Mikä on vuonna 2024 se ”heikkous” jolla presidenttiehdokas kampitetaan? Terapiatietojen vuotaminen olisi herkkupala vaalihäirinnälle

Jaa artikkeliTilaa Seura
Milläs seuraavaa pressaa lyötäisiin? © Otavamedia

Yhdysvaltain Trump-vaalit eivät ole loanheitossaan mikään poikkeus, meilläkin on osattu tervata presidenttiehdokas vaikka millaisilla huhuilla.

Kekkosenjälkeisessä ajassa, vuonna 1982 Koivisto-vaaleissa se oli sosialismin peikko: Manu aikoi kuulemma takavarikoida virsikirjat, kieltää lestadiolaisten suviseurat ja viedä Suomen kommunismiin.

(Joskin vähän epäjohdonmukaisesti samat maalaisliittolaiset haukkujat varoittivat, ettei Koivistolla ollut tarpeeksi hyviä idänsuhteita Neuvostoliittoon, tosin kuin Ahti Karjalaisella, joka taas muiden mielestä oli täysin deekiksellä ja neukkujen talutusnuorassa.)

Martti Ahtisaari oli jo vuonna 1994 ”varmojen” tietojen mukaan alkoholisti, joka laskee alleen lentokoneessa, vaikkei kukaan matkustamohenkilökunnan jäsen sitä muistanutkaan. Lisäksi hän oli väärinkäyttänyt Wider-instituutin ja YK:n varoja ja loikoillut päivät pitkät ammeessa luksuskämpässään New Yorkissa.

Vuonna 1999 Esko Ahon tukijoukot löivät Tarja Halosta avoliitolla, kirkkoon kuulumattomuudella ja Seta-jäsenyydellä.
Nämä asiat kun osoittivat kiistatta, miten turmeltunut ja huikentelevainen muikkeli oli kyseessä.

Seuraavissa 2000-luvun vaaleissa ykkösehdokas olikin sen verran ylivoimainen, ettei huhujen lietsonnalla ollut samanlaista vaikutusta. Tämä ei toki ole estänyt normaalia poliittista liioittelua ja skeidanlentoa, mutta ihan yhtä veret seisauttavia ”paljastuksia” ei ole kenestäkään esitetty.

Lisäksi esimerkiksi Halonen vs. Sauli Niinistö – tai Niinistö vs. Pekka Haavisto -vaaleissa keskeiset ehdokkaat olivat sen verran sivistyneitä, etteivät kampanjatoimistot edes tohtineet kutsua puolueiden likaisten temppujen osastoja hommiin.

Sauli Niinistö pelasi kaikissa vaaleissaan jopa vastustajiensa mielestä reilusti. © Tasavallan presidentin kanslia

Mutta vuonna 2024, kun Sauli Niinistö luopuu tehtävästään, tilanne on meilläkin erilainen. Nykyisestä poliitikkopolvesta ei ainakaan vielä ole erottumassa ketään ehdottoman selkeää ennakkosuosikkia, eikä varmaan pariin vuoteen tulekaan.

Tällöin tasavahvojen kandidaattien pudotuspeli menee helposti rumaksi jo puolueiden esivaalivaiheessa.

Tämä voi osua tuulettimeen vuonna 2024. © Otavamedia

Millä kaikella presidenttiehdokas servataan – top 4 loanheittoaiheet

Tolkun Henkilö alkoi parin viestintäkyylätuttunsa kanssa pohtia, mitkä olisivat syksyllä 2023 ne leimakirveet, joilla seuraavan sukupolven presidenttiehdokkaiden imagoon isketään säröjä.

Pukeutumistyyli, perhesuhteet, oma tai jälkeläisten seksuaalinen suuntautuminen eivät sellaisiksi enää tuolloin käy, ainakin näin raatimme toiveikkaasti päätteli.

Muutama kynnyskysymys nousi yli muiden. Monet niistä ovat sukupolviasioita, jotka saattavat järkyttää lähinnä yli 65-vuotiaita maakuntien vakaita ihmisiä, heitä jotka joka tapauksessa menevät uurnille muodostamaan suomalaisten tapaäänestäjien ydinjoukon.

Aloitetaan vähiten vaikuttavista ja helpoimmin selätettävistä.

4. Epäilyttävät yhteydet ulkovaltojen edustajiin tai joukkoliikkeisiin, jäsenyys Kremlin ykköspankin hallituksessa, osallistuminen kansallishäiriökäyttäytyjien soihtukulkueisiin, kadunvaltausaktivismi tai kiakko/kuokkavierasrähinät.
Nämä voidaan antaa ”anteeksi” joko rahanteon nimissä tai nuoruuden intomielisinä tekoina, varsinkin jos ehdokas esittää sopivan katuvaa ja lupaa olla koko kansan eikä vain hamppupäiden, suorakätisten tai putinistien presidentti.

3. Huumausaineiden käyttö.
Ehdokkaan pössyttelykokemukset ovat seuraavien vaalien nuoremmalle äänestäjäsukupolvelle yhtä kauhea asia kuin avoliitto oli vuoden 1999 suomalaisille = ei juuri hetkauta edes Taka-Tuupovaaran kirkkokuorolaisia.

Varsinkin jos kyse on vanhasta, jo ajat sitten päättyneestä tavasta. Säännöllinen, yhä jatkuva viihdekäyttö olisi ehkä isompi riski, varsinkin jos paljastus tulisi ehdokkaasta jonka imagoon moinen ei sopisi.
Tämä rinnastuu kai siihen, jos Bjarne Kallis (kd) olisi vuoden 2006 vaalien ekan kierroksen alla myöntänyt tempaisevansa pullon kossua joka lauantai saunan jälkeen.

