70 vuotta täyttävä Marion: ”Ajattelen, että kuolemaa ei ole”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Marion
Marionin ura lähti vauhdikkaasti käyntiin, kun hän sai levytyssopimuksen 15-vuotiaana. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Marionin elämässä tai urassa ei mikään ole ollut itsestään selvää. Marion on tarttunut hetkeen ja tehnyt siitä parhaan mahdollisen.

Marion tervehtii sydämellisesti kotinsa ovella. Jo eteisessä näkee, että tässä taloudessa asuu pitkän linjan iskelmätähden lisäksi myös nuorempaa väkeä. Huhtikuussa 2011 solmittu avioliitto manageri Kalle Munckin kanssa heitti Marionin uuteen elämäntilanteeseen, hän on nyt kouluikäisten lasten äitipuoli.

”En voi ymmärtää, että täytän 70 vuotta. Se en ole minä!”, hän sanoo ja nauraa päälle.

”En tosin tiedä, miltä pitäisi tuntua, kun täyttää 70. Minusta se tuntuu tosi kivalta. Ikä ei ole mikään ongelma, minähän olen ihan pikkutyttö vielä”, laulaja sanoo ja johdattelee mukanaan keittiöön.

Matkalla ohitamme kaksivärisen iskelmäjulisteen, joka mainostaa helsinkiläistä swing-konserttia 1940-luvun alussa. Jack Manuelin ’mannermaisen’ orkesterin solisteina esiintyvät Rosie Andrew ja Olavi Virta.

Rosie Andrew -taiteilijanimen takana piili helsinkiläinen Rosa Rung, Marion Rungin äiti. Orkesterinjohtaja Jack Manuel oli Rosa Rungin veli.

Vaikka musiikki on ollut voimakkaasti läsnä helsinginjuutalaisessa suvussa, Marionin tie iskelmälaulajaksi oli kaikkea muuta kuin selvä.

Ujo lapsi

Marionin syntyessä Rosa-äiti oli jättänyt esiintymiset aikaa sitten.

”Totta kai tiesin, että äiti ja enot olivat olleet muusikkoja, mutta ei siitä puhuttu sen enempää. Muusikkoenoillani oli myös kakkosammatit, elimme ihan tavallista perhe-elämää.”

”Äitini oli luonteeltaan esiintyjä. Vaikka laulajanura päättyi, laulaminen ei loppunut koskaan. Hän saattoi tuosta vain nousta ylös tuolista ja alkaa laulaa kuin Zarah Leander. Minä olen aivan toisenlainen.”

Lapsena Marion esiintyi äitinsä kanssa koulun tilaisuuksissa ja uskalsi hädin tuskin katsoa omiin kengänkärkiinsä. Äiti sen sijaan loisti ja säteili. Marion vierellä lähinnä toivoi, että tilanne olisi nopeasti ohi.

”Olen aina ollut ujo ja sisäänpäin kääntynyt. Rakastin pienestä pitäen laulamista, mutta en esiintymistä. En ole koskaan ollut sellainen lapsi, joka olisi laulanut vaikkapa kylään tuleville vieraille. En olisi ikipäivänä voinut kuvitella, että jonakin päivänä elätän itseni esiintymällä.”

Toisin kuitenkin kävi. Laulajanura alkoi suoraan huipulta.

Satumainen alku

Nuorena Marion kävi muutamalla pienimuotoisella keikalla enon kvartetin kanssa ja otti laulutunteja enon ystävältä Eero Väreeltä. Väreen ehdotuksesta Marion osallistui 15-vuotiaana vuoden 1961 iskelmän suomenmestaruuskilpailuihin. Marion tuli kilpailussa toiseksi ja sai levytyssopimuksen. Brigitte Bardot -hittiä seurasi kutsu seuraavan vuoden Suomen euroviisukarsintoihin.

”Olin harjoittelijana helsinkiläisessä kampaamossa, kun Yleisradion Aarno Walli soitti sinne. Hän kysyi, haluaisinko lähteä mukaan euroviisukarsintaan. Olin puhelimessa aivan hoo-moilasena. Miksi minulle soitetaan, enhän osaa vielä yhtään mitään? Mutta keskusteltuani vanhempieni kanssa päätin lähteä.”

Vuonna 1962 Suomi osallistui vasta toisen kerran Eurovision laulukilpailuun. Edustusmatkalle Luxemburgiin lähetettiin Marion ja keväinen Tipi-tii. 16-vuotiaan tytön raikas esitys vei Suomen seitsemännelle sijalle.

Tähti oli syttynyt.

Marion on edelleen kaikkien aikojen nuorin Suomen puolesta euroviisuissa laulanut artisti.

”Kun aloitin, ei kukaan ajatellut, että laulamisella voisi elää. Lähdin mukaan ajatuksella, että kokeillaan nyt. Voisin aina palata takaisin kampaamoon, jos en tykkääkään. Ajattelin niin hyvin pitkään.”

Luontainen ujous ja epävarmuus oli käännettävä voitoksi.

”Koen, että minut on tavallaan kuin nostettu tälle uralle. Minähän halusin kampaajaksi, se oli minun tulevaisuuden suunnitelmani. Mutta joku nosti minut tälle tielle, ja kehotti kokeilemaan. Sitten yksi keikka johti toiseen ja uusia tilaisuuksia avautui.”

Tunnollinen harjoittelija

Helposta alusta huolimatta Marionin menestys ei ole tullut itsestään. Kaiken takana on voimakas työmoraali.

”En ole koskaan mennyt vain heittämään jotain keikkaa. Joku voisi luulla, että 54 vuoden jälkeen sitä vain menisi ja tekisi, mutta taidan nykyisin jännittää esiintymistä vielä enemmän kuin ennen. Esiintyessä mikään ei ole itsestään selvää, kuten ei elämässäkään.”

Marion on ollut aina se luottopakki, joka on voitu heittää tuleen, kun on haettu menestystä kansainvälisiltä areenoilta. Marionin saavuttamat 6. ja 7. euroviisusijat olivat Lordin voittoon asti suurimmat ylpeyden aiheemme länsieurooppalaisessa iskelmämaailmassa.

Idässä Marion on voittanut muun muassa Bulgarian Kultaisen Orfeuksen laulukilpailun sekä euroviisujen itäiseksi kilpailijaksi perustetun Intervision laulukilpailun – peräti kahdesti.

”Olen aina ollut epävarma. Ja sen vuoksi haluan tehdä kaiken aivan viimeisen päälle, niin, ettei esiintymistä tarvitse pelätä. Harjoittelen niin hyvin, että suoriuduin esiintymisestä, vaikka taivas putoaisi niskaan.”

”Kun lauloin Sopotissa vuonna 1980 Hyvästi yön, ajattelin, että nyt menen lavalle ja räjäytän pankin. Lavalle on mentävä niin kuin olisi jo voittaja.”

Kansainvälinen tähti

Etenkin Puolassa saavutettu laulukilpailumenestys herätti 1970-luvulla saksalaisten kiinnostuksen. Pian Marion levytti Saksan markkinoille muun muassa saksankielisen El Bimbon, jota myytiin sata tuhatta äänitettä. Marionilla oli jopa oma show Saksan televisiossa. Lontoossa vuonna 1978 levytetyn englanninkielisen levyn nimi oli Love is… Esiintymisiä alkoi olla aina Japania myöten.

”En sanoisi, että koko maailma oli auki, mutta Saksa kyllä oli. Olisin voinut muuttaa sinne ja tehdä siellä uraa. Mutta en sittenkään halunnut, sillä minulla oli Suomessa kaikki todella hyvin. Koin olevani liian vanha. Olin kolmekymppinen ja Saksassa olisi kaikki pitänyt aloittaa alusta.”

Niin upeaa kuin kaikki Saksassa olikin, turvallisuuden kaipuu sai hänet pysymään Suomessa. Nina-tyttären syntymä vuonna 1982 hiljensi hetkeksi tahtia, mutta 2000-luku taas toi jotain ennen kokematonta, kun Marion valtasi konserttihallit Katri Helenan, Paula Koivuniemen ja Lea Lavenin kanssa Leidit lavalla -kokoonpanossa.

Upea ura palkittiin vuonna 2002 Iskelmä-Finlandialla.

”Olen saanut niin valtavan paljon elämässä. Olen kaikesta siitä hyvin kiitollinen.”

”Uskon, että tielleni tulevat ne asiat, jotka on tarkoitettu. On turha olla kateellinen kenellekään toiselle hänen menestyksestään, sillä sen oli tarkoitus tulla hänelle. Meillä kaikilla on omat tiemme, ja sille osuvat hommat hoidetaan.”

Tummempia sävyjä

Marion on kohdannut yksityiselämässään myös vastoinkäymisiä. Takana on kaksi eroon päättynyttä avioliittoa. Aikuisella iällä löytynyt sielunkumppani ja kihlattu Tapani Jaakkola kuoli äkillisesti levinneeseen syöpään vuonna 2006.

”Ihmisellä on elämässään alkupiste ja loppupiste. Tie loppupisteelle pitää luovia itse, ja välillä voi tehdä virheratkaisujakin. Mutta se tulee luo, mikä on tarkoitettu.”

Marion sanoo ymmärtävänsä, etteivät kaikki elämän asiat voi mennä oman halun mukaan.

”Menetykset tulevat tietenkin sokkeina, ja ne täytyy surra ja analysoida rauhassa. Mutta sitten on mentävä eteenpäin. Ajatella, että tämä oli nyt tämä ajanjakso elämässäni, ja kohta on jotain muuta.”

Marion ei juuri käy synagogassa, mutta hiljentyy mielellään kotona.

”Ajattelen, että kuolemaa ei ole. Kun aikanaan riisumme tämän maallisen palttoomme, siirrymme jonnekin toisaalle. Uskon elämän jatkuvuuteen. Tästä yhdestä hetkestä, minkä me olemme täällä, on yritettävä tehdä paras mahdollinen. Minä rakastan elämää!”

Villasukkaihminen

Säihkyvän estradiammattilaisen ja valloittavan vientituotteen lisäksi Marion on myös rauhallinen koti-ihminen.

”Olen villasukkaihminen, kun sen aika tulee. Tykkään olla kotona. Kalle tekee ihanaa ruokaa, ja vietämme yhdessä suurimman osan ajasta. Jos haluan oman hetken, lähden kaupungille kävelemään. Laitan pipon päähän ja hyppään meikittömänä raitiovaunuun. Kiertelen ja kävelen vaikka Fredrikinkatua päästä päähän. Tykkään katsella asioita ja ihmisiä.”

Marion seuraa ajan ilmiöitä ja on innokas facebookkaaja. Viime kiertueella hän yllätti laulamalla Hurriganesia, ja myös tänä syksynä on luvassa jotain aivan uutta.

”Olen aikaa sitten ylittänyt sen kynnyksen, että uskallanko tehdä tuota tai tätä. Minussa elää sellainen Pelle Peloton, haluan aina kokeilla kaikenlaista uutta. Kun yleisö lähtee mukaan, olen aivan taivaassa.”

X