Miltä tuntuu työuupumus? Tuija havahtui ahdistaviin oireisiin: ”Elimistöni oli tärisevässä hälytystilassa, kuin uhattuna”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© harri mäenpää / studio korento
Ankara työstressi voi murtaa ihmisen terveyden. Tuija Saarinen-Härkönen löysi keinot toipua.

Tuija Saarinen-Härkönen, 54, työskenteli Itä-Suomen yliopistossa pienessä lasikopissa. Taustahäly muistutti rautatieaseman meteliä. Melu ajoi hänen elimistönsä tärisevään hälytystilaan.

Liikaa aistiärsykkeitä – palautuminen ei enää onnistunut

”Aloitin uudessa työssä helmikuussa 2015 Joensuun kampuksella hallintotehtävissä. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta tilanne muuttui, kun työpisteeni siirrettiin hissiaulaan. Työkoppini erotti käytävästä vain ohut lasiseinä. Hissiaulan äänet kuuluivat työtilaani, ja näin ikkunasta, kuinka opiskelijat jonottivat vastaanotolleni. Aistiärsykkeitä oli aivan liikaa. En pystynyt keskittymään enkä painamaan asioita mieleeni.

Minusta tuntui siltä kuin olisin tehnyt tarkkuutta vaativaa hallintotyötä keskellä rautatieasemaa. Opiskelijoiden oikeusturva kärsi, sillä keskustelu heidän asioistaan kuului lasikopistani käytävälle.

Sain uusia työtehtäviä, joita en ehtinyt opetella. Elimistöni oli tärisevässä hälytystilassa, kuin uhattuna.

En palautunut illallakaan. En katsonut televisiota, vaan minun piti olla äänettömässä huoneessa. Tuntui siltä kuin ihoni alle olisi pistelty neuloja. Se oli hyvin ahdistava kokemus. Olin väsynyt, enkä jaksanut hoitaa omia asioitani, lukea sähköpostejani tai käydä nettipankissa.

Psykiatri totesi työuupumuksen ja vaikean masennuksen

Menin työterveyslääkärille, joka ymmärsi tilanteeni. Hän epäili, että korvani olisivat tulehtuneet. Hän kehotti myös ottamaan yhteyttä työsuojelutarkastajaan sekä pyytämään työpisteen siirtoa ja vastamelusuojaimia.

Neljä kuukautta myöhemmin keväällä 2016 työsuojeluvaltuutetut järjestivät työtilani tutkinnan. Työolot eivät vastanneet normeja.

Määräaikainen työsuhteeni koostui kolmesta osuudesta, joista kaksi päättyi. Sain osatehtävien hoidosta murskaavaa palautetta ja romahdin. Työterveyslääkäri lähetti minut psykiatrille, joka totesi työuupumuksen ja vaikean masennuksen. Olin saanut myös paniikkihäiriön ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Minut määrättiin neljän kuukauden sairauslomalle.

Luonto auttoi palautumaan ja käsillä tekeminen parantumaan

Onnekseni löysin hyvän ja kokeneen psykiatrin, jolle saatoin puhua työuupumuksestani. Ammatillinen itsetuntoni oli romahtanut, mutta psykiatri pystyi arvioimaan tilannetta. Hän vakuutti, ettei kukaan voi hoitaa vastuullista hallintotöitä paikassa, joissa keskittyminen ja uuden opetteleminen on mahdotonta.

Sain lääkityksen sairauteeni. Psykiatri sanoi, että luonnossa liikkuminen ja käsillä tekeminen auttavat palautumaan ja parantumaan.

Tein puutarhatöitä ja pihatöitä. Keräsin marjoja, leikkasin ruohoa ja puuhastelin luonnossa. Ryhdyin tekemään etätöitä maaseudulta. Kävin kaupungissa vain kun oli pakko. Saatoin rauhoittua, ja toipuminen alkoi.

Käynnit psykiatrin luona kohottivat itsetuntoani. Ymmärsin, etten ole ongelmieni kanssa yksin. Suomessa ja myös akateemisessa maailmassa hyvin monet kärsivät huonoista työolosuhteista ja stressistä.

Häpeä jäi vaikka ammativaihto tuo iloa arkeen

Vaihdoin ammattia jalkojenhoitajaksi. Nyt hoidan vanhusten jalkoja maalla. Tämä on minulle terapeuttista työtä. Kohtaan yhden ihmisen kerrallaan, ja kädet ovat työvälineeni. Teen työtä hiljaisessa tilassa. Kukaan ei voi hoputtaa selkäni takana, että tee nopeammin.

Pidän yllä myös ammattitaitoani tutkijana kirjoittamalla perinteentutkimuksesta, josta minulla on tohtorintutkinto. Olen kirjoittanut ja toimittanut tietokirjoja.

Kärsin edelleen toisinaan melusta. Jos menen konserttiin, siitä palautuminen voi kestää pari päivää. Metelissä työskentelyn vuoksi minulle kehittyi ääniyliherkkyys.

Kannan lievää häpeää parin vuoden takaisista tapahtumista. Suomessa vallitsee luterilainen työkulttuuri ja pärjäämisen vaatimus. Luovuttaa ei saa, vaan on mentävä vaikka betonin läpi. Näin sen ei pitäisi olla.”

X