Miten laihduttaa pysyvästi? Asiantuntija antaa neuvot painonhallintaan: Näin pääset helposti kevyemmän elämän alkuun

Jaa kaverilleTilaa Seura
Laihtuminen ja painonhallinta
© ISTOCKPHOTO
Laihdutus on kovaa työtä. Miten kilot kannattaisi karistaa, jotta urakkaa ei tarvitsisi aloittaa joka tammikuussa uudelleen?

1. Laihtuminen on helppoa – ainakin teoriassa. Miksi se ei silti onnistu?

Kuvittelemme laihtumisen yksinkertaisemmaksi kuin se todellisuudessa on. Painonhallintaan vaikuttaa moni muukin asia kuin syöminen ja liikunta: elämäntilanne, stressi, uni ja palautuminen, oma jaksaminen, työ- ja henkilökohtaisen elämän kuormitus, omat voimavarat, ongelmat ja vastoinkäymiset.

Joskus vaikeuksien syynä on laihdutus itse, kun laihduttamisvimmassa kituutetaan nälkäkuurilla ja keho menee säästöliekille.
Toisinaan taas tavoitellaan liian täydellistä syömistä, jonka vastapainona sorrutaan ahmimaan kaksin käsin kerralla kaikki itseltä kielletyt herkut.

2. Miksi laihtumista seuraa aina uusi lihominen?

Varsinkin raju laihdutuskuuri vaikuttaa aina kehon koostumukseen ja aineenvaihduntaan: kun menetetään lihasmassaa ja aineenvaihdunta hidastuu, keho on alttiimpi lihomaan. Ja jos kuurin aikana syöminen poikkeaa kovasti tavanomaisesta, kuurin jälkeinen paluu normaaliin ruokavalioon aiheuttaa vääjäämättä nostetta myös painossa.

Lihominen kuurin päätteeksi voi olla myös merkki siitä, että väkisin alas hilattu paino on kovin kaukana omasta biologisesta hyvinvointipainosta eli painosta, jossa keho voi parhaiten ja mihin paino pyrkii hakeutumaan.

3. Miten laihduttamisesta voisi tehdä vähemmän ikävää?

Lopettamalla laihduttelemisen! Painonhallinta on parhaimmillaan omaan hyvinvointiin panostamista, ei kurissa ja nuhteessa kituuttamista tai jonkun kilolukeman jahtaamista.

Laihtumisen ei kuuluisi olla ainoa tavoiteltava asia. Painon pakottaminen väkisin alas rajuilla kuureilla ja dieeteillä on aina ongelmallista.
Jos laihduttaminen tuntuu kauhealta tuskalta, onko se sen arvoista? Viisaampaa olisi pohtia, minkälaisiin painonhallintaa edistäviin arjen pieniin valintoihin voisi sitoutua tästä eteenpäin.

4. Mistä saisin lisää itsekuria?

Sitä ei välttämättä tarvita lisää. Itsekuri auttaa kyllä tiettyyn pisteeseen asti, mutta ei yksinään vie maaliin asti.

Itsekuriin perustuva laihduttaminen onnistuu silloin, kun ihmisellä on aikaa, energiaa ja motivaatiota ”ottaa itseään niskasta kiinni”. Mutta se epäonnistuu viimeistään silloin, kun vastaan tulee jotain yllättävää; stressiä, kuormitusta, ristiriitoja, vastoinkäymisiä ja muuta ajateltavaa.

Itsekuriin ei myöskään voi tukeutua loppuelämäkseen, vaan syömiseen on löydettävä tasapainoinen suhde – sellainen, jota ei hallita ehdottomilla säännöillä ja rajoituksilla vaan joustavuudella ja armollisuudella. Myös tutkimusten mukaan he, jotka pystyvät suhtautumaan syömisiinsä rennon joustavasti, onnistuvat parhaiten pysyvässä painonhallinnassa.

5. En pysty vastustamaan herkkuja, vaan repsahdan ennen pitkää. Mikä neuvoksi?

Miksi herkkujen pitäisi olla kiellettyjä, ja miksi niiden syöminen olisi repsahtamista? Herkut ovat osa tasapainoista ruokavaliota, positiivisia sattumia.

Mitä enemmän syömistä yrittää hallita pakolla, sitä todennäköisemmin se riistäytyvät käsistä. Mutta jos herkkuihin opetteleekin suhtautumaan sallivasti ja arkisesti, niiden houkuttelevuus vähenee. Ja kun sitten syö herkkuja, on lupa nauttia oikein antaumuksella.

