Laulaja Anja Niskasen rakas aviomies Turkka nukahti saattokodin sängyssä viimeisen kerran: ”Tuntui, että välillämme on kuminauha, joka ei vain millään katkea”

Laulaja Anja Niskanen jäi puolisonsa kolmen vuoden syöpäkamppailun jälkeen kesällä leskeksi. Nyt hän joutuu murskaavan surun keskellä kohtaamaan raskaan byrokratian.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Oman kotimökin piha on paikka, jossa Anja Niskasen perhe on viettänyt valtavasti aikaa jalkapalloa pelaten ja koiria kouluttaen. Ennen niin täynnä elämää ollut piha on nyt hiljentynyt.

Laulaja Anja Niskanen jäi puolisonsa kolmen vuoden syöpäkamppailun jälkeen kesällä leskeksi. Nyt hän joutuu murskaavan surun keskellä kohtaamaan raskaan byrokratian.
Teksti:
Jukka Vuorio

Pohjois-Espoon perukoilla sijaitseva mökki on niin piilossa, ettei sitä ensi alkuun ohi ajaessaan tahdo edes huomata.

Mökin pikkuruisen keittiön pöydän ääressä istuu laulaja Anja Niskanen, tuore leski.

”Viimeisen kolmen vuoden aikana olen kysynyt niin monta kertaa, että miksi. Miksi tämä tapahtui meille? Miksi nyt?”

Niskanen katsoo silmiin surullisesti hymyillen.

Vielä juhannuksena tämä mökki oli laulaja Anja Niskasen ja hänen aviomiehensä Turkka Leskisen yhteinen koti. Kahdessa kerroksessa 55 neliömetriä rakkautta.

Pieni, mutta hyvä ja sopiva koti heille sekä nyt jo aikuisille lapsille Danalle, 20, ja Danielille, 25.

Muutama kuukausi sitten Anjan rakas aviomies Turkka nukahti saattokodin sängyssä viimeisen kerran. Sinä aamuna Anja Niskanen siirtyi kuin toiseen, rinnakkaiseen todellisuuteen.

Kirjanpitäjästä kumppaniksi

Ensimmäisen kerran Anja ja Turkka tapasivat lyhyesti jo lapsina, kun Turkan äiti oli yrittäjänä työskennelleen Anjan isän kirjanpitäjä.

Tapaaminen oli nopea, eikä jättänyt Anjalle muistikuvaa, mutta hänen isänsä sekä Turkka muistivat kohtaamisen silloinkin, kun Anja ja Turkka seuraavan kerran päätyivät tekemisiin. Anja, silloin 30, oli eronnut ensimmäisestä avioliitostaan ja neljävuotiaan Danielin yksinhuoltaja.

Sitä ennen Anjasta oli tullut vuonna 1984 yhdessä illassa koko Suomen tuntema laulaja, kun hän 16-vuotiaana voitti Syksyn sävel -laulukilpailun kappaleella Ollaan hiljaa vain.

”Minulla oli musiikkihommia varten yritys, jolle tarvitsin hyvää kirjanpitäjää. Isäni oli kuullut, että hänen vanhan kirjanpitäjänsä pojalla oli nyt saman alan yritys, joten menin tapaamaan häntä.”

Sillä tapaamisella sovittiin ammatillisesta yhteistyöstä. Keskustelun lopuksi Anja pyysi Turkkaa katsomaan keikkaansa, jotta uusi kirjanpitäjä näkisi, mitä Anjan yritys tekee.

”Hän tuli keikalle. Eikä siinä sen jälkeen enää kovin kauan kestänyt, kun aloin odottaa Danaa. Turkka söi kuormasta”, Anja nauraa liikutuksen kyyneleitä silmissään.

Hän on tehnyt ja esittänyt musiikkia nuoruuden Syksyn sävel -voitosta lähtien, mutta jo parikymmentä vuotta sitten laulaminen jäi sivutyöksi. Nyt Anja on päivätyönään kehitysvammaisten ohjaaja.

”Olen ollut aina tosi vastuullinen ihminen. Siksi olen kouluttautunut ammattiin, jossa tiedän, että töitä riittää, on kuukausipalkka ja tieto tulevaisuudesta. Olen ­halunnut tehdä niin, koska minulla on ­perhe.”

Anja Niskasen aviomies Turkka Leskinen menehtyi heinäkuussa syöpään. Perhe muistaa hänet lämpimästi rakastavana ja läsnäolevana ihmisenä. © Tommi Tuomi

Anja Niskasen aviomies Turkka Leskinen menehtyi heinäkuussa syöpään. Perhe muistaa hänet lämpimästi rakastavana ja läsnäolevana ihmisenä. © Tommi Tuomi

Diagnoosi vasten kasvoja

Anjan ja Turkan elämä muuttui tässä samassa mökissä peruuttamattomasti uudenvuoden aattona 2018, jolloin pariskunta oli aamulla lähdössä työpaikoilleen.

