Nämä kaikki lasikatot neljän lapsen äiti Helvi Sipilä rikkoi

Helvi Sipilä oli ensimmäinen nainen YK:n apulaispääsihteerinä sekä naispuolisena presidenttiehdokkaana Suomessa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Helvi Sipilä vuonna 1981, vuosi sen jälkeen kun hän oli jäänyt eläkkeelle YK:n apulaispääsihteerin tehtävästä. Uusi haaste oli presidenttiehdokkuus seuraavana vuonna.

Helvi Sipilä oli ensimmäinen nainen YK:n apulaispääsihteerinä sekä naispuolisena presidenttiehdokkaana Suomessa.
(Päivitetty: )
Teksti: Riikka Forström

Syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1972 Helvi Sipilä, 57, katseli tyytyväisenä ulos YK:n päämajan 31. kerroksessa sijaitsevan työhuoneensa ikkunasta.

Vasta tehtävään valittu ensimmäinen naispuolinen apulaispääsihteeri ei voinut olla ajattelematta, kuinka ihmeellisesti elämä oli johdattanut häntä.

Iltapäiväauringon säteet kultasivat kaukana alapuolella virtaavan East Riverin laineet. Ikkunasta levittäytyi huikaiseva näkymä yli New Yorkin.

Helvi Sipilää ajoi nuoresta saakka eteenpäin luja usko siihen, että maailmasta voitaisiin tehdä parempi paikka, jos kaikki ihmiset puhaltaisivat yhteen hiileen. Hän halusi tehdä työtä rauhan ja ihmiskunnan hyvinvoinnin hyväksi.

Erityisesti naisten ja heikompiosaisten asema oli Sipilän sydäntä lähellä. Kansainvälisten työtehtävien myötä maailman kaukaisimmatkin kolkat tulivat hänelle tutuiksi.

Sipilä sanoi, että hänen mottonsa voisi olla: ”Maailma on kotini ja ihmiskunta perheeni.”

Arvostettu ainokainen

Helvi, tyttönimeltän Maukola, syntyi Helsingissä sata vuotta sitten, toukokuun 5. päivä vuonna 1915. Päivä sattui olemaan hänen äitinsä Alexandra Lucinan eli Sannin 44-vuotispäivä.

Sipilä varttui Kärkölässä, jossa hänen isänsä, talousneuvos Vilho Maukola omisti komean Maukolan maatilan. Tila oli kuulunut isän suvulle 1500-luvun lopulta lähtien.

Jo kypsään keski-ikään ehtineiden vanhempien ainoana lapsena Helvi oli perheen hemmoteltu silmäterä. Molemmat vanhemmat olivat yhteiskunnallisesti valveutuneita ihmisiä, jotka arvostivat koulutusta, myös tyttöjen.

Kodin perintönä Sipilä sai hyvän itseluottamuksen ja uskon siihen, että tytöt pärjäävät siinä missä pojatkin. Päästyään ylioppilaaksi Lahden Yhteiskoulusta keväällä 1933 Sipilä aloitti opinnot Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa.

Sukulaiset ja ystävät kauhistuivat valintaa: eihän tyttö voinut toimia juristina!

Sipilä oli kuitenkin päättänyt murtaa naisjuristeihin liitetyt ennakkoluulot. Vilho Maukola kuoli vuonna 1935, mutta isän kannustus oli merkinnyt tyttärelle paljon. Kunnianhimoinen nuori nainen päätti, ettei pettäisi isänsä luottamusta.

Suurperheen äiti

Yliopistovuodet olivat Sipilästä ihanaa aikaa. Ylempää oikeustutkintoa opiskeli vain viisitoista tyttöä, ja naisopiskelijat pitivät tiiviisti yhtä. Opiskeluaikana syntyi tiivis ystäväpiiri, joka piti perheineen yhteyttä vielä vuosikymmenten jälkeen.

Nuori nainen ei voinut aavistaa, mitä oli tulossa, kun hän lähti ensimmäisen opiskeluvuotensa keväällä istumaan käräjiä Asikkalaan.

Käräjille kun oli saapunut myös vuotta vanhempi Sauli Sipilä. Hän oli ehtinyt jo valmistua ekonomiksi ja oli nyt toisen vuoden lainopin opiskelija. Pian Helvi nähtiin komean nuorukaisen vakituisena daamina ylioppilaskunnan illanvietoissa.

Sodan uhka oli vuonna 1939 vahvasti ilmassa, mutta Sipilälle vuosi toi kaksikin onnellista asiaa.

Keväällä hän sai käteensä tutkintotodistuksen yliopistosta, ja syyskuun alussa vietettiin Helvin ja Saulin häitä.

Sipilä antoi oman panoksensa sotaponnisteluihin toimimalla koko talvisodan ajan lottana ilmavalvontatehtävissä Kärkölässä. Hän odotti esikoispoikaansa Karia, joka syntyi vuonna 1940.

Yhteensä perheeseen syntyi neljä lasta: Ilkka vuonna 1942, Jorma 1945 ja Kirsti 1949.

Mutta isosta perheestä huolimatta ei ollut puhettakaan, että Sipilä olisi jäänyt itse kotiin hoitamaan lapsiaan. Uran luominen oli hänelle itsestään selvä asia. Onneksi aina löytyi asiansa tuntevia lastenhoitajia.

Sipilöillä vietettiin äidin työkiireistä huolimatta normaalia perhe-elämää. Ainoa ero muihin lapsiperheisiin oli, että äiti oli paljon poissa.

Helvi Sipilän rooli äitinä ja vaimona on jäänyt paljolti hänen julkisen imagonsa varjoon. Sen verran voidaan ehkä päätellä, että hän ei ollut naisellinen nainen sanan perinteisessä merkityksessä.

Sipilän yksityisempi minä ei valitettavasti avaudu enempää tässäkään jutussa: kukaan Sipilän kolmesta elossa olevasta lapsesta ei halunnut kommentoida sitä, minkälainen hän oli työkuvioiden ulkopuolella tai kertoa muistoja äidistään.

Tiellä menestykseen

Helvi Sipilän haaveissa siinsi oman asianajotoimiston perustaminen. Unelma toteutui loppuvuodesta 1943.

Hän oli tuohon aikaan Suomessa ainoa omaa asianajotoimistoa pitävä nainen ja kaikkien aikojen toinen asianajajan ammattia harjoittamaan ryhtynyt suomalaisnainen.

Työnsä ohessa Sipilä ehti ottaa osaa monenlaiseen järjestötoimintaan. Rakas harrastus oli partio, johon hän oli liittynyt jo koulutyttönä.

Partiotoiminta vei hänet jo varhain myös ulkomaille kansainvälisiin luottamustehtäviin. Tämä oli parasta mahdollista johtajakoulutusta. Sipilä onkin sanonut, että hän sai kiittää myöhemmästä menestymisestään maailmalla ennen kaikkea partioharrastustaan.

Sipilän organisatoriset kyvyt huomattiin ja hän sai yhä lisää luottamustehtäviä.

1950-luvun puolivälissä hän toimi kaksi vuotta Suomen Naisjuristien puheenjohtajana. Zonta Internationalin, kansainvälisen naisten palvelujärjestön, presidenttinä hän toimi 1960-luvun lopulla. Toimiminen kansainvälisissä organisaatioissa avasi Sipilälle yhteyksiä myös Yhdistyneissä Kansakunnissa jo ennen kuin Suomesta loppuvuodesta 1955 tuli YK:n jäsen.

Järjestö oli perustettu vuonna 1945 toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, joten sen perustamisesta tulee lokakuussa 70 vuotta.

Rajattomat mahdollisuudet

Sipilä oli ollut mukana monissa YK:n luottamustehtävissä, muun muassa YK:n naisten asemaa koskevassa komissiossa, kun Yhdistyneiden Kansakuntien silloinen pääsihteeri Kurt Waldheim ehdotti yllättäen hänen nimittämistään järjestön apulaispääsihteerin tehtävään vuonna 1972.

Koskaan aikaisemmin nainen ei ollut noussut yhtä korkeaan asemaan YK:n hierarkiassa. Helvi Sipilän nimi nousi päivän puheenaiheeksi kaikkialla maailmassa.

Sipilää ei pelottanut ryhtyä hoitamaan siihenastisen uransa korkeinta virkaa. Hän tiesi osaavansa asiansa.

Puoliso kannusti vaimoaan ottamaan tehtävän vastaan. Hän jäi kuitenkin itse kotimaahan hoitamaan työtään Orion-yhtymä Oy:n pääjohtajana.

Perheen lapset olivat jo aikuisia ja elivät omaa elämäänsä, joten Helvi Sipilä saattoi lähteä ulkomaille rauhallisin mielin.

Sipilällä oli edessä valtaisa elämänmuutos ja hän näki edessään rajattomat mahdollisuudet. Koskaan aikaisemmin hän ei ollut saanut olla vaikuttamassa yhtä laajasti maailman kaikkia ihmisiä koskevien ihmisoikeuskysymysten ratkaisemiseen.

Tärkeä rajapyykki oli vuosi 1975, joka julistettiin YK:n kansainväliseksi naisten vuodeksi. Teemavuoden pääsihteeriksi valittiin Helvi Sipilä. Naisten vuosi kohensi Sipilän mukaan valtavasti naisten uskoa omiin mahdollisuuksiinsa.

Viimeinen suuri haaste

Elokuussa 1979 Sipilä siirtyi vielä muutamaksi kuukaudeksi uuteen asemapaikkaan Wieniin. Seuraavan vuoden lopulla hän jäi eläkkeelle apulaispääsihteerin tehtävästä.

Suomeen palattuaan Sipilä tarttui vielä uuteen haasteeseen: hän lähti rohkeasti mukaan vuoden 1982 presidentinvaalikampanjaan Liberaalisen kansanpuolueen pyydettyä häntä ehdokkaakseen.

Huumorintajuinen ja sanavalmis Helvi Sipilä keräsi karismaattisella esiintymisellään paljon sympatiapisteitä, mutta vielä 1980-luvun alussa Suomi ei ollut valmis vastaanottamaan naispresidenttiä. Valituksi tuli Mauno Koivisto.

Helvi Sipilälle myönnettiin monia kunnianosoituksia, muun muassa useiden koti ja -ulkomaisten yliopistojen kunniatohtorin arvo. Vuonna 2001 hän sai ministerin arvon.

Rakas puoliso, vuorineuvos Sauli Sipilä, menehtyi samana vuonna. Raskas suru oli ollut myös vanhimman pojan Karin kuolema kuusi vuotta aiemmin.

Helvi Sipilä ehti elää leskenä kahdeksan vuotta. Hänen pitkä ja vaiherikas elämänsä päättyi toukokuun 15. päivä vuonna 2009. Sipilä oli kuollessaan 94-vuotias.

Helvi Sipilä on toiminut monille naisille tärkeänä esikuvana. Hänen persoonassaan ruumiilistui kaikki se, mikä suomalaisessa naisessa on parasta: rohkeus, sitkeys ja halu auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat.

Lähteet: Helvi Sipilä: Naisena ihmiskunnan asialla. Toim. Kaija Valkonen.

Ritva Sievänen-Allen & Karmela Belinki: Suomalaisia vaikuttajanaisia. Kohti vuotta 2000.

www.kansallisbiografia. fi

X