Vuokko löysi vihdoin avun levottomien jalkojen oireyhtymään: ”Olin jo unohtanut, miten ihanalta nukkuminen tuntuu”

Vuokko Huttusesta tuntui yli 40 vuoden ajan, että sääriluiden sisällä kulki jännitteinen sähkölanka. Onneksi hän löysi pari vuotta sitten levottomien jalkojen -oireyhtymään tehokkaan avun.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Facebookin vertaistukiryhmät ovat olleet Vuokko Huttuselle iso apu levottomien jalkojen kanssa pärjäämisessä.

Vuokko Huttusesta tuntui yli 40 vuoden ajan, että sääriluiden sisällä kulki jännitteinen sähkölanka. Onneksi hän löysi pari vuotta sitten levottomien jalkojen -oireyhtymään tehokkaan avun.
(Päivitetty: )
Teksti: Hanna Vilo

Kun Vuokko Huttunen oli lapsi, kotiväki ihmetteli hänen levotonta nukkumistaan. Tyttö potki jatkuvasti, eikä tahtonut pysyä aloillaan. Perheen Mira- ja Capo-koiratkaan eivät suostuneet tulemaan yöksi viereen. Vuokkoa itseään jalat eivät vielä siihen aikaan haitanneet.

Inhottava kihelmöinti jaloissa

”Perheeltäni olin kuullut kuvailuja omituisista kintuistani, mutta itse aloin tuntea inhottavaa kihelmöintiä jaloissani vasta parikymppisenä. Aluksi en kiinnittänyt siihen kauheasti huomiota, sillä se ilmaantui vain kausittain ja meni nopeasti ohi.

Nelikymppisenä kihelmöinti alkoi pahentua. En pystynyt kunnolla nukkumaan, ja tunsin oloni zombieksi. Usein vaiva paheni stressaavassa elämäntilanteessa. Kun stressi helpotti, myös jalat rauhoittuivat.

Siihen aikaan tiesin jo, että kyse oli levottomat jalat -nimisestä oireyhtymästä, mutta olin vakaasti siinä luulossa, ettei vaivaa voisi lievittää mitenkään. Sen takia en mennyt edes lääkäriin.

Pari vuotta sitten vaiva muuttui lyhyessä ajassa sietämättömäksi. Paikallani ollessani minusta tuntui kuin sääriluiden sisällä olisi ollut jännitteinen sähkölanka, jota pitkin kulki samalla kokonainen muurahaisarmeija. Ainoastaan jalkojen liikuttaminen helpotti olotilaa. Jouduin monta kertaa yössä nousemaan sängystä ja kävelemään ympäri asuntoa. Valvoin jatkuvasti, ja luulin tulevani hulluksi.

Neurologi kiinnostui levottomista jaloista

Pari vuotta sitten menin migreenin takia tapaamaan neurologia. Selostin kaikkia vaivojani, ja lääkäri kiinnostui myös levottomista jaloistani.

Hän kertoi, että vaivan tarkkaa syytä ei tunneta, mutta tiedetään, että kyseessä on aivojen dopamiiniaineenvaihdunnan häiriö, jota voidaan hoitaa lääkkeellä.
Otin reseptin kiitollisena vastaan, mutta olin hieman epäileväinen lääkkeen tehon suhteen. Jo heti ensimmäinen yö mullisti elämäni kuitenkin täysin.

Kun iltakymmeneltä otin lääkkeen, yhteentoista mennessä kihelmöinti oli kokonaan poissa. Laitoin silmät kiinni, ja seuraavan kerran avasin ne aamulla. Olin nukkunut koko yön putkeen. Sitä ei ollut tapahtunut niin pitkään aikaan, että olin jo unohtanut, miten ihanalta nukkuminen tuntuu.

”Vähempikin unennäkö riittäisi”

Aloitettuani lääkityksen olen pystynyt nukkumaan joka yö. Elin pitkään kuin hidastetussa elokuvassa, joten on luksusta elää normaalia virkeää arkea.

Lääkkeellä on kuitenkin ollut myös sivuvaikutuksia. Se on saanut aineenvaihduntani sekaisin, ja painoni on noussut viisitoista kiloa kahdessa vuodessa. Joudun noudattamaan hyvin vähäkalorista ruokavaliota, jotten lihoisi vielä lisää.

Lääkkeen myötä aloin myös nähdä todella vilkkaita unia. Aivoni kelaavat jatkuvasti unen aikana mennyttä elämää, ja vanhat tapahtumat saattavat toistua useita kertoja. Unet ovat tarkkoja, ja muistan ne vielä monta tuntia heräämisen jälkeen.

Lääkkeen tuoteselosteesta olen lukenut, että sivuvaikutuksena saattaa tulla unien muuttumista. En ole huolestunut asiasta, mutta joskus vähempikin unennäkö riittäisi.

Nyt elämässä on taas iloa ja sosiaalisuutta

Lääkityksen avulla selviän levottomien jalkojen oireiden kanssa hyvin, mutta itse sairaus ei ole kadonnut elämästäni mihinkään.

Ruoan määrän lisäksi joudun olemaan myös hyvin tarkka sen laadun suhteen, sillä tietyt ruoka-aineet, kuten maitotuotteet, sokeri ja jotkin hedelmät, pahentavat oireita. Jos syön esimerkiksi yhden taatelin illalla, voi olla, että normaali lääkeannos ei riitä, ja joudun ottamaan puolikkaan tabletin lisää.

Nukkumisen myötä elämäni on kuitenkin muuttunut paljon sosiaalisemmaksi ja iloisemmaksi kuin aikaisemmin. Kun ennen olin aina kotona, nykyään saatan vaikka hypätä bussiin ja lähteä yökylään jonkun sukulaiseni tai kaverini luo.”

X