei kuitenkaan löytynyt mitään epätavallista, ja siksi hän lähetti minut eteenpäin neurologille.

Neurologisten testien tulos oli täydellinen yllätys: selkäydinnesteestäni otetusta näytteestä oli havaittu, että minulla on Alzheimerin tauti.

Diagnoosi oli samaan aikaan shokki ja helpotus. Sain oireilleni nimen, mutta samalla putosin mustaan aukkoon.

Alzheimerin tauti tarkoitti, että minun oli pakko jättää työni, josta olin nauttinut valtavasti. Hetkittäin tuntui todella raskaalta, mutta päivä kerrallaan elin eteenpäin.

Olin valtavan sekaisin. Jos miesystäväni pyysi minua tuomaan kaupasta purkin maitoa, saatoin tulla takaisin tyhjin käsin. En yksinkertaisesti pystynyt hahmottamaan oikeaa purkkia kaupassa.

Näin hoidettiin

Heti diagnoosin jälkeen minulla aloitettiin muistisairauden etenemistä ehkäisevä lääkitys. Pääsin myös pari kertaa juttelemaan psykiatrin kanssa, mutten tuntenut terapiaan suurta tarvetta. Minun piti vain saada surra menetykseni pois.

Jouduin myös myymään kotini ja muutin asumaan yhteen miesystäväni kanssa.

Yhdessä asuessamme loimme lempeän päivärytmin. Aamulla juomme kahvit, sen jälkeen venyttelemme ja päivällä lähdemme uimaan tai ulos liikkumaan. Kaikenlainen liikunta tekee Alzheimer-potilaalle hyvää. Vähitellen elämä alkoikin taas tuntua nautinnolliselta.

Lääkärin kehotuksesta jätin sokerin lähes kokonaan pois ruokavaliostani, vaikka olin aikaisemmin ollut suklaa- ja jäätelöaddikti. Huomasin luopumisen pian piristyneenä olona.

Tässä ja nyt

Itse koen eläväni tällä hetkellä elämäni parasta aikaa. Tahtini on hidastanut, ja minulla on aikaa nauttia parisuhteesta ja harrastuksista.

Muistiliiton muistiryhmässä pääsen puhumaan iloistani ja suruistani muiden työikäisenä sairastuneiden kanssa.

Kahden lapseni puolesta olen surullinen. Tiedän, että he ovat huolestuneita minusta ja pelkäävät, mitä tulevaisuus tuo. Olisin halunnut, että he saavat olla iloisia ja huolettomia nuoria aikuisia.

Myös moni vanha ystäväni on surrut puolestani paljon, ehkä jopa enemmän kuin minä itse.

Tiedän, että Alzheimerin tauti voi edetä sykäyksittäin. Terveyteni voi huonontua nopeastikin. En kuitenkaan halua liikaa miettiä sitä vielä, vaan keskityn nauttimaan juuri tästä hetkestä.

Lue myös:

Masennuslääkkeet lisäävät Alzheimer-potilaiden riskiä saada päävammoja

Vaimo katoaa kaupungilla ja menee alastomana hissiin – miten Arvo jaksaa Alzheimer-potilaan omaishoitajana?

X