Onko kasvoillasi perhosenmuotoinen ihottuma? Se voi kertoa hankalasta reumasairaudesta SLE:stä

Jaa kaverilleTilaa Seura
SLE reuma, punahukka
Tyyppioireita ovat ihottumat, kuten perhosen muotoinen ihottuma kasvoilla, turvonneet nivelet ja lihas- ja nivelsäryt. © iStockphoto
SLE eli punahukka on reumasairaus, jonka oireet voivat olla lähes mitä tahansa. Sairastumishuipuista toinen osuu vaihdevuosiin.

1. Mistä punahukaksikin kutsutun SLE:n tunnistaa?

Taudin nimeen SLE (systeeminen lupus erythematosus) kuuluva sana systeeminen tarkoittaa koko elimistöön liittyvää, mikä kuvastaa hyvin taudin moninaisia oireita.

Tyyppioireita ovat erilaiset ihottumat, kuten perhosen muotoinen ihottuma kasvoilla, turvonneet nivelet, lihas- ja nivelsäryt, aurinkoyliherkkyys, nenän ja suun limakalvojen haavaumat, hiustenlähtö ja kylmäaltistukseen liittyvä valkosormisuus. Selittämätön kuumeilu, laihtuminen ja uupumus kuuluvat usein taudinkuvaan.

Oireet voivat olla vakavia, kuten sydänpussin ja keuhkopussin tulehdus, munuaistulehdus, tai harvinaiset neurologiset oireet, kuten kouristukset ja psykoosi. Osalla ne tulevat vähitellen, osalla äkillisesti, ja tauti on eri ihmisillä erilainen.

Taudista käytettiin aiemmin lupus tai LED-nimeä (lupus erythematosus disseminatus).

Punahukka eli SLE

© iStock

2. Mikä aiheuttaa oireet?

SLE on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä suuntautuu itseään vastaan. Järjestelmä ei erota omia kudoksia ja soluja vieraista, mistä seuraa tulehduksia eri puolille elimistöä.

Yhdeksän kymmenestä sairastuneesta on naisia. Sairaus puhkeaa yleensä 20–30-vuotiaana, mutta toinen sairastumishuippu osuu vaihdevuosiin.

3. Kuinka tauti varmistuu?

Tauti näkyy lähes aina laboratoriokokeissa kohonneina tuma- ja joskus DNA-vasta-aineina. Veren laskoarvo on usein koholla, ja sairastuneella on lievä anemia tai muita verenkuvamuutoksia. Joskus todetaan valkuaista virtsassa.

Vasta-aineet voivat joskus olla koholla vuosia ennen kuin potilas alkaa oireilla. Diagnoosi vaatii kuitenkin myös tautiin sopivat oireet. Kuvantamistutkimuksilla selvitetään, onko sairaus aiheuttanut elinvaurioita.

SLE on harvinainen reumasairaus, jonka oireet sopivat alkuvaiheessaan moneen muuhunkin sairauteen. Siksi diagnosointi voi viedä aikaa.

4. Miten se haittaa arkea?

Osalla oireet ovat lieviä iho-oireita, jotka nekin voivat vaikuttaa elämänlaatuun. Nivelkivut voivat haitata liikkumista ja aurinkoyliherkkyys rajoittaa ulkona oleskelua.

Vakavimmillaan oireet voivat uhata sydäntä, keuhkoja, keskushermostoa ja munuaisia ja vaatia sairaalahoitoa.

SLE-potilailla todennäköisyys joutua työkyvyttömyyseläkkeelle on muuhun väestöön verrattuna viisinkertainen.

5. Vaurioittaako SLE elimistöä pysyvästi?

Hoitamattomana ja hankalana SLE voi aiheuttaa sisäelimiin ja niveliin pysyviä muutoksia. Tautiin liittyvä munuaiskerästulehdus voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan, joka voi vaikeana vaatia jopa elinsiirron.

Sairaus ei tuhoa niveliä vastaavalla tapaa kuin nivelreuma, mutta sormiin voi kehittyä virheasentoja.

6. Miten sitä hoidetaan?

Lääkehoidon tarkoituksena on poistaa oireet, rauhoittaa tulehdusta ja estää taudin paheneminen, ja niissä onnistutaan nykyään hyvin. Hoito räätälöidään jokaiselle potilaalle oireiden mukaisesti.

Lääkevoiteet voivat riittää lieviin iho-oireisiin ja tulehduskipulääkkeet aristaviin niveliin, mutta useimmiten potilaat tarvitsevat muita, suun kautta otettavia lääkkeitä, kuten malarialääke hydroksiklorokiinia, kortisonia tai solunsalpaajia. Jos ne eivät auta, kokeillaan suonensisäistä immunoglobuliinia, erityistapauksissa biologisia lääkkeitä.

7. Altistaako SLE muille sairauksille?

Infektiot, osteoporoosi ja sydän- ja verisuonitaudit ovat SLE:n liitännäissairauksia. Niiden hoito ja huomioiminen elintavoissa on yhtä tärkeää kuin perussairauden.

SLE kaksin–kolminkertaistaa keskenmenon riskin, ja siksi tauti pyritään hoitamaan kuntoon jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Jos tauti saadaan lääkkeillä rauhalliseksi ennen raskauden käynnistymistä, raskauden ennuste on hyvä.

8. Miten sairastunut voi hoitaa itseään?

Iho kannattaa suojata hyvin auringolta vaatteilla ja voiteilla. Elintapaohjeet vastaavat sydän- ja verisuonitautipotilaan ohjeita: tupakoinnin välttäminen, painonhallinta liikunnan ja ruokavalion keinoin sekä verenpaineen ja veren rasva-arvojen hoito kuuluvat SLE:n hoitoon. Luuston haurastumisen ehkäisyssä käytetään kalsiumia ja D-vitamiinia.

9. Muuttuuko SLE iän myötä?

Tauti on luonteensa mukaan välillä aktiivisempi, välillä rauhallisempi. Vaikeakin SLE voi sammua vuosien ja vielä vuosikymmenten jälkeen, ja monella oireet lievenevät iän myötä. Vaikka lääkäri antaisi luvan lopettaa lääkkeiden käytön, potilasta tulisi seurata säännöllisesti. SLE voi rauhoittua, mutta se ei parane.

10. Voiko siihen menehtyä?

SLE:hen liittyy ennenaikaisen kuoleman riski, mutta paremman diagnostiikan ja lääkkeiden ansiosta sairauden ennuste on parantunut.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat SLE-potilaiden yleisin kuolinsyy, ja siksi niiden riskitekijät kannattaa ottaa tosissaan.

11. Mikä aiheuttaa sairauden?

Syytä SLE:hen ei tiedetä, eikä sitä voi siten ehkäistä. Alttius kulkee perimässä: sairastuneista viidellä–kymmenellä prosentilla on SLE:tä sairastava sukulainen.

Sairauden voivat laukaista ympäristötekijät, kuten virusinfektiot ja auringonvalo sekä elimistön hormonaaliset muutokset. Tupakointi lähes tuplaa sairastumisriskin.

12. Mikä on lääkelupus?

Sulfaa sisältävät valmisteet ja nykyään vähän käytetyt sydän- ja verenpainelääkkeet hydralatsiini ja prokainamidi voivat laukaista SLE:n tyyppisen taudinkuvan. Se näkyy verikokeissa histonivasta-aineina ja paranee, kun lääkehoito lopetetaan.

Asiantuntijana sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja reumatologian dosentti Marja Pertovaara, Tampereen yliopistollinen sairaala.

Juttu on julkaistu Kotilääkärissä 5/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X