Meiju Suvas muistelee, miltä julkisuus aluksi tuntui: ”Kuvittelin, etten voi mennä uimahalliin, koska minut tunnistetaan”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Milena ja Meiju Suvas
Meiju Suvaksen mukaan laulajan uran eteen on tehtävä töitä. "Kukaan ei tule ovelle kolkuttamaan ja tarjoamaan levytyssopimusta." © Pekka Nieminen/Otavamedia
35-vuotisen uransa aikana Meiju Suvas on tehnyt virheitä, joita ei haluaisi tyttärensä toistavan. Milena Suvas, 18, mielii laulajaksi.

Saisinpa vain laulaa ihmisille! Näin ajatteli Meiju Suvas reilut 35 vuotta sitten, kun hän oli parikymppinen opiskelija. Nyt samasta haaveilee Meijun esikoinen, 18-vuotias Milena.

”En tiedä parempaa kuin se, että saan tulkita tunteita laulamalla ja antaa yleisölle kaikkeni”, hän sanoo.

Esiintymiskokemusta Milenalle on kertynyt muun muassa kesäteattereissa ja koulun musiikkiproduktioissa sekä laulukilpailussa. Tällä hetkellä hän suorittaa media-assistentin opintoja.

Milenalla on selkeänä mielessään tulevaisuuden toiveammatti.

”Aion tehdä media-alan opinnot loppuun, sillä on hyvä olla tutkintopaperi takataskussa. Todellinen intohimoni on kuitenkin päästä laulamaan.”

Samasta syystä Meiju on jaksanut kiertää Suomea vuosikymmeniä.

”Kukaan ei yrittänyt ohjailla minua muusikoksi, vaan veri veti alalle. Tunsin jo nuorena, että laulaminen on elämäntehtäväni”, Meiju sanoo.

Lapsena sai leikkiä Danny-sedän kanssa

Meiju joutui raivaamaan itse tiensä, vaikka äiti onkin musiikinopettaja. Kontakteja alalle ei ollut.

Milena taas on kasvanut muusikkojen keskellä. Hän on leikkinyt pienenä Danny-sedän kanssa barbeilla, seurannut Meijun luottomeikkaajan Raili Hulkkosen pensselin viuhumista ja kiertänyt äitinsä mukana keikoilla.

Onko kuuluisan äidin tyttären muita helpompi löytää tiensä laulajana vai seuraako äidin varjo Milenaa?

Yötyöläisen arkea

Meiju on tyytyväinen siihen, että Milena aikoo käydä koulunsa loppuun. Konkarimuusikko tietää, että laulajan ammatti ei ole pