Etsitkö kadonnutta sukulaistasi? Unohda häpeä – näin pääset kadonneen jäljille

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kadonneen sukulaisen etsintä kannattaa.
Keinoja on monia selvittää kadonneen sukulaisen mysteeri. © iStock
Onko suvussasi kadonnut isä, äiti, serkku tai eno? Kadonneen etsintä vaatii luovuutta, mielikuvitusta ja sitkeyttä.

Televisiossa pyörii Kadonneen jäljillä -ohjelma, jossa melko helposti löydetään kadonnut sukulainen. Kiitos kovan taustatyön, jota ohjelmaa varten on tehty.

Oikeassa elämässä kadonneen sukulaisen etsiminen voi nimittäin kestää vuosikausia.  Etsintä vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tietokirjailija ja historioitsija Ira Vihreälehdolla on tästä kokemusta. Hän on etsinyt kadonnutta isoisäänsä vuosia ja kertoo etsinnöistään kirjassaan Tuntematon sotavanki. Etsinnät jatkuvat maaliskuussa 2018 Atenan julkaisemassa kirjassa Kunnes rauha heidät erotti.

Seuraavassa Ira Vihreälehto antaa vinkkejä siitä,  miten voit aloittaa kadonneen mysteerisukulaisen etsinnän.

Haastattele ensin kadonneen sukulaisen aikalaisia

”Kadonneeseen sukulaiseen saattaa liittyä häpeää ja siksi hänestä ei puhuta. Unohda häpeä, sillä todennäköisesti et itse ole millään tavalla syyllinen kauan sitten kadonneen sukulaisen kohtaloon.

Jos sukulaisilla on vaikeuksia  puhua kadonneesta, lähesty heitä arvostaen ja kunnioittaen. Korosta, ettet halua sotkea suvun asioita tai aiheuttaa surua vaan haluat yksinkertaisesti tietää, mitä tälle ihmiselle tapahtui. Ei kannata syyllistää ketään ja paukuttaa vaativasti nyrkkiä pöytään.

Vanhoja työkavereita, naapureita ja ystäviä kannattaa etsiä. Tiedän tapauksen, jossa lapsi etsi isäänsä, kun äiti oli jo kuollut. Etsijä tiesi väestörekisterin tietojen perusteella, missä oli vastasyntyneenä vauvana asunut äitinsä kanssa.

Hän vei kuvia itsestään ja äidistään tuon talon rappukäytävään yrittäessään etsijä muistelijaa, joka ehkä osaisi kertoa isään liittyviä tietoja.  Hän kyseli, muistaako kukaan tällaista naista. Hän löysi henkilön, joka muisti äidin ja sai arvokasta lisätietoa.

Itse olen laittanut ilmoituksia esimerkiksi kansallisarkiston toimipisteiden ilmoitustaululle ja soitellut vanhainkoteihin löytääkseni virkeitä muistelijoita, jotka ovat kotoisin tietyltä seudulta.”

Jäljet vievät arkistoon ja lehtiin

”Meistä kaikista on tietoja arkistoissa. Käy läpi seurakuntien arkistot, kansallisarkiston eri toimipisteiden tarjoamat tiedot, pengo myös koulujen ja työpaikkojen arkistolähteitä.

Selvitä mahdolliset lastenvalvojan tai synnytyssairaalan kokoamat tiedot. Tietoja kasvattilapsista ja elatusmaksuista löytyy kuntien huoltolautakuntien papereista. Vanhoja osoitteita löytyy henkikirjoista ja poliisilaitosten osoitekorteista.

Kannattaa kysellä apua myös paikallisilta sukututkimuksen harrastajilta.  Heillä on valtavasti tietoja ja vinkkejä.

Älä unohda myöskään digitoituja sanomalehtiä. Yhdessä tapauksessa etsimme kadonnutta isää. Selailimme saman vuoden lehtiä, kun äiti tuli raskaaksi. Lehdessä kerrottiin bändistä, joka kävi usein juuri siinä motelliravintolassa, jossa äiti työskenteli.  Aivan lapsensa näköinen isäehdokas löytyikin yhdestä bändin muusikosta”, Ira Vihreälehto kertoo.

Somen voima on mahtava – kokeile tavoittaako kuva

”Sosiaalisen mediaan kannattaa laittaa viesti  kuvan kanssa. Kerro kuka olet ja miksi etsit juuri tuota kuvassa olevaa henkilöä. Voit myös pyytää ihmisiä jakamaan viestiä. Parhaimillaan viestisi kuvineen voi kiertää koko maapallon.

Monet pelkäävät turhaan sosiaalista mediaa. Itse olen käyttänyt sitä paljon ja minulla on vain hyviä kokemuksia.  En ole saanut yhtään kummallista tai ikävää yhteydenottoa.

Facebookiin voi perustaa omia suljettuja ryhmiä. Itse olen perustanut sinne Kadonneet sukulaiset -ryhmän, jossa on nyt noin 2000 ihmistä. Se on suljettu ryhmä ja siellä voi harjoitella sukulaisten etsintää ja saada vinkkejä omaan etsiintäänsä.

Googletus on tietenkin hyvä keino. Kannattaa käyttää erilaisia nimiyhdistelimä. Jos miestä kutsuttiin vaikkapa Jussiksi, hän saattoi oikeasti olla Juhani.

Jos etsii sukulaisia Venäjältä, nimet kannattaa kirjoittaa Googleen kyrillisin aakkosin eli venäjäksi. Tämän olen huomannut, kun etsin kadonnutta isoisääni juuri Venäjältä”, Ira Vihreälehto sanoo.

Kun etsit kadonnutta sukulaista, pitkämielistyys palkitaan.

© iStock

DNA-testit löytävät osumia

”Olen itse tehnyt  DNA-testejä, jotka voi  tilata netistä.  Olen käyttänyt amerikkalaisia suuria firmoja, koska niillä on jo suuri määrä testattuja, joihin voidaan verrata  minun testiäni.

Käytännössä testi tapahtuu siten, että firma lähettää putkilon, johon annetaan näyte posken  sisäpinnasta tai syljestä.  Sitten putkilo kuoreen ja tuloksia odottamaan.

Tein ensimmäisen testin 2013,  jolloin minulle löydettiin 1000 serkkuosumaa. Nyt minulla on näitä DNA-testin varmistamia serkkuja jo 6000.

Käyn joka viikko katsomassa netissä, mitä siellä on tapahtunut ja onko löytynyt esimerkiksi ihmisiä, joilla on tietty venäläinen sukunimi.  DNA  tekee tavallaan töitä puolestani koko ajan”, Ira Vihreälehto kertoo.

Kun toimittaja kiinnostuu tarinastasi

”Yksi hyvä väylä on perinteinen lehtijuttu. Jos toimittaja kiinnostuu tarinastasi ja kertoo sen, voit saada yllättäviä yhteydenottoja.

Lehti voi olla suurilevikkinen Seura tai pieni kaupunkilehti. Riippuu tietsyti siitä, millainen tarinasi on ja ketä etsit. Se voi olla myös ulkomailla ilmestyvä lehti, esimerkiksi Ruotsissa ja Petroskoissa on suomenkielisiä lehtiä, jotka julkaisevat mielellään etsintäkuulutuksia.”

X