Kotiliesi: Näyttelijä-äidin kohtelu ja kohtalo kalvavat - Esko Salminen kokee anteeksiannon yhä vaikeaksi: ”Lapsena minut rikottiin”
Esko Salminen ja Kansallisteatteri kietoutuvat pitkältä ajalta yhteen – niin hyvässä kuin pahassakin. Kun Salmisen äiti Kyllikki Väre irtisanottiin Kansallisteatterista, vain harva kollega asettui hänen tuekseen.
Näyttelijä Esko Salminen lapsuudestaan: "Vanhempani olivat kaksi onnetonta ihmistä, ja äiti kuoli iässä, jolloin elämä on vasta alussa."
Esko Salminen muistelee Kotilieden haastattelussa tiivistä historiaansa Kansallisteatterin kanssa. Vanhempien – Kyllikki Väreen ja Unto Salmisen – työpaikka oli pikku-Eskolle kuin toinen koti. Hän kiipeili kattorakenteissa, ihasteli rekvisiittaa ja puvustuksia.
Keväällä 1947 kaikki muuttui.
Äidin sopimusta ei 15 vuoden yhteistyön jälkeen enää jatkettukaan. Kyllikki Värettä oli ylistetty kritiikeissä, mutta Kansallisteatterin johto moitti häntä muun muassa ”epäselvästä puhetavasta” ja ”artikulaation sameudesta”.
”Erottaminen oli äidille kova isku. Kansallisteatteri oli hänelle niin tärkeä, ettei hän voinut kuvitella näyttelevänsä enää muualla”, Esko Salminen sanoo Kotiliedessä.
Äidin kohtelua on yhä vaikeaa antaa anteeksi
Kolmisen vuotta myöhemmin Kyllikki Väre kuoli aivoinfarktin seurauksena.
Esko Salminen uskoo, että erottamisella ja siihen liittyvällä häpeällä oli osansa äidin kohtalossa.
”Varmasti se on vaikuttanut hänen psyykeensä. Ei tapahtunut ainakaan edistänyt hänen terveyttään, vaan jätti surun ja huolen ihmisen sisään.”
Salmisen on yhä vaikea antaa anteeksi äitinsä kohtelua.
”Missä te ihmiset olitte silloin? Miksi te annoitte kivittää äitini? Ainoa, joka oli rohkea ja uskalsi avata suunsa, oli Mika Waltari. Hän piti äidin hautajaisissa kauniin ja äitiä puolustavan puheen.”
Vaikka suhde Kansallisteatteriin on tiivis, on Esko Salminen ollut kiinnitettynä lukuisiin muihinkin teattereihin. Kuvassa Turun kaupunginteatterin näyttelijänä vuonna 1976. © Kari Santala/Otavamedia
Esko Salminen valitsi irtioton Kansallisteatterista
Pian Kyllikki Väreen kuoleman jälkeen myös Unto Salminen sai potkut Kansallisteatterista. Alkoholisoituneesta Untosta ei ollut isäksi Eskolle, joten hän asui enonsa Jorma Väreen luona.
Kaikesta huolimatta Kansallisteatterissa työskentely pysyi Esko Salmisen unelmana. Vuonna 1956 hän haki ja pääsi mukaan nuorisolle suunnattuun Kellariteatteriin. Samoihin aikoihin Unto-isä kiinnitettiin jälleen Kansallisteatteriin, mutta alkoholismi piti hänet otteessaan ja pesti päättyi pian lopullisesti.
Eskon näyttelijänura jatkui Teatterikoulussa ja vihdoin myös Kansallisteatterissa. 21-vuotias Esko oli juuri kiinnitetty Turun kaupunginteatteriin, kun Kansallisteatterin apulaisjohtaja Jack Witikka pyysikin hänet omaan taloonsa.
Vaisun alun jälkeen Salmisen ura urkeni. Nummisuutareiden läpimurtoroolin myötä hän alkoi saada lisää merkittäviä rooleja ja kiittävää palautetta. Sitten vuonna 1969 hän irtisanoutui.
Vaikka hän mietti kauhuissaan itsekin, että oli tuhonnut nuoruuden unelmansa, ei Kansallisteatteri tuntunut enää hyvältä.
”En voinut jäädä paikkaan, joka oli niin täynnä muistoja ja jossa molemmat vanhempani tuhoutuivat. Tuho on pateettinen sana, mutta tässä paikallaan: ensin kuoli äiti ja sitten isä, henkisesti. Mikään työpaikka ei saa olla niin tärkeä kuin Kansallisteatteri oli minulle ja vanhemmilleni.”
Esko Salminen palasi Kansallisteatteriin vuonna 1992. Aika oli vienyt terän huonoilta muistoilta, ja paluu tuntui uudelta alulta. Viimeksi hän esiintyi Kansallisteatterin lavalla syksyllä 2021.
”Ainon rakkaus ja älykkyys palauttivat itsetuntoni”
Nyt 81-vuotiaana Esko Salminen katselee omaa elämäänsä eri perspektiivistä kuin nuorempana. Hän pohtii, että elämä olisi voinut olla ihan toisenlainen, elleivät ihmiset olisi taitamattomuuttaan tuhonneet itseään.
”Lapsena minut rikottiin. Vanhempani olivat kaksi onnetonta ihmistä, ja äiti kuoli iässä, jolloin elämä on vasta alussa. Vaikka isä eli vielä pitkään, 62-vuotiaaksi, hänkin meni siinä samassa rytäkässä.”
Esko Salminen tapasi Aino Sepon Helsingin kaupunginteatterissa. Kaksikko on pitänyt yhtä lähes 35 vuotta. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Vanhempien kohtalo on myllertänyt Salmisen elämää. Toisella tavalla mullistavaa oli Aino Sepon tapaaminen vuonna 1987.
”Tapasimme Helsingin kaupunginteatterin Moliéren Tartuffessa, jossa Aino esitti tytärtäni. Kävi niin, että ihastuimme, ja sitten se oli menoa. Aino ihastui ensin enemmän kuin minä, mutta se olin minä, joka lopulta ihastui todella. Ja silloinhan ei nainen voi Esko Salmista vastustaa.”
Salminen ei vielä paljasta, mille näyttämölle seuraavaksi nousee. Rakkaus Ainoon ei sen sijaan ole salaisuus.
”Ainon rakkaus ja älykkyys palauttivat itsetuntoni, jos sitä koskaan oli ollutkaan. Olemme olleet yhdessä lähes 35 vuotta, ja rakastan häntä joka päivä enemmän.”