Riitta eli vuosia hurmurin varjossa – Lopulta oppi miehen käytöksen johtuvan huomionhakuisesta persoonallisuushäiriöstä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Riitta eli vuosia hurmurin varjossa
© ISTOCKPHOTO
Riitta, 63, eli vuosikymmeniä vaikeassa suhteessa huomionhakuisen miehen kanssa. Lopulta Riitta havahtui ja haki avioeron mestarimanipuloijasta. Näin paripsykoterapeutti Päivi Hakuni-Järvinen tukee Riittaa.

Riitta: Tapasin mieheni lähes 30 vuotta sitten. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Tunsin ja vaistosin, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan.

Tein suhteemme alun hankalaksi. Testailin miestä, yritin jopa lopettaa suhteen. Se ei tehnyt mieheen mitään vaikutusta. Hän jaksoi pommittaa minua sinnikkäästi.

Jokin hänessä sai hälytyskelloni soimaan. Vierastin hänen levottomuutta. Oletin sen johtuvan vaikeasta elämäntilanteesta ja ajattelin, että kaikki muuttuisi, kun elämä rauhoittuisi.

Miehessä oli merkillistä vetovoimaa. Olin kokenut pettymyksiä rakkaudessa. Nyt elämääni oli tullut mies, joka piti minusta kynsin hampain kiinni.

Jälkikäteen ajattelen, että olin naimisissa itse luomani haavekuvan kanssa. Mies eli tietämättäni kaksoiselämää. Siihen herääminen oli minulle hyvin tuskallista.

Päivi: Tunnistit miehessä alun alkaenkin jotain, joka lopulta osoittautui todeksi. Silti hurmurimanipuloija osasi lumota.

Mies puolestaan tunnisti sinussa positiiviset elämänarvosi, kuten kykysi sitoutua ja olla uskollinen.

Tämä teki sinusta hänelle entistäkin tärkeämmän hurmaamisen kohteen.

Hurmausvaihe on aina ihanaa, mutta valitettavasti sitä seuraa karu todellisuus.

Manipuloiva mies

Riitta: Miehen manipuloiva luonne paljastui jo alkuvaiheessa. Kun hän sai jotakin päähänsä, koko maailma pyöri hänen napansa ympärillä.

Tärkeintä olivat hänen tahtonsa, tarpeensa ja mielihyvänsä. Hän osasi hurmata ja vietellä. Ja piti huolen siitä, että sai haluamansa.

Sokaistuin ja loin suhteemme ympärille epärealistisen turvallisuuden tunteen. Mieheni tarvitsi naisen. Ja minä satuin olemaan tuo nainen.

Suhde vakiintui nopeasti. Avioiduimme ja perustimme perheen. Meille syntyi kaksi lasta. Ostimme vanhan talon.

Talosta ja sen ylläpidosta piti tulla yhteinen projektimme ja harrastuksemme, mutta toisin kävi. Mies kyllä mielellään laittoi minut, sukulaiset ja tuttavat hommiin. Hän myös nautti työmme tuloksista, mutta ei itse tarttunut pensseliin.

Se oli ensimmäinen pettymykseni.

Päivi: Otit vastuuta omalta osaltasi haastavasta arjestanne. Ihailen sitkeyttäsi.

Et luovuttanut, vaan jatkoit vastuullisesti. Etenkin silloin, kun toinen vetäytyi tekemisistä.

Kaiken kokemasi jälkeen toivon, että näet nämä kykysi vahvuuksinasi.

On surullista, mitä kaikkea miehesi menetti, kun ei lähtenyt kanssasi yhteiseen projektiinne.

On varmasti ollut hämmentävää kohdata kuvaamasi puolison käytös. Etenkin kun kukaan ei voi lyhyellä aikajänteellä vielä nähdä toista luonnehäiriöisenä. Sitä vain ihmettelee läheisen käytöstä.

Hurmurin varjossa

© MINNA ALANKO

Huomion keskipisteenä

Riitta: Miehen itsekeskeisyys alkoi näkyä monella muullakin tavalla. Koti oli hänelle tärkeä paikka, mutta hänellä piti olla myös koko ajan omaa elämää.

Levoton mieli etsi aina stimulaatiota, elämässä piti olla säpinää. Perusarki ei riittänyt.

