Laulaja Johanna Pakosen tie hyvään oloon vaati syömishäiriön selättämisen: ”Ihminen ei voi hyvin, ellei sekä keho että mieli ole tasapainossa”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Johanna Pakonen
”Meillä kotona ei puhuta lihavuudesta eikä laihuudesta. 7-vuotias Nelli-tyttäreni taputtelee ja halailee usein mahaani ja sanoo, että äidillä on ihana läts-maha”, laulaja Johanna Pakonen kertoo. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Laulaja Johanna Pakonen tavoittelee painonhallinnalla energistä ja hyvää oloa, ei niinkään tietyn kilomäärän karistamista. Häntä kismittää ulkonäkörasismi, jossa jo vaatekokoa 40 saatetaan pitää pulskien kokona.

Omenakiillotettua porsaankylkeä, Caesar-salaattia, voissa ja siirapissa ruskistettua kaalia, kukkakaaligratiinia, muikun mätiä, paahdettua juuriselleriä, kylmäsavulohta… Ruotsin laivan buffetpöytä notkuu herkkuja.

Laulaja Johanna Pakonen kiertää buffetin tiskiä ja poimii lautasellensa parhaat palat, kuten sormisuolalla maustettuja perunoita, kalkkunaa, uunijuureksia, parsaa ja salaattia. Vielä santsikierros, ja sitten makeiden herkkujen äärelle.

”Näin tuolla karkkibuffetin”, Johanna intoilee kerätessään jälkiruokalautaselle gluteenitonta kaurapuolukkakakkua.

Johanna nauttii hyvällä ruokahalulla buffetpöydän antimista laivakeikkamatkansa vapaailtana. Näin ei ole ollut aina.

Syömishäiriö ja bulimia aisoihin

Vuosia sitten syöminen rajoitti bulimiaa sairastaneen Johannan sosiaalisia tilanteita. Silloin notkuvien pöytien ääreen istuminen olisi ollut hänestä ahdistavaa.

”Erityisesti muiden kanssa syöminen oli minulle vaikeaa. Mietin jatkuvasti, miltä syömiseni näyttää muista. En pystynyt rentoutumaan ja rupattelemaan ruokailun ääressä.”

Johanna sairastui bulimiaan lukioikäisenä. Koulun lentopallokentällä oli menossa peli, ja pojat huutelivat ilkeyksiä katsomosta. Se oli ensimmäinen kerta, kun joku kommentoi Johannan ulkonäköä.

Tuosta hetkestä lähti halu laihduttaa.

Samoihin aikoihin Johanna näki televisiosta kohtauksen, jossa nuori nainen ensin ahmi suklaapatukoita ja lopulta työnsi sormet kurkkuun ja oksensi.

”Aloin tehdä samoin. Koin puhdistautuvani ja saavani helpotusta stressiin oksentamalla.”

Bulimia paheni, kun Johanna aloitteli 19-vuotiaana laulajan uraansa.

”Minulla oli todella kovat paineet. Olin nuori, mutta siitä huolimatta alalle tuli koko ajan nuorempia, kauniimpia ja laihempia naisia.”

Kropassa ei saanut olla ylimääräistä, sillä Johannan tuli mahtua vaatesponsoreilta saamiinsa nollakoon mallikappaleisiin. Ulkonäön arvostelu oli raadollista.

”Musiikkialan palaverissa minulle saatettiin sanoa, että nosta vähän paidan helmaa ja pyörähdä ympäri”, Johanna muistelee uransa alkua.

Huonosti voinut Johanna ei salaillut sairastumistaan. Hän puhui ongelmastaan ja pyysi ystäviä vahtimaan, ettei vessan ovi kävisi heti ruokailun jälkeen. Syömishäiriöstä parantuminen vei monta vuotta.

”Todellinen paraneminen alkoi vasta, kun olin kolmekymppinen ja tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi”.

Johanna Pakonen

Johanna tietää, että paino on monen tekijän summa. ”On hölmöä väittää, etteivätkö esimerkiksi perintötekijät vaikuttaisi ihmisen kokoon ja aineenvaihduntaan.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Ei ihmedieettejä

Nykyään, 42-vuotiaana, Johanna voi hyvin ja on tasapainossa syömisen kanssa. Bulimia ei ole pitänyt otteessaan enää vuosiin.

