Laulaja Olli Lindholm: ”Vihaan laiskoja ihmisiä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Harri Hinkka
Laulaja Olli Lindholmin, 53, mielestä nykyään lusmuillaan paljon. ”Se on vääränlainen viesti ihmisille. Ikäluokkani ja vähän minua nuoremmat ovat passanneet ja hemmotelleet lapsiaan liikaa.”

Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän yksityiselämääni. Mitä kauemmin olen esiintynyt, sitä enemmän nautin yksityiselämästäni sivussa. Kaipaan perusarkea. Minun on hyvä olla kotona. Käyn rauhassa puntilla ja istuskelen kesät talvet kavereiden kanssa Kaupinojan saunalla.

Liikutun

ajan kulumisen armottomuudesta. Se menee armotta ja lujaa. Oma elämäni on ollut täynnä hienoja hetkiä, mutta myös vaikeuksia.

On tärkeää osata sanoa ei, jos vähänkään tuntuu siltä, ettei tämä ole minun juttuni tai en onnistu tässä. Minun täytyy säästellä itseäni siihen kaikkein tärkeimpään. On oltava hyvässä vireessä tiettyyn kellonaikaan, kun juontaja huutaa: ”seuraavana Yö”.

Vaikka kuinka yrittäisin ja antaisin kaikkeni, niin minusta näkyy päällepäin, jos homma ei kiinnosta. Ihmettelen ihmisiä, jotka tekevät kaiken, mitä heille tarjotaan.

Olen tehnyt

paljon huonojakin valintoja. Näin jälkeenpäin ajateltuna ne ovat johtuneet yleensä siitä, että keskittymiskykyni ei ole ollut päätöshetkellä hyvä.

Sekin opettaa, kun rupeaa menemään huonosti. Alaspäin meneminen on helppoa. Jos se kestää vuoden, niin kurssin kääntäminen takaisin ylös kestää kolme. Onkin tärkeää analysoida asioita myös kun menee hyvin.

Koen

olevani hyvä ihmistuntija. Vaistoni on melkein pettämätön. Kokemus kasvattaa, ja psykologikin on sanonut, että minulla on käsittämätön kyky lukea ihmisiä. Ulkomailla tykkään katsella mitä ihmiset taaplaavat ja miettiä, mikä heidän tarinansa on.

Keskityn

juttelemalla vielä pari minuuttia ennen lavalle nousua backstagepöydässä bändin jätkien kanssa. Joku sanoi, että keskityn kuin Teemu Selänne: en lainkaan. Odottaminen on minulle tosi vaikeaa.

Hermostun jos joudun odottelemaan lavan sivussa parikymmentä minuuttia. En halua puhua keikasta ennen sen alkua, mutta ruodin itseäni, jos keikalla tapahtuu jotain mikä ei ole mennyt minun mielestäni hyvin.

Vihaan

laiskoja ihmisiä. Varsinkin sellaisia, jotka valittavat valittamistaan ja ovat sen päälle vielä kateellisia. Ikäluokkani ja vähän minua nuoremmat ovat passanneet ja hemmotelleet lapsiaan liikaa. Yhteiskunnassa pääsee lusmuilemaan tosi helposti. Se on väärin ja vääränlainen viesti ihmisille.

On todella surullista tietää, kuinka monta 18–25-vuotiasta nuorta poikaa siirtyy eläkkeelle joka päivä. Ikäänkuin ihmisen elämä olisi jo kaksikymppisenä eletty. Olisi helkkaristi hauskaa ja kehittävää tekemistä, mutta haetaan Saarioisten roiskeläppää ja pelataan kämpillä jotain peliä. Se kerää alakulttuurin, jota näki esimerkiksi Tampereen Kirkkopuistossa viime kesänä: kymmeniä 15–20-vuotiaita nuoria narkkaa päivästä toiseen reput selässä. Siitä tuli surullinen mieli ja mietin, miksi ihmisen elämän täytyy mennä noin?

Samaan hengenvetoon olen sitä mieltä, että ihmistä ei saa pistää töihin alipalkalla. On törkeää, että tietyillä aloilla maksetaan niin pieniä palkkoja. Ihmiseltä täytyy vaatia työtä, mutta palkkapäivän on oltava mielekäs.

Olen ollut

poikani kohdalla löysä ja jeesannut häntä liikaa rahallisesti, mutta myös vaatinut häntä menemään hommaamiini töihin, kun hänellä ei töitä ollut. Kun pojalla oli teininä uhma päällä, minua kutsuttiin Adolf Hitleriksi. Jälkeenpäin poika sanonut, että ne ovat olleet ihan kivoja hetkiä. Hänestä on kasvanut hieno työmies.

En saa

tehdä kädelläni mitään moneen viikkoon, sillä se leikattiin hiljattain. Hauiksen pitkän pään jänne oli täysin säpäleinä, ja se ankkuroitiin kokonaan uuteen paikkaan. Kättä ei juuri voi liikuttaa. Se on keikalla kantositeessä, mutta pääsen kyllä kuntoon. Minun täytyy hommata itselleni hyvä treenari ja treeniohjelma, joiden avulla saan koko kehon kuntoon. Yksipuolinen puntin repiminen on tuonut minulle henkisesti hyvää fiilistä, mutta se täytyy nyt löytää jotain muuta kautta.

Saan

paljon palautetta – negatiivistakin. Kadulla vanhemmat rouvat saattavat pysäyttää minut ja sanoa, että on hienoa kun olen The Voice of Finlandissa niin isällinen ja fiksu. Se tuntuu hienolta. Ohjelma on ollut minulle todella merkityksellinen. Haluaisin tehdä enemmänkin televisiotöitä. Ne eivät vie minulta energiaa, koska en jännitä yhtään.

On harmillista että negatiiviseen palautteeseen liittyy yleensä puskista ampuminen. On jumalattoman halpaa ja rumaa ampua selkään, kun toinen on täysin puolustuskyvytön. Kun kirjoitettiin, että lopettakaa Vain elämää, kun Olli Lindholm on siinä, olisi tarvinnut listata ne syyt että miksi. Mitä niin karmaisevia puolia minussa on että ohjelma täytyisi lopettaa?

Lue myös:

Yön Olli Lindholm: ”Alkoholinkäyttö oli runsasta, ja me edustimme terävintä kärkeä”

X