Aluksi rikossarjat keskittyivät rikoksiin, sitten mukaan tulivat tunteet – uudessa brittisarjassa ympyrä sulkeutuu
Rikossarjat alkoivat 1990-luvulla painottaa myös päähenkilöiden yksityiselämää, johon rikosten ratkaiseminen toi oman synkän varjonsa.
Onnimanni Liukkonen on TV-maailman tuottaja.
Rikossarjat ovat olleet television alkuajoista lähtien ohjelmiston peruskauraa. Pitkään sarjoissa keskityttiin nimenomaan rikosten ratkaisuun, eikä päähenkilöiden yksityiselämän käänteillä vaivattu katsojia. Kovaksi keitetyt kytät eivät paljon tunteistaan puhuneet.
1990-luvulle tultaessa sarjoissa alkoi painottua myös poliisien ja muiden henkilöiden yksityiselämä, johon rikosten ratkaiseminen toi oman synkän varjonsa. 2000-luvulla komeat rikollista elämää kuvanneet rikossarjat, kuten The Sopranos, The Wire ja Breaking Bad, hioivat tunteita korostavan tyylin huippuunsa.
Suosituksi ovat nousseet myös true crime -dokumentit, jotka kertovat todellisista rikostapauksista. Laatu on kirjavaa, mutta tunteisiin vetoava tyyli koukuttaa katsojan. Lajityypin helmi on The Jinx. Parhaillaan toisella kaudella Maxilla pyörivässä sarjassa tunteista puhutaan jatkuvasti. Miljonäärimurhaaja Robert Durst naamioi itsensä säälittävyyden kaapuun.
Briteissä on taas tehty useita fiktiivisiä sarjoja, jotka ammentavat todellisista rikoksista. Tällainen on lauantaina alkava Tehtaantyttöjen murhat, jota kriitikkomme Pertti Avola kuvaa lähes dokumentaariseksi.
Ympyrä sulkeutuu. Taas itse rikos on keskiössä ja tunteet taustalla.
Lue myös: Brittisarja Tehtaantyttöjen murhat pysyttelee vankasti asialinjalla.