Mies hankkiutui monenlaiseen yhdistys- ja järjestötoimintaan. Se toi mukanaan runsaasti matkustamista, edustamista ja erilaisia tapahtumia. Harrastukset ruokkivat hänen rakastamaansa tarvetta olla huomion keskipisteenä.

Miehellä oli tapana sooloilla. Lähes kaikki hänen valintansa palvelivat häntä itseään. Vaikka meillä oli periaatteessa yhteiset rahat, hän käytti holtittomasti rahaa omiin tarpeisiinsa. Välillä maksoin hänen laskujaan, kun hän oli humputellut rahansa. Ajattelin, että maksakoon perheessä se, joka kykenee.

Päivi: Kuulen sinun alistuneen ja ehkä uhriutuneenkin tuossa elämänvaiheessasi. Kaiken kokemasi jälkeen on nyt erityisen tärkeää muistaa, että et ole enää uhri.

On myös hyvä muistaa, että sinä huolehdit perheen selviytymisestä kaikki vuodet, vaikkakin omalla kustannuksellasi.

Sinulla ei ollut tuolloin mahdollisuutta saada etäisyyttä tilanteisiin. Niitä tuli eteen yllättäen kaiken keskellä, kun yksin kunnostit kotia ja hoidit pieniä poikia.

Voit päästää nyt irti kaikesta turhasta syyllisyydestäsi.

Ole ylpeä voimavaroistasi. Olet selvinnyt kaikesta.

Riitta: Mies osasi pitää minua otteessaan kehumalla ja lahjomalla jopa liioitellusti.

Hän muisti kyllä kiitellä ääneen, miten kovasti tein töitä ja kuinka taitava olin, samalla kun itse saattoi nautiskella viinilasin ääressä lueskellen.

Matkoillaan ja reissuillaan hän osteli minulle kalliita lahjoja ja esitteli niitä näyttävästi matkaseurueen naisille.

Tällä tavoin hän keräsi ihastuneita huokauksia: ”Olisipa minullakin tuollainen mies.” ”Missä tuollaisia miehiä kasvaa?” Itse olin kotona lasten kanssa ja pyöritin arkea.

Mies manipuloi ja käytti valtaa taitavasti. Siihen sokaistuivat muutkin kuin minä.

Päivi: Voin kuvitella, että katkeruus ja välillä jopa kiukku hiipivät mieleesi.

Kuvaamasi miehen käyttäytyminen on valitettavan tavallista luonnehäiriöiselle. Hänen näkökulmastaan sinun tekemäsi työ oli ”kunniaksi” hänelle. Eikä suinkaan sinulle.

Mies ansaitsi hänen mielestään palvovan, palvelevan vaimon, joka teki hänen kodistaan kauniin. Todennäköisesti mies ei nähnyt omassa käyttäytymisessään mitään väärää, vaikka se näin kerrottuna näyttäytyykin julmana ja kylmänä.

On syy siihen, miksi miehesi oli ajoittain myös hurmaava ja lahjoi sinua. Tällä tavoin hän sitoi ja kietoi sinua itseensä, verkkoonsa.

Näin terapeutti neuvoo persoonallisuushäiriöisen entistä puolisoa:

1. Suojaa itseäsi ja elämääsi ex-puolisosi vaikutukselta. Hän ei muutu.

2. Pura kokemuksiasi ulkopuolisen kanssa. Tilanteiden katsominen välimatkan päästä auttaa näkemään itsesi omana ihanana itsenäsi omine haasteinesi. Muista, mikä sinussa sai alun perinkin uskomaan hyvän voittoon.

3. Uskalla luoda itsellesi itsesi näköinen elämä.

Sivusuhde

Riitta: Olimme olleet joitakin vuosia naimisissa, kun ensimmäinen pommi putosi. Mies kertoi minulle, että hänellä oli suhde toisen naisen kanssa.

Hän itki minulle kännipäissään. Ja suri dramaattisin elkein sitä, miksi hän vasta nyt löysi elämänsä rakkauden. Seuraavana aamuna hän lähti uuden rakkaansa luo.

Jäin yksin kotiin kahden pienen lapsen kanssa. Olin varma, että nyt tuli avioero. Mutta kun taloudelliset tosiasiat nostettiin pöydälle, mies otti järjen käteen. Hän ruikutti itsensä takaisin.