Anja Niskanen katsoi eteisessä miehensä kasvoja, ja huomasi niiden olevan omituisen keltaiset.

”Turkka yritti sanoa, että ei tässä mitään, mutta sanoin, että tämä ei ole okei, mene käymään lääkärissä.”

Turkka teki niin kuin vaimo sanoi. Muutama päivä tutkimusten jälkeen tuli ensi kohtaaminen sairauden kanssa, ja se kohtaaminen oli tyly.

Sappitiehyeissä ja maksassa oli kasvain, joka esti aineenvaihdunnan normaalia toimintaa. Siksi mies oli kellertävä.

”Se oli ihan kauheaa, lääkäri, kovanaamainen täti, suurin piirtein huusi diagnoosia päin naamaa. Että sinulla on syöpä.”

Turkka rakasti työtään ja kysyi ensimmäisenä, että milloin tästä voi taas mennä toimistolle.

”Lääkäri totesi vain, että sinä et tee töitä pitkään aikaan.”

Sairauden alku oli katastrofi, loppu Jorvin sairaalan saattohoito-osastolla Villa Glimsissä oli kuitenkin kaunis.

Katkeamaton kuminauha

Kun ihminen sairastuu, on Anjan mukaan ihmisellä itsellään ja hänen perheellään mielessä vain yksi asia. Tulla terveeksi. Mutta sitä emme mieti ollessamme terveitä.

Anja Niskanen sanoo perheen tehneen yhdessä kaikkensa, jotta Turkka tervehtyisi. Käytiin läpi sytostaattihoidot, syötiin lääkkeet, katsottiin ravinnon koostumus, ajateltiin positiivisesti, harrastettiin liikuntaa päivän kunnon mukaan.

Perheenisä itse ei puhunut kuolemasta, eikä sanonut perheelleen jäähyväisiä.

Rivien välissä hän kuitenkin tiesi elämänlangan lyhenevän.

”Kerran, kuukausi ennen kuolemaansa, Turkka sanoi yhtäkkiä, että älä sitten Anja koskaan lopeta musiikin tekemistä, äläkä jätä tytärtämme yksin urheilun maailmaan, sillä se maailma on kova.”

Eräänä heinäkuisena aamuna kuolema viimein saapui.

Turkka nukahti Villa Glimsin sänkyyn viimeisen kerran viideltä aamulla. Anja ja lapset olivat Turkan ympärillä.

Hetki tuntui yhtä aikaa ohikiitävältä ja loputtomalta. Ajattomalta.

”Se oli raastavan kaunis hetki. Suru oli murskaava, mutta samalla ajattelin, ettei Turkan enää tarvinnut kärsiä sietämättömistä kivuista.”

Sitten hoitajat tulivat sanomaan, että olisi aika jättää Turkka heidän huomaansa.

”Minun oli aivan hirveän vaikea lähteä pois siitä huoneesta. Tuntui, että välillämme on kuminauha, joka ei vain millään katkea.”

Kun Anja ja lapset astuivat seitsemältä aamulla ulos sairaalasta, maailma oli muuttunut. Todellisuus tuntui toisenlaiselta kuin ennen.

”Valot olivat kirkkaampia, äänet kovempia, ihmiset näyttivät juoksevan toimiinsa.”

Se tunne on ollut läsnä Anjan maailmassa siitä lähtien. Oma elämä tuntuu pysähtyneeltä, mutta kaikki muu ympärillä liikkuu eteenpäin, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

”Mitä puolison kuolemasta toipuminen tarkoittaa? ­En minä ainakaan koskaan toivu entiselleni, mutta olen päättänyt selvitä tästä.” © Anja Niskasen kotialbumi

”Mitä puolison kuolemasta toipuminen tarkoittaa? ­En minä ainakaan koskaan toivu entiselleni, mutta olen päättänyt selvitä tästä.” © Anja Niskasen kotialbumi

Unohtunut laulukisa

Lokakuun alussa Anja Niskanen osallistui Syksyn säveleen, mutta ei päässyt loppukilpailuun saakka.

Ehkä niin oli hyvä. Laulu, Loistaa kuu, lähetettiin kilpailuun lähes vuosi ennen Turkan kuolemaa, ja Anja oli ehtinyt unohtaa koko kilpailun.