Johanna tietää, että painonhallinnassa on tärkeintä järkevä liikkuminen, säännöllinen syöminen − ja hyvän olon tavoittelu.

”En usko ihmedieetteihin. Nuorempana saatoin elää viisi päivää pelkän kahvin voimalla ollakseni hoikkana kuvauksissa. Nykyään en ikinä tekisi sellaista itselleni.”

Johanna on tällä hetkellä muutaman koon suurempi kuin normaalisti, ja voi hyvin. Ruokarytmi on kunnossa, hän jaksaa liikkua, eivätkä syömiseen liittyvät asiat ahdista tai pyöri mielessä.

”Minulla on hyvä olo itseni kanssa, ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Tiedän kuitenkin, että normaalipainoni on reilut kymmenisen kiloa nykyistä vähemmän. Suurin syy haluuni päästä takaisin ihannepainoon on se, että minulla on kaappitolkulla keikkavaatteita ja iltapukuja, joihin en tämänkokoisena mahdu.”

Nykyään Johanna ei tavoittele painonhallinnalla ensisijaisesti tietyn kilomäärän laihtumista, vaan kokonaisvaltaista hyvää oloa. Hän pitää sekä syömisessä että treenaamisessa ohjenuoranaan maltillisuutta.

”Ihminen ei voi hyvin, ellei sekä keho että mieli ole tasapainossa. Ei ole mitään järkeä karistaa kiloja, jos mieli ei pysy muutoksessa perässä.”

Huoltoaseman eväät

Johannan perusruokavalio on ollut jo pitkään kunnossa. Hän on rakastanut aina raikkaita ruokia, kuten salaatteja. Raskaana ollessakin himot kohdistuivat lähinnä hedelmiin.

”Jääkaapissani piti aina olla kylmiä appelsiineja.”

Pitkään Johanna luuli erilaisten vatsaoireiden olevan vain bulimian jälkiseurausta. Kymmenen vuotta sitten selvisi, että Johanna on yliherkkä monille eri ruoka-aineille.

Hänen elimistönsä ei sulata kunnolla punaista lihaa. Hän on yliherkkä myös kalalle, kananmunalle, sipulille, paprikalle ja pähkinälle. Johanna kärsii lisäksi siitepöly- ja huonepölyallergiasta.

”Yliherkkyyksien selviäminen oli minulle henkisesti helpottava asia. Tajusin, että kaikki kroppani oireilut eivät olekaan kiinni syömishäiriötaustastani.”

Nykyään Johanna osaa syödä niin, että hänen kehonsa voi hyvin. Aamu alkaa isolla lasillisella vettä, jonka perään Johanna juo kahvia. Aamupalaksi hän syö kaurapuuroa raejuustolla ja mehukeitolla tai pakastemarjoilla höystettynä. Päivän aikana Johanna syö kasvispainotteisesti, mutta pitää huolta siitä, että mukana on aina jokin proteiininlähde. Päivä päättyy usein rahkaan ja mysliin.

Johanna pyrkii välttämään sokeria.

”Makean himoon juon esimerkiksi Coca Cola Zeroa. En joudu taistelemaan kovin usein makeanhimon kanssa, sillä minun tekee yleensä enemmän mieli suolaista kuin makeaa.”

Johanna keskittyy rytmittämään ruokailunsa oikein. Hän pyrkii syömään neljästä viiteen kertaan päivässä.

”Minun on pakko tankata ennen keikkaa, jotta jaksan. Samaan aikaan minun on oltava tarkka siitä, mitä ja milloin syön, jotta laulu kulkee, eikä ala närästää. Kokeilemalla olen löytänyt minulle sopivan ruokarytmin.”

Liikunta on aina ollut osa tanssinopettajaksi kouluttautuneen Johannan elämää. Nyt hän odottaa yhteistyötä uuden personal trainerinsa kanssa. Personal trainer kiinnittää huomiota liikunnan lisäksi myös Johannan ruokavalioon ja lepoon.

”Minulle on tärkeää, että valmentajani ymmärtää työni asettamat haasteet ja esimerkiksi vaihtelevan vuorokausirytmini. Keikkojen takia tulee välillä valvottua myöhään. Ruokavalioni on oltava sellainen, että pystyn noudattamaan sitä myös huoltoaseman noutopöydässä.”

Johannan hyvinvoinnin perusta

Uni

Väsyneenä olen helposti kärttyinen. Hyvin nukuttu yö vaikuttaa kaikkeen hyvinvoinnissani.

Terveellinen ruoka

Joudun olemaan ruoka-aineyliherkkyyksieni takia tarkkana siitä, mitä syön. Pyrin syömään terveellisesti: monipuolisesti ja säännöllisesti.

Perhe

Saan voimaa perheeni ja läheisteni seurasta. Yksinhuoltajana olen kiitollinen hyvistä tukiverkoistani.

Ahdistava ulkonäkökeskeisyys

Johanna tietää, että nelikymppisenä on nähtävä enemmän vaivaa oman hyvän olon eteen kuin kaksikymppisenä. Kroppa muuttuu, ja aineenvaihdunta hidastuu.

”Iän myötä minulle tulee helpommin painoa lisää etenkin stressaavissa elämäntilanteissa. Painosta on myös vaikeampi päästä eroon kuin nuorempana.”

Johannalle itsestä huolehtiminen tarkoittaa pieniä hyviä valintoja joka päivä. Erityisen tarkka Johanna on siitä, että hän haluaa olla hyvä roolimalli 7-vuotiaalle tyttärellensä, Nellille.

”En puhu ulkonäköasioista Nellin kuullen. Jos joku tulee meille kylään ja alkaa jutella laihduttamisesta, keskeytän. En halua, että Nelli joutuu vielä raadolliseen ja ulkonäkökeskeiseen maailmaan.”

Johanna tietää, miten ulkonäön kommentointi jää mieleen.

”Olin aloitteleva laulaja, joka esiintyi laivan bändissä. Keikan jälkeen tuntematon nainen tuli tarjoamaan minulle sadan markan seteliä ja sanoi, että laulat älyttömän kauniisti, mutta tee itsellesi jotain, sillä olet liian lihava.”

Myös Tangomarkkinoilla Johanna törmäsi ulkonäön arvosteluun. Hänelle sanottiin karsinnoissa, että laihduta 15 kiloa, niin pärjäät.

”Ymmärrän, että esiintyvän taiteilijan tulee näyttää hyvältä, mutta pääasia on kuitenkin muissa avuissa. Laulutaitoni ei riipu siitä, painanko 50 vai 90 kiloa.”

Johanna Pakonen

© TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Järjenvastainen nollakoko

Johanna uskoo, että syömishäiriöstä harvoin paranee täysin. Vääristynyt kehonkuva jää kummittelemaan mieleen.

”En minäkään ole kokonaan parantunut, mutta syömishäiriöni on ollut jo vuosia hyvässä hallinnassa. Uskon, että minulla on niin hyvät työkalut itseni suhteen, että tunnistaisin ja osaisin puuttua ajoissa, jos bulimia meinaisi nostaa päätään.”

Johannaa ihmetyttävät viihdealan ulkonäkövaatimukset. Hänestä tuntuu järjenvastaiselta, että kokoa 40 pidetään lihavana.

”Milloin nollakoosta tuli normaalia? Nuoruutta palvova ja ryppyjä silotteleva kulttuuri vääristää myös sitä, miltä eri-ikäiset ihmiset oikeasti näyttävät.”

Johanna on mielissään siitä, että laihan naisvartalon ihanteen oheen on tullut urheilullinen naisvartalo.

”Toisaalta fitness-buumissakin mennään helposti överiksi. Hyvä kunto on eri asia kuin Instagramin piukeat peppuselfiet.”

Yhtälailla äärilaitaan Johannan mielestä mennään helposti kehopositiivisuutta korostavassa liikkeessä. Hänen mielestään on todella hyvä asia, että oman kehon rakastamista ja kunnioittamista tuodaan esille. Kehopositiivisuudessa piilee kuitenkin riski, että vaikeaa ylipainoa aletaan pitää normaalina.

”On eri asia, onko ylipainoa 10 vai 50 kiloa. On selvää, että vakava ylipaino altistaa sairauksille ihan samalla tavalla kuin liika treenaaminen tai alipaino. Kaikessa tulisi muistaa pyrkiä hyvään oloon ja tasapainoon.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 1/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X