Miehen ehdotuksesta kävimme pari kertaa avioliittoneuvojalla. En edes osaa kuvata, miten ovelasti hän puhui mustan valkoiseksi. Ja sai minut vakuuttuneeksi, että yhteiselämämme voi jatkua.

Päivi: Tuossa vaiheessa et ilmeisesti ollut vielä valmis eroon. Mikä sai sinut jatkamaan?

En kysy tätä syyllistääkseni sinua, vaan siksi, että valintaasi liittyvät asiat ovat nyt aarteita uuden itsetuntemuksesi työstämiseen ja löytämiseen.

Jokainen aikuinen on vastuussa omista tekemisistään. Sinä et ole vastuussa miehesi tekemisistä ja käytöksestä.

Riitta: En halunnut olla mustasukkainen. Olin sinisilmäisesti kuvitellut, että mies nyt on vähän tuollainen höpsö naistennaurattaja, joka tarvitsee huomiota.

Halusin edelleen luottaa. Meillä ei riidelty, koska mies ei kerta kaikkiaan antautunut riitelemään. Jos otin jostakin pulttia, mies veti kuoren ylleen ja korkeintaan myönsi minun olevan oikeassa.

Hän oli aina hyväntuulinen ja hauska, maailmahan lepäsi hänen käsissään. Riidattomuus teki avioliitosta helpon, mutta epäaidon.

Mies lakaisi vaikenemalla kotiongelmat maton alle. Ja lähti kodin ulkopuolelle hakemaan huomion ja seikkailun tuottamaa mielihyvää.

Elin valheessa. Sain tietää, että mies ei ollutkaan lopettanut suhdettaan vieraaseen naiseen. Sitten paljastui, että mies oli aloittanut uuden naissuhteen. Se oli minulle viimeinen pisara.

Myöhemmin selvisi, että vuosien varrella suhteita oli ollut useampiakin.

Hurmurin varjossa

© MINNA ALANKO

Päivi: Hienoa, että olet viimein voimaantunut. Tähän tuleminen on varmasti sisältänyt ristiriitaisia tunteita.

Olet todennäköisesti kokenut kiukkua, loukkaantumista ja pettymystä sekä puolisoosi että itseesi. Ehkä suruakin.

Sinulla on lupa tuntea nyt hyvää omaatuntoa. Et ole luovuttanut helpolla, vaan olet ollut valmis tekemään enemmän kuin oman osuutesi parisuhteenne ja perheenne eteen.

Riitta: Laitoin avioeron vireille ja muutin 400 kilometrin päähän.

Eniten minua loukkasi luottamuksen rikkominen. Ja se, että lapset joutuivat kokemaan perheen hajoamisen.

Kokemukseni tekevät edelleen kipeää, vaikka kiviriippa onkin tippunut hartioiltani. Tunnen arvottomuutta. Minut on sivuutettu. Olen ollut miehelleni hyvä työhevonen, jota kehutaan kylillä.

Aloin ottaa selvää, mistä miehen käytös voisi johtua. Lopulta törmäsin psykologiassa tunnettuun käsitteeseen huomionhakuisesta persoonallisuushäiriöstä.

Kaikki loksahti paikoilleen. Kuvaukset olivat kuin yksi yhteen mieheni kanssa. Eromme ei ole vielä virallinen. En silti anna miehelle enää siimaa. Ei hän siitä muutu.

Päivi: Sinua harmittaa, että lapsesi joutuvat kokemaan perheen hajoamisen. Onko kyse myös siitä, että lapset näkevät nyt isänsä todellisen luonnon?

Sinulla on vahva tunneyhteys lapsiisi. Välität heistä, vaikka he ovat jo aikuisia. Olisit halunnut suojella heitä.

Usein totuus, avoimuus ja rehellisyys ovat kuitenkin tervehdyttäviä asioita.

Olivatkohan isän petturimaisuus ja hurmurihuijarin luonne lapsille sittenkään edes yllätys?

Rohkeutesi hakea eroa antaa myös lapsillesi luvan puhua kokemastaan. Onneksi heillä on tuollainen äiti.

Pystyt nyt ymmärtämään miestäsi, mutta olisi tärkeää, että löytäisit helmiä omista vahvuuksistasi. Ja näkisit syitä siihen, miksi halusit elää kuvaamaasi elämää niin pitkään. Olet selvästi sen arvoinen, ihana nainen.

Asiantuntija paripsykoterapeutti Päivi Hakuni-Järvinen.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 1/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X