(Kovat aineet ovat luultavasti 2023-2024 yhä no-no. Julkisuuteen vuodettu kuva ehdokkaasta muskeliveneessä mallitypyjen kanssa bilejatkoilla, valkoista jauhetta pöydällä pudottaisi kenet tahansa salamana pois pelistä, olipa tämä millainen toivevävy tai NHL-sankari tahansa.)

2. Someluurangot.
On oletettavaa, että tulevien valtionjohtajavaalien jokainen ehdokas on ollut Twitterissä, Facebookissa, IRC-galleriassa tai Tinderissä, jokunen myös Victoria Milanissa. Näistä löytyy somesalapoliiseille kaivettavaa, ja hyvin todennäköisesti myös mielipiteitä jotka syksyn 2023 mielipideilmastossa näyttävät hyvinkin pöyristyttäviltä ja vääriltä.
Mitä tuotteliaampi ehdokas on ollut, sen varmemmin verkon uumenista nousee hänen takavuosien typeryyksiään.

Yksi ylitse muiden: päänsisäiset jutut

Silti kaikkien leimakirveiden äidiksi ja isäksi valikoitui raatimme päätöksellä eräs hyvin yksityinen asia, joka liittyy mielenterveyteen ja sitä kautta ihmisen oletettuun paineensietokykyyn tai vaikuttamisalttiuteen.

1. Terapiahistoria.
Vaikka asenne mielenterveyspalveluja kohtaan on järkevöitynyt valtavasti viime vuosina, pitkäkestoiseen terapiaan tai psyykenlääkkeisiin turvautumista katsotaan yhä päättäjäpiireissä nenänvartta pitkin. Tämä näkyy yritysjohtajissa ja keskeisissä vallankäyttäjissä erityisen selvästi. Harva myöntää edes ikinä olleensa, saati yhä olevansa pitkässä hoitosuhteessa.

Loppuunpalaminen tai aiemman uran työuupumus ovat poltinmerkkejä, joihin poliittiset mutapainijat iskisivät varmasti.

”Oletko varma että jaksaisit presidenttiyttä, jos pelkkä kotiäitiys ajoi sinut terapiaan?”

”Kerrotko terapeutillesi kaikki asiat, myös valtiolliset salaisuudet?”

”Onko sinulla yhä riippuvuus unilääkkeisiin tai opiskelijana sinulle määrättyihin bentsoihin?”

Varmaa tuloa nettirikollisille

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, jos sanoo että tämänkaltaisilla poliitikkojen tiedoilla on vaalikamppailun syksynä 2023 mahdollisuus tehdä rutosti rikollista rahaa.

Tällä viikolla psykoterapiakeskus Vastaamosta paljastettiin tietomurron avulla läjäpäin asiakkaiden henkilökohtaista dataa: terapeuttien lausuntoja, hoitokertomuksia ja luonnehdintoja jotka paljastavat ihmisten mielten syövereistä vaikka mitä. Murtajat kiristivät keskukselta rahaa, rosvoamiensa tietojen vastineeksi.

Keskeisen presidenttiehdokkaan terveystietojen valuminen julkisuuteen tällaisen rikoksen kautta olisi lottovoitto jokaiselle pahantahtoiselle vaalivaikuttajalle.

Eikä tiedon tarvitse olla edes mielenterveyteen liittyvää: perinteiset terveyskeskuksen paperit vaikka ehdokkaan teininä saaman klamydian hoidosta tai erektiolääkkeiden liikakäytöstä kertovat reseptit kelpaavat pilkkaajille mainiosti.

Tietenkään perinteinen media ei rikoksella saatuja terveystietoja julkaisisi, varsinkaan jos ne olisivat epäolennaisia viran hoitamiselle, eikä niihin liittyisi peiteltyjä rikoksia tai muuta presidentille sopimatonta toimintaa.

Silti vihasivustoja on jo nyt ihan riittävästi, eikä yksityisyyden kunnioitus tunnu merkitsevän netin törkytehtaille tai -tehtailijoille mitään: yksityisasiatkin valuisivat varmasti kaiken kansan nähtäväksi.

Tolkun Henkilö arvelee, että kilpailijaehdokkaiden reaktiot tällaiseen paljastukseen olisivat joko teennäisen paheksuvia tai aidosti solidaarisia, riippuen siitä miten empatiakykyinen ihminen on kyseessä.

Kannattajista taas kukaan ei mene takuuseen: jokaisessa poliittisessa ryhmässä on omat kiihkoilijansa, joilla on tarve lyödä vastustajaa vyönkin alle.

Täytyykin toivoa, että vuoden 2024 presidentinvaaleissa kaikki ehdokkaaksi päässeet ovat saaneet riittävästi kokemusta ihmisenä olemisesta: vaikkapa erehtymisistä, väsymisestä, terapian tarpeellisuudesta, parisuhteiden monimuotoisuudesta, nuoruuden radikalismista ja myöhemmän iän viisaudesta.

Tällöin kukaan ei pysty lyömään toista näillä asioilla, ja osa älyää myös tuoda ne itse julki elämään kuuluvina vaiheina, virheinä tai opettavina kokemuksina.

Vain silloin he pystyvät edes omalta osaltaan pitämään presidenttipelin niin siistinä kuin mitä Suomi ansaitsee.

 

X