Hänestä oli jo tullut leski, kun puhelin eräänä loppukesän päivänä soi. Laulun tuottaja kertoi, että he olivat kilpailun semifinaalissa.

”En tiennyt mitä ajatella. Ensin tuli mieleen, että en jaksa enkä halua osallistua.”

Lopulta hän meni mukaan puoliväkisin ja putosi jatkosta. Se ei tuntunut juuri miltään.

Lasten tukena

Nyt Anjan mökki on rauhallinen ja hiljainen. Vielä vuosi sitten tässä kodissa elettiin täyttä perhe-elämää.

Anjan, Turkan ja lasten perheessä lasten urheiluharrastukset jalkapallon ja jääkiekon parissa olivat ykkösasia. Urheiluun panostettiin, ja Turkka auttoi juniorijoukkueita monessa roolissa, kuten huoltajana. Hän myös matkusti mukana kisareissuilla. Anja tuki, tsemppasi ja pesi urheilijoiden pyykit, joita riitti joka illalle.

”Emme menneet lomalle vaikkapa Espanjaan, kuten moni tekee. Matkustimme kyllä paljon, mutta ne olivat lasten kisamatkoja Suomessa ja ulkomailla.”

Lapsista Dana Leskinen jatkaa urheilua huipputasolla. Hän pelaa jalkapalloa naisten liigassa Åland Unitedissa edustettuaan sitä ennen kaksi kautta Espoon Honkaa.

”Turkka sanoi, että mikään ei ole niin hyvä investointi kuin omat lapset.”

Ajatus näkyi perheessä konkreettisina tekoina.

Perheen omistautumisesta Danan urheilu-uralla kertoo se, että Anja ja Turkka alkoivat rakentaa toista kotia Ahvenanmaalle sen vuoksi, että saisivat olla lähempänä tytärtään.

”Oli tarkoitus, että siellä Turkka saisi olla Danan lähellä, tukea häntä ja tervehtyä.”

Vuosi ennen kuolemaansa Turkka sanoi Anjalle, että älä sitten koskaan jätä musiikkia. Syksyn sävelen vuonna 1984 voittanut Anja tekee kappaleita kotistudiossaan. © Tommi Tuomi

Vuosi ennen kuolemaansa Turkka sanoi Anjalle, että älä sitten koskaan jätä musiikkia. Syksyn sävelen vuonna 1984 voittanut Anja tekee kappaleita kotistudiossaan. © Tommi Tuomi

Kukkaro lujilla

Juuri nyt Anjan rahat ovat vähissä.

”Jos Turkan veli ei olisi auttanut minua, en tiedä, miten olisin selvinnyt.”

Kun puoliso kuolee, katoavat elämästä myös hänen perheelle tuomansa tulot. Silti menot pysyvät jokseenkin samanlaisina. Anja on leikannut kuluja sieltä mistä on voinut, mutta laskut, maksut, verot ja vakuutukset täytyy maksaa kuten ennenkin.

Leskeltä vaaditaan surun keskellä aikaa ja ennen kaikkea voimia selvittää virastojen kanssa paperiasioita, jotta saisi edes hänelle kuuluvan leskeneläkkeen.

Byrokratian kanssa vääntäminen on paitsi raskasta, myös hidasta. Nyt Niskasen mökissä eletään lokakuun ensimmäisiä päiviä, mutta heinäkuussa kuolleen Turkan virkatodistus ei ole vieläkään saapunut Anjalle.

Virkatodistusta tarvittaisiin monien käytännön asioiden hoitamiseen, kuten perunkirjoituksen tekemiseen.

Kaiken lisäksi Anjan on täytynyt käydä vääntöä myös omasta sairauslomastaan. Työnantaja on ollut ymmärtäväinen, mutta Kansaneläkelaitos ei. Lokakuun alussa Kelan rahoja ei ollut vielä kuulunut.

”En ole missään tapauksessa työkunnossa. Suru on saanut mieleni niin hajanaiseksi.”

Kaipaus elämänkumppania kohtaan on suunnaton ja suru katkoo jatkuvasti ajatuksia.

Jollain lailla Anjan elämä jatkuu. Hän myötäelää aikuisten lastensa arkea, harrastaa saksanpaimenkoira Acceboyn kouluttamista ja eräänä päivänä palaa työelämään.

Silti jotain on lopullisesti muuttunut.

”Mitä puolison kuolemasta toipuminen tarkoittaa? En minä ainakaan koskaan toivu entiselleni, mutta olen päättänyt selvitä tästä. Jokainen askel vie vähän eteenpäin.”

Lue myös: Surun murtama suurperhe: Teemusta, 46, tuli leski ja seitsemän lapsen yksinhuoltaja

X