6. Hyvän alun jälkeen motivaatio katoaa. Miten sen saisi pysymään?

On hyvä suosia pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia, mahdollisimman pieniä muutoksia – sellaisia, jotka tuntuvat vaivattomilta ja joita jaksaa jatkaa myös alkuinnostuksen laannuttua.

Jos laihdutustahti on liian tiukka, ennemmin tai myöhemmin useimmat meistä väsähtävät. Kyse ei ole motivaation puutteesta, vaan liian kovista tavoitteista ja siitä, että laihdutus syö kohtuuttomasti voimavaroja.

Motivaatiota ruokkii se, että sitoutuu itselleen tärkeisiin tavoitteisiin. Mitä oikeastaan haluan saavuttaa? Mikä minua auttaa jaksamaan? Ja, miten voisin varautua ennalta tilanteisiin, joissa motivaationi notkahtaa?

7. Lisäisikö jääkaapin oveen liimattu ”läskikuva” motivaatiota?

Itseinho ei ole hyvä lähtökohta. Silloin syömiseen liittyvistä valinnoista tulee helposti rankaisemista. Itsensä hyväksyvä ihminen haluaa itselleen hyvää myös tässä hetkessä eikä vasta laihtumisen jälkeen. Silloin on helpompi tehdä hyvinvointia tukevia valintoja, joista on hyötyä myös painonhallinnalle.

Itsensä hyväksyminen lähtee useimmiten liikkeelle siitä, että siedättää itse itseään vähän kerrassaan– itselleen, omalle keholleen, peilikuvalleen. Itsestä kannattaa myös pyrkiä määrätietoisesti löytämään niitä puolia, joista pitää ja joihin voi suhtautua rakkaudella.

8. Miten kilot saa pysymään poissa myös elämän vastoinkäymisissä?

Moni meistä jaksaa kyllä suorittaa syömisiä tai liikkumisia silloin kun kaikki on tasapainossa, mutta kun elämässä tulee jotain yllättävää, syömisenhallinta prakaa.

Kun syöminen ja tunteet ovat kietoutuneet yhteen, onnetonta oloa tai alakuloa lääkitään syömällä. Ensimmäinen askel on erottaa tunne ja syöminen toisistaan. Ikävää tunnetta ei voi ratkaista syömällä, syöminen vain tylpistää siltä kärjen. Avain on tunnetaitojen harjoitteleminen: tunteiden tunnistaminen, niiden äärelle pysähtyminen ja oman olon helpottaminen muuten kuin syömällä.

9. Uudenvuodenlupaukset on taas tehty. Mitä tänä vuonna kannattaisi tehdä toisin?

On hyvin tärkeää tiedostaa, että painonhallinta ei ole vain syömisen ja liikkumisen mekaanista suorittamista. On uskallettava ottaa myös mieli mukaan.

Psykologisessa painonhallinnassa ei ensimmäiseksi keskitytä painoon tai syömiseen, vaan ennen kaikkea lähdetään ratkomaan lihomisen taustalta löytyviä ajatuksia, tunteita ja mielen esteitä, joiden vuoksi painonhallinta ei ole toistaiseksi onnistunut. On myös tärkeää tunnistaa omat vahvuudet ja voimavarat. Missä asioissa olen onnistunut? Missä tunnen olevani hyvä?

10. Entä, jos sittenkin epäonnistun?

Elämäntapojen muutosprosessi ei ole suoraviivaista etenemistä yhteen suuntaan – kaikenlaiset sivuaskeleet kuuluvat asiaan.

Olennaista ei ole se, tuleeko takapakkeja, vaan se, miten niihin suhtautuu. Missään nimessä ei pidä palata ”ruotuun” ja alkaa kurittaa omaa syömistään. Virhearvioita sattuu kaikille. Niille ei kannata antaa liian suurta painoarvoa.

Se, että joku tässä hetkessä menee pieleen ei nollaa aiempia onnistumisia eikä pilaa tulevia ponnistuksia. Jokainen poikkeama on mahdollisuus oppia jotain uutta. Jos ja kun tulee ylilyöntejä, niiden jälkeen jatketaan ihan samalla tavalla kuin ennenkin.

Asiantuntijana painonhallintaan ja syömisen psykologiaan erikoistunut psykologi Katarina Meskanen.

X