Nokisade ja näkökentän kaventuminen – Viattoman tuntuiset näköoireet veivät Veli-Matin silmäleikkaukseen viime hetkellä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Salakavalat oireet alkoivat, kun Veli-Matti Sääski ei enää erottanut ravintolassa viereisessä pöydässä istunutta miestä. Näkökentän kaventuminen olikin merkki vakavasta sairaudesta.

Vantaalainen Veli-Matti Sääski, 53, pelästyi toden teolla, kun optikko passitti hänet kiireellisesti silmäpoliklinikalle. Hän hakeutui hoitoon vasta vuorokausi näköongelmien alettua, sillä hän oli tapahtumahetkellä työmatkalla Italiassa eikä huolestunut oireista vielä siellä.

Mustat pisteet näkökentässä – näöntarkastuksesta silmäpoliklinikalle

Minulla oli ollut mustia pisteitä näkökentässä edeltävällä viikolla. Silloin en ymmärtänyt, että silmän nokisade on vakava hälytysmerkki. Lähdin seuraavalla viikolla parin päivän työmatkalle.

Selkeämmät oireet alkoivat, kun olin Italian Milanossa pitseriassa odottamassa paluulentoa Suomeen. Ihmettelin, kenelle vieruspöydän nainen oikein jutteli, kun hänen edessään ei istunut ketään. Sitten kuulin miehen äänen, mutten edelleenkään nähnyt ketään. Käänsin päätäni ja näin, että siinä oli kuitenkin mies.

En juurikaan huolestunut. En edes kertonut näköoireistani kollegalleni, jonka kanssa olin syömässä.

Söimme pitsat loppuun, ja menimme suunnitelman mukaisesti lentokoneeseen.

Seuraavana päivänä Suomessa menin töihin, jossa varasin ajan optikolle näöntarkastukseen. Siinä oli mukana hyvä onni, sillä satuin saamaan päivän viimeisen ajan varttia vaille kuudeksi.

Optikko huomasi, että en nähnyt juuri ollenkaan sivulle. Hän epäili oikean silmän verkkokalvoni irronneen ja käski minun mennä heti Töölön silmäpoliklinikalle. En saisi mennä kotiin, enkä odottaa lääkäriin menoa aamuun. Se pelästytti. Nyt oli kiire.

Verkkokalvo irronnut mutta osin vielä paikoillaan

Silmäpoliklinikalla lääkäri totesi silmän verkkokalvoni todella irronneen. Hän yritti järjestää leikkausajan heti samalle illalle, mutta se ei onnistunut. Minut leikattiin kiireellisesti seuraavana päivänä. Samana päivänä leikattiin viisi muutakin potilasta. Olin ainut onnekas, jolla verkkokalvo oli vielä osittain paikallaan.

Verkkokalvo on vaikeampi asettaa täsmälleen oikealle paikalleen, jos se on kokonaan irti. Minun verkkokalvoni oli vielä reunastaan kiinni, joten ennusteeni näön säilymisen kannalta oli parempi.

Olin tullut lääkärin mukaan ajoissa hoitoon. Verkkokalvo voi ilmeisesti irrota niin huomaamatta, että monet tulevat hoitoon liian myöhään.

Näköni suoraan eteen säilyi koko ajan tarkkana, eikä irtauma aiheuttanut kipua.

Toipilasaika ensin asentohoidossa – silmänpaine tasaantui parissa kuukaudessa

Olin kuukauden sairauslomalla. Viikon verran makasin kyljellään niin sanotussa asentohoidossa, jolloin maan vetovoima edesauttoi verkkokalvoa pysymään paikallaan.

Viikon jälkeen sain kävellä kevyesti, mutta ponnisteleva ja hikoiluttava liikunta oli kielletty.

Olisin toivonut pääseväni kuukauden päästä golfaamaan, mutta lääkärin kontrollissa todettiin kohonnut silmänpaine. Sain paineen laskemaan silmätipoilla.

En nähnyt oikealla silmällä leikkauksen jälkeen kuin ääriviivoja. Vähitellen näkö palasi.

Silmääni oli asetettu kaasua, joka poistui pikkuhiljaa itsestään. Tämän takia näkö palasi ensin silmän yläreunaan ja siitä kaasun pois laskiessa näkevä osa valui koko ajan tasaisena pintana alemmaksi.

Kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta näin jo normaalisti ja paineet olivat tasaantuneet.

Verkkokalvon irtauman riskitekijät taustalla

Käyn enää lääkärikontrolleissa. Minulle on selvinnyt, että minulla oli useita verkkokalvon irtauman riskitekijöitä: sukurasite, aiemmat silmäsairaudet, silmäleikkaukset ja likinäkö. Isälläni verkkokalvo oli irronnut kolme vuotta aikaisemmin kahdeksankymppisenä. Silti en osannut pelätä, että sama osuu kohdalleni, sillä verkkokalvon irtauma on tavallisesti vanhempien ihmisten vaiva.

Silmäni terveys on ollut normaali siitä asti, kun näköni palasi kokonaan.

X