Uniongelmista kärsinyt Mauri: Vuosikymmenien unettomuus johtuikin levottomista jaloista

Jaa artikkeliTilaa Seura
Mauri Elo
Mauri Elo rentouttaa levottomia jalkojaan lääkärin suosittelemalla värinälevyllä. © Rami Marjamäki/Otavamedia
Unettomuus ei johtunutkaan kuuhulluudesta.

Toijalalainen Mauri Elo, 65, sai avun levottomiin jalkoihin vuosikymmenien univaikeuksien jälkeen. Hän neuvoo muita levottomien jalkojen kanssa kamppailevia ottamaan sairauden vakavasti.

Näin havaittiin

Muistan, että äitini kärsi unettomuudesta. Harmi, etten tullut koskaan kysyneeksi, mikä hänen unettomuutensa aiheutti.

Oma unettomuuteni alkoi jo 1960-luvulla, kun ennen nukkumaanmenoa jaloissani tuntui pistelyä, kihelmöintiä ja repimistä. Jalkojen liikuttelu auttoi, samoin käveleminen. Saatoin mennä talvella lumihankeen kävelemään paljain jaloin. Kesällä kylmät suihkut helpottivat oloa ja auttoivat nukahtamaan.

Joskus väsyneenä auton ratissa ajoin tien sivuun, kaadoin penkin taakse, ja otin vartin unet.

Uniongelmat vaikuttivat työelämään. Olen tehnyt yrittäjänä pitkiä päiviä valittamatta, jotta saan leivän pöytään. Olin välillä todella väsynyt, enkä pystynyt keskittymään työhöni samalla tavalla kuin levänneenä.

Vastaanotolle

1970-luvulla saatoin valvoa kaksikin viikkoa putkeen niin, että sain sydämen rytmihäiriöitä. Minua hoidettiin unitableteilla, jotta saisin nukuttua. Rytmihäiriöt hoituivat siinä samalla.

Sänkyyn meneminen pelotti: joudunko taas valvomaan vai tuleeko uni?

1970–80-luvuilla univaikeudet lisääntyivät. Minulla diagnosoitiin kuuhulluus. Joidenkin ihmisten keho menee sekaisin täydenkuun aikaan, eikä unirytmi palaudu kuun pienentyessä. Näin myös minun unettomuuttani selitettiin.

Diagnoosi ei ollut kuitenkaan oikea.

Näin hoidettiin

Olen ollut aina urheilullinen. Uskon, että sillä on ollut osuutensa siihen, että olen kestänyt niin hyvin levottomia jalkoja arjessani. Olen myös raittiusmies, ja en ole koskaan käyttänyt alkoholia tai tupakkaa. 1970-luvulla unettomuus olisi saattanut hyvinkin ajaa minut ryyppyporukoihin.

Silloiset unitabletit eivät sopineet minulle. Saatoin ottaa puolikkaan tabletin, ja heräsin seuraavana päivänä aivan pökkelönä.

1980-luvulla sain nukahtamistabletteja, jotka auttoivat uneen, josta heräsin virkeänä.

Pyrin 2004 kuuhulluus-tutkimuksiin, mutta en päässyt mukaan, sillä minulla oli kuulemma levottomat jalat. Tämän oireyhtymän nimen kuulin ensimmäisen kerran asiantuntijoilta, ja sen he totesivat jo puhelinkeskustelussa.

Pyrin ja pääsin levottomien jalkojen tutkimusrenkaaseen. Sain vihdoin sekä diagnoosin, että oikean lääkityksen.

Tässä ja nyt

On ollut helpottavaa saada omalle sairaudelle nimi, ja tietoa siitä, miten sitä voidaan hoitaa.

Oikea diagnoosi ja lääkitys ovat vaikuttaneet elämääni. Kun ei tule unettomuuskausia, minulla on eri tavalla virtaa päivän askareisiin. Olen osa-aikaeläkkeellä, ja jään eläkkeelle ensi keväänä.

Liikunta kuuluu elämääni. Hiihdän talvisin ja kävelen päivittäin 10–15 kilometrin lenkkejä. Käveleminen on rentouttavaa ja mukavaa.

On henkisesti raastavaa olla yöllä valvoessaan yksin. Silloin pitäisi olla häiritsemättä muiden unta. Valvominen on yksinäistä, ja saa aikaan tunteen, että on yksin ongelmansa kanssa.

Levottomat jalat voivat vaikuttaa mielenterveyteen, ja siksi vaivaan on syytä suhtautua vakavasti.

Tuntemusta ei voi mitata

A. Levottomien jalkojen oireyhtymä tarkoittaa potilaan tuntemaa kokemusta jaloissa, jota ei voi mitata ja jota on vaikea kuvailla. ”Tapauksissa on yhtäläistä jalkojen liikuttamispakko ja tuntemusten tuleminen ilta-aikaan”, kertoo asiaa tutkinut erikoislääkäri Olli Polo.

B. Jopa 50 prosentilla yli 60-vuotiaista esiintyy levottomia jalkoja. Tuntemukset ovat usein lieviä ja satunnaisia. Elämänlaatua haittaavia oireita esiintyy 1–2 prosentilla väestöstä.

C. Riittävä nesteytys ja suolan saanti on tärkeää levottomien jalkojen kotihoidossa. Myös käveleminen ja kylmät voiteet voivat auttaa. Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos levottomat jalat rajoittavat sosiaalista elämää tai väsymys häiritsee töissä.

X