Anna-lehti: Maria Sid löytää tasapainon Tukholman kaupunginteatterin johtamiseen askeettisesta arjesta – ”Järjestän tarkoituksella itselleni reilustikin tylsää aikaa”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Maria Sid kertoo Annassa, ettei ehdi nähdä ystäviään paljon, mutta perheelle hän on sentään kyennyt järjestämään riittävästi aikaa.
Maria Sid kertoo Annassa, ettei ehdi nähdä ystäviään paljon, mutta perheelle hän on sentään kyennyt järjestämään riittävästi aikaa. © Mirva Kakko, Otavamedia
Tukholman kaupunginteatterin johtajan, Maria Sidin, työtahti on nopeatempoinen, kun hän rakentaa johtajana tasa-arvoisempaa työkulttuuria keskellä koronaepidemian pysäyttämiä Ruotsin teatteripiirejä. Tasapaino löytyykin juuri joutenolosta.

Maria Sid oli työskennellyt Tukholman kaupunginteatterin johtajana vain kuusi kuukautta, kun kuvio meni uusiksi. Koronapandemia iski Ruotsiin, ja työ muuttui taiteellisesta johtamisesta enemmänkin kriisijohtamiseksi.

Työpalaverit saivat jäädä ja tilalle tulivat keskustelut infektiotauteihin erikoistuneiden lääkäreiden kanssa.

”Kun ymmärsin, että kaikki menee poikki ja uusiksi, en jäänyt tunnustelemaan omaa oloani. Keskitin mieluummin kaiken ener­giani tekemiseen. Olen ratkaisukeskeinen ih­minen: en ajattele itseäni vaan asioita”, Maria Sid kertoo Anna-lehdessä.

Kaupungin teatterin ja sen yhteydessä toimivan kulttuuritalon 500 jo loppuunmyytyä näytöstä piti peruuttaa. Se oli monille taiteilijoille sietämätöntä, ja Mariakin sai osansa alaistensa tunteenpurkauksista.

Maria kuunteli vaistojaan ja luotti vuosien mittaan kertyneeseen kokemukseensa. Hän pysyi jämäkkänä, mutta ei luopunut herkkyydestään kuunnella toisten tunteita.

Töiden yhtäkkinen loppuminen oli kaikille tietysti järkytys, mutta vaihtoehtoja ei ollut, eikä niistä voitu neuvotella. Vaikeassa tilanteessa Maria Sid tukeutui kansainvälisesti menestyneen häpeätutkija Brené Brownin kirjallisuuteen. Erityisen kovaa häneen kolahtaa ajatus, että ihmiset tulisi läpi elämänsä uskaltaa olla herkkä ja haavoittuvainen.

”Johtajana minulle on tärkeää puhua, py­syä auki ja uskaltaa asettaa itseni alttiiksi. Kuten ruotsiksi sanotaan, man tar smällarna, eli otan iskut vastaan – sekä ikävät että iloiset.”

Maria Sidillä on takanaan monipuolinen ura ohjaajana, näyttelijänä ja teatterinjohtajana.

Maria Sidillä on takanaan monipuolinen ura ohjaajana, näyttelijänä ja teatterinjohtajana. © Mirva Kakko, Otavamedia

Maria Sid rakentaa johtajana tasa-arvoisempaa teatteria

Kulttuuripiireistä lähtenyt Me too -liike on Maria Sidinin mielestä saanut paljon hyvää kehitystä aikaan. Itsellään hänellä ei ole kokemusta seksuaalisesta häirinnästä, mutta työssään teatterinjohtajana hän on joutunut välillä selvittämään häirintätilanteita.

Käytännön apuvälineinä hän on käyttänyt muun muassa intiimikoordinaattoria, joka on suunnitellut näyttelijöille koreografian, jota seuraamalla seksikohtaukset voidaan vetää läpi. Hankalasta kohtauksesta tulikin hallittava.

”On hyvä, että puhumme nykyään avoi­mesti asioista, joista keskusteltiin ennen vain suljettujen ovien takana. Toki vanhojen ra­kenteiden kyseenalaistaminen aiheuttaa myllerrystä, mutta samaan aikaan on huikeaa, että muutosta parempaan tapahtuu”, Maria Sid arvioi Annassa.

Tasa-arvo on Marialle tärkeää muutenkin. Tukholman kaupunginteatterissa se on tarkoittanut muun muassa sellaisen työryhmän perustamista, joka valvoo, että teatteriin työllistyy tasapuolisesti ihmisiä eri ikäluokista ja taustoista.

”Haluan olla uuden ajan johtaja. Kyse ei ole minusta, vaan meistä. Vanhan ajan suuren johta­juuden sijaan kiinnitän huomiota siihen, että ym­pärilläni on huipputekijöi­tä. Ohjaaminen ja johta­juus sopivat minulle, kos­ka inspiroidun siitä, kun muut ympärilläni onnistuvat.”

Maria Sid arvelee Annassa, että koronaepidemian suhteen pahin on jo ohi.

Maria Sid arvelee Annassa, että koronaepidemian suhteen pahin on jo ohi. © Mirva Kakko, Otavamedia

”Olen lonely rider, yksinäinen ratsastaja”

Mistä Maria Sid sitten löytää tasapainon hektisessä teatterinjohtajan työssään?

Ainakin hän säännöstelee kuormitustaan. Maria ajattelee, että kyllä 52-vuotiaana pitää tuntea itsensä jo niin hyvin, ettei väsy työssään. Käytännössä hän painaa töitä antaumuksella, mutta järjestää kalenteriinsa aikaa itselleen.

”Minulle on annettu iso vas­tuu, johon suhtaudun vakavasti. Minun täy­tyy pitää itsestäni ja jaksamisesta huolta paitsi itseni, myös koko organisaation takia”, Maria Sid sanoo Anna-lehdessä.

Maria viihtyy hyvin yksin ja elää arkeaan melko askeettisesti. Kun vapaita hetkiä on, hän kävelee luonnossa ja on jouten. Harrastuksia Marialla ei ole.

”Järjestän tarkoituksella it­selleni reilustikin tylsää aikaa.”

Suomenruotsalaisen Maria Sid otettiin Tukholmassa hyvin vastaan. Hänen mielipiteitään kunnioitetaan ja pidetään arvossa. Ulkopuolisuuden tunne vaivaa häntä silti hetkittäin, mutta ei siitä kannata ongelmaa tehdä. Maria on ollut muutenkin aina oman tiensä kulkija.

”Olen aina ollut vähän lonely rider, yksinäinen ratsastaja. Minulle on luontaista siirtyillä maas­ta ja projektista toiseen.”

Lue koko juttu Annan numerosta 45/2020! Siinä Maria Sid kertoo, miten hän päätyi Tukholman kaupunginteatterin johtajaksi ja millainen projekti elokuvan Risto Räppääjä ja väärä Vincent ohjaaminen oli. Entä millaista Sidin lapsuus oli taiteilijaperheessä tai millaisen uran hänen lapsensa ovat valinneet?

Lue lisää Annasta!

 Lue myös: Maria Sid: Olen laiminlyönyt itseäni

X