Eva Polttila kertoo viimein isoäitinsä erikoisen tarinan – Näki Pietarissa Leninin, pakeni Suomeen, menetti venäläisen kihlattunsa, nai suomalaisen jääkärin 

Venäjän vallankumouksen jaloista Suomeen paenneen Olga Polttilan poikkeukselliset elämänvaiheet tallennettiin nauhalle 1981. Nyt vanhoista äänitteistä on koostettu koskettava ohjelma, joka tuo historian iholle.

Dokumentti on tyttäresi Veera Ikosen käsikirjoittama ja ohjaama. Miten se syntyi?

Ensinnäkin pitää kiittää Ylen radioarkiston päällikköä Jukka Lehesvirtaa, joka Olgan tarinasta kuultuaan sanoi miehelleni [edesmennyt tv-toimittaja Juhani Ikonen] ja minulle, että teidän pitää ehdottomasti ottaa se talteen. Menimme viikonlopuksi Olgan luo Turkuun, jossa Jussi haastatteli 86-vuotiasta mummoani kaksi pitkää päivää.

Nauhat kopioitiin Ylen arkistoon, mutta nolosti ohjelma jäi meiltä tekemättä. Onneksi tyttäremme terästäytyi ja rakensi nyt 37 vuotta myöhemmin valtavasta aineistosta hienon kokonaisuuden.

Olga Polttila oli ensin Venäjän, sitten Suomen, seuraavaksi Yhdysvaltain ja lopulta taas Suomen kansalainen. © Olga Polttilan kotialbumi

Minkälaista oli isoäitisi elämä Pietarissa?

Olga eli varakkaassa perheessä, joka harrasti paljon kulttuuria – heillä oli kausikortit konsertteihin ja teattereihin. Hän työskenteli pankissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Punainen Risti koulutti naispuoliset virkailijat sairaanhoitajiksi. Olga arveli haavoittuneiden pitäneen hänestä, sillä hän paitsi hoiti heitä, myös soitti pianoa ja lauloi heidän kanssaan Volgat ja Stenka Rasinit.

Mikä on sinusta dokumentin liikuttavin hetki?

Se, kun mummo kertoo, miten Pietarissa ammuttiin kadulla väkijoukkoon ja taloja sytytettiin palamaan. Järkytys kuului hänen äänestään vielä 60 vuotta myöhemmin. Kyyneleet ovat silmissä siinä kohdassa kuulijallakin.

Olga muistelee dokumentissa Leninin vallankumouspuhetta Pietarissa, jota hän meni uteliaana väentungoksessa seuraamaan. Oliko tarina sinulle jo lapsuudesta tuttu?

Ei. Kuulin siitä ensimmäisen kerran vasta kun haastattelimme häntä. Hänestä oli hirveän raskasta muistella niitä aikoja – se oli käynyt ilmi jo aiemmin, kun äitini [Brita Polttila] oli mummin asuessa Yhdysvalloissa pyytänyt häntä kertomaan kirjeitse vanhoista ajoista.

Olga tuli kihlattunsa Vladimirin kanssa Suomeen, mutta menetti ajan levottomissa oloissa yhteyden häneen. Kun Vladimir viimein lähetti Olgalle Yhdysvalloista kirjeen ja matkarahat, tämä oli jo naimisissa jääkäri Wäinö Polttilan kanssa. Miten Olga suhtautui nuoruuden rakkautensa menettämiseen?

Minulle on kerrottu, että hän sai aina jouluisin kirjeen Vladimirilta ja meni sen jälkeen vessaan itkemään. Olga muutti Yhdysvaltoihin 1952 leskenä – Wäinö oli haavoittunut kuolettavasti talvisodassa ja hänen toinen poikansa oli menehtynyt jatkosodassa – ja tapasi siellä vielä uudestaan Vladimirin, joka työskenteli risteilyaluksen kapteenina, mutta oli tahollaan naimisissa.

Heistä tuli hyvät ystävät, olivathan he elämänsä suuria rakkauksia. Vladimirista on valokuviakin, naisväen kanssa olemme yhteisvoimin todenneet, ettei hän ollut hullumman näköinen.

Olga Suomessa jääkärieverstin vaimona ja kolmen lapsen äitinä, 1930-luvun alkupuolellla. © OLGA POLTTILAN KOTIALBUMI

Miksi Olga muutti Yhdysvaltoihin?

Hänen poikansa meni sinne ensin perheineen, ja Olga muutti perässä nuorimman tyttärensä kanssa. Yhdysvalloissa asui myös kaksi hänen veljeään ja paljon muitakin venäläisiä emigrantteja. Sitä paitsi everstinleskelle ei oikein ollut tarjolla mielekkäitä töitä Suomessa, vaikka itse olinkin lapsena ylpeä siitä, että hän oli töissä Valion jäätelöbaarissa Mannerheimintiellä.

Yhdysvalloissa Olga työskenteli sairaanhoitajana, mutta kävi aina kesäisin Suomessa – sillä tavalla minä tutustuin häneen paremmin. Vasta myöhemmin minulle avautui, ettei hän ollut varsinaisesti Amerikan-mummo, vaan lähtöisin Venäjältä. Eläkepäivikseen Olga palasi Suomeen.

Miten kommunismista ankarasti kärsinyt Olga suhtautui vävyynsä, kirjailija Arvo Turtiaiseen, joka oli Skp:n jäsen?

Hyvin ymmärtäväisesti. Hän piti Arvosta ja Arvo piti mummosta – eiväthän he olleet kumpikaan mitään änkyröitä. Eräänäkin äitienpäivänä Arvo lähetti anopilleen kauniin runon tervehdykseksi.

Mikä Olgan tarinassa koskettaa sinua eniten?

Se, että hän joutui lähtemään kotikaupungistaan ja perhe hajosi eri puolille maailmaa, mutta hän selvisi siitä. On hän ollut rautainen mimmi. Ilman rohkeaa isoäitiä ei olisi minuakaan. Mutta niin kipeitä muistot olivat, ettei hän enää ikinä palannut Pietariin.

Olga – pakolainen 1918, Yle Radio 1; torstaina 15.11.2018 klo 22.05 ja Areena.