Formulatoimittaja Mervi Kallio: ”Mieheni auttaa minua kaikessa”

Jaa artikkeli
Urheilutoimittaja Mervi Kallio ennustaa, että formulakaudesta rankka mutta palkitseva. © Paula Kukkonen
Toimittajana F1-osakilpailuja kiertävä Mervi Kallio, 40, luuli lentoemäntäaikoinaan tietävänsä, mitä matkustaminen on. Nyt hän elää unelmaansa formulasirkuksessa.

Tunnustan, että olen aamuihminen. Tykkään herätä aikaisin, koska haluan päivän olevan mahdollisimman pitkä. Rakastan kiireettömiä aamuhetkiä, mutta tykkään myös valvoa. Olen perinyt isältäni sen, etten tarvitse paljoa unta.

Herättyäni keitän kahvit ja juon aina puoli litraa vettä. En pysty valitsemaan itselleni vaatteita etukäteen, sillä vaatetus on mielialastani kiinni. En voi edellisiltana mitenkään tietää, millainen fiilis aamulla on, joten joka aamu on edessä vaatekriisi. Onneksi mieheni Joni ei ole herkkäuninen tai hermostu siihen, kun joskus herätän hänet ja kysyn mielipidettä asustani.

 

Rakastan urheilua. Se ei ole jäänyt missään elämänvaiheessa tai ollut koskaan pakkopullaa. Urheiluun on aina aikaa.

Kroppani oli stressitilassa, kun työskentelin lentoemäntänä ja tein vuorotyötä. Entinen personal trainerini sanoi, että minun pitää urheilla vähemmän. Vedän kaiken aina överiksi. Mottoni onkin, että mieluummin överit kuin vajarit.

Nuorempana lajini oli fudis, mutta nykyään tykkään tenniksestä, jonka aloitin reilu kymmenen vuotta sitten. Alussa en pelannut kovin säännöllisesti, mutta kilpailuviettini on niin vahva, että kehittyessäni haluaisin pelata aina vain enemmän.

 

Yritän olla syömättä irtokarkkeja, koska niitä tulee herkästi naposteltua paljon. Syön mahdollisimman terveellisesti, mutta en ole mikään nipo. Ihailen fitnessiä harrastavia kavereitani, jotka kantavat mukanaan eväitä, ja joilla on itsekuria.

Ystävien kanssa ravintoloissa yhdessä syöminen on minulle suuri nautinto. Mieheni tekee meillä melkein kaikki arkiruoat. Hän on kultakimpale: auttaa minua kaikessa, huomioi ihanasti ja tekee elämästäni paljon helpompaa.

 

Ennustan, että tästä formulakaudesta tulee rankka mutta palkitseva. Kierrän tällä kaudella kaikki 20 kisaa, ja aloitimme viime viikonloppuna Australiasta.

Jos luulin lentoemäntäaikanani tietäneeni, mitä matkustaminen on, niin olin väärässä. Nyt tiedän, mitä se on.

 

Luulin, että meno formulapiireissä olisi arrogantimpaa. Ensimmäisellä F1-kaudellani minua jännitti, miten minut otetaan vastaan. Aina puhutaan, että formulapiirit ovat sisäänpäin lämpiäviä, mutta kaikki ovat olleet todella avuliaita. Se on yllättänyt minut positiivisesti.

Meitä naistoimittajia on formulakuvioissa yllättävän paljon. Meillä on tiivis Whatsapp-ryhmä ikäisteni ja vähän minua nuorempien naisten kanssa. Olimme yhteydessä vaikkei formulakausi ollut vielä edes käynnissä. Kollegoilta voin kysyä ihan mitä vain ja aina saan apua. On hyvä olla kontaktoitunut muiden maiden formulatoimittajien kanssa. Minulta kollegat kysyvät usein Valtteri Bottaksen asioista.

 

En jännitä formulapiireissä ikinä ihmisiä. En osaa ajatella, että vau, tuo on Lewis Hamilton, Nico Rosberg tai presidentti Sauli Niinistö. Se johtuu ehkä siitä, että olin aiemmin lentoyhtiössä privaattipuolella töissä. Olen kohdannut paljon yritysjohtoa ja ihmisiä, jotka vuokraavat yksityiskoneen itselleen. Hekin ovat vain ihmisiä.

Puhun mielestäni hyvää englantia, mutta alussa jännitin tilanteita, joissa haastattelin teknisen puolen ihmisiä: mekaanikkoja ja insinöörejä. Formulasanasto on englanniksi vierasta, eikä suorassa lähetyksessä koskaan tiedä, mitä haastateltava vastaa. Siitä tuli itselleni jopa rimakauhu.

 

Olen ollut aina vähän poikatyttö. Rakastan vauhtia ja tykkään autoista, vaikken niiden teknisistä puolista niin ymmärräkään. Viime kesänä pääsin ajamaan Williamsin vanhaa vuoden 2007 autoa radalle. Se meni 250 kilometriä tunnissa.

Seurasin formuloita jo ennen työtäni F1-toimittajana. Perheeni on seurannut oikeastaan kaikkea mahdollista urheilua ja arvokisoja. Olemme penkkiurheilijoita.

 

Sydämeni sykkii suomalaiskuskeille, mutta myös esimerkiksi australialainen Daniel Ricciardo on ihana tyyppi. Hän hymyilee aina ja on hyväntuulinen. Varsinkin kokeneemmat kuskit, kuten Sebastian Vettel, ovat mutkattomia. En tiedä, ovatko nuoremmat epävarmempia, mutta he kävelevät vielä kuin laput silmillä, eivätkä paljoa moikkaile. Haastatteluissa he kyllä ovat hyvätapaisia. Kenenkään kanssa ei ole ollut ongelmia.

Nico Rosberg on pitänyt aina selkeästi etäisyyttä toimittajiin. Brasiliassa tein hänestä 10 minuutin haastattelun, joka on jo paljon. Tuntui kivalta, kun hän yllättäen avautui. Sain tehtyä haastattelun ennen kuin hän lopetti uransa. Kuskeista Mika Häkkinen on aina ihanasti läsnä. Kimi Räikkönen tykkää olla enemmän omissa oloissaan.

 

Keräilen hulluna muistikirjoja. Ostan niitä missä tahansa ma0ailmalla reissaankin. Aina kirjat eivät välttämättä ole edes kauniita, mutta niissä on jokin kiva idea tai slogan. En ole pakkomielteinen, mutta jos näen reissussa paperikaupan, haluan sinne.

Lue myös:

Formula ykkösissä on odotettavissa yksi kaikkien aikojen suomalaiskausista – selostajaksi Niki Juusela

X