Elokuva-arvio: Indiana Jones ja tuomion temppeli -seikkailun takaa-ajoista välittyy fyysisyys ja käsityötaito, jollaista digitehosteet eivät koskaan kunnolla tavoita
Ohjaaja Steven Spielberg lisäsi toiseen Indiana Jones -elokuvaan enemmän tilannekomiikkaa kuin ensimmäisessä oli.
Cate Capshaw ja Harrison Ford elokuvassa Indiana Jones ja tuomion temppeli.
Kadonneen aarteen metsästäjien esiosaksi kirjoitetussa toisessa Indiana Jones -seikkailussa (USA 1984) sankariarkeologi tupsahtaa puolivahingossa 1930-luvun Intiaan ja keskelle Kali-jumalan kunniaksi järjestettyjä uhrimenoja.
Steven Spielberg pehmensi avausosan kauhuelokuvistakin ammentanutta ronskiutta lisäämällä tilannekomiikkaa ja liittämällä Harrison Fordin seurueeseen bimbon laulajattaren (ohjaajan tuleva vaimo Cate Capshaw) sekä nokkelan kiinalaispojan (Jonathan Ke Quan).
Pehmennyksistä huolimatta meno on reipasta synkkine palvontaseremonioineen ja sydämenrepimisineen. Spielberg osaa luoda vanhan liiton seikkailulle ominaista mystiikkaa, mutta ohjaajan taidot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa vauhdin lisääntyessä. Edelleen huimilta näyttävistä takaa-ajoista välittyy fyysisyys ja käsityötaito, jollaista digitehosteet eivät koskaan kunnolla tavoita.
✪✪✪1/2
Indiana Jones ja tuomion temppeli, sunnuntai 9.6. klo 21.00, Nelonen