Erja Häkkinen huolehtii terveydestään syömällä monipuolisesti: ”En kestä sitä piiperrystä, että kerma ja voi pois – olen vanhan liiton ihminen, kroppa tarvitsee rasvoja”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Erja Häkkinen
© Pekka Nieminen / Otavamedia
Kauneusalalle siirtynyt yrittäjä Erja Häkkinen, 57, syö vanhan tutun ravintoympyrän malliin.

Hoidan terveyttäni kiinnittämällä huomiota ruokavalioon, unen määrään ja varsinkin veden juontiin. Kun nukun, nukun hyvin.

Minun ei tarvitse olla kello kymmeneltä viimeistään nukkumassa, vaan menen nukkumaan siinä mielentilassa, että en enää kelaa työasioita. Päiväunet on mielettömän hyvä idea silloin kun mahdollista.

Meillä syödään monipuolisesti: paljon kasviksia, kalaa ja lihaa. Ravintoympyrän perusjuttuja, joihin kuuluu se rasvakin. Minulle kevytrasvat ja kermattomuus ovat kauhukeksintö!

Hämmennän ystäväpiiriäni sillä, että en kestä sitä piiperrystä, että kerma ja voi pois. Olen vanhan liiton ihminen, kroppa tarvitsee rasvoja.

Salainen paheeni on varmaan punaviini. Rakastan viinejä ja myös samppanjaa, enkä näe mitään pahaa lasillisessa vaikka keskellä päivää. Se on minun ranskalaistunut puoleni. Mielestäni kaikki voisivat elää vähän armollisemmin.

Vatsani voi hyvin kun muistan juoda paljon vettä. Elimistömme, ruuansulatuksemme ja ihomme vaativat sitä. Vesi on hirmu tärkeä.

Torjun stressiä sulkemalla puhelimen, heittäytymällä sohvalle ja tarttumalla kirjaan. Se katkaisee ajatukset. Luin viimeksi suomalaisen Max Seeckin kirjan Haadeksen kutsu, jonka sain joululahjaksi.

Hoidan kuntoani uimalla ja kävelemällä. Kotonamme on uima-allas, jota käytän eniten.

Terveyteni petti kun mursin jalkapöydästäni luun viime elokuussa. Kun jalka ei parantunut, sitä tutkittiin lisää. Jalasta löydettiin nilkkaan ulottuva spiraalimurtuma. Sen parantuminen kesti seitsemän kuukautta. Kävi pääkoppaan, että muuton keskellä en saanut kantaa mitään. Terveyttä muistaa arvostaa heti kun sen menettää.

Parasta minussa on ehkä kärsivällisyys ja toisten ihmisten huomioon ottaminen. Joskus jopa ehkä liiaksi: teen kaikki lasten ehdoilla.

En osaa pelätä mitään, pelko on turha tunne. Elämän filosofiaani kuuluu ajatus, että reagoidaan vasta kun jotain on tapahtunut.

Rakastan lapsiani yli kaiken, rakastan elämää! Sitä, että olen itsenäinen nainen ja saan vielä hypätä ihan uuteen asiaan: kosmetiikkabisnekseen.

Mottoni on: usko itseesi! Moni ihminen pääsisi paremmin eteenpäin niin.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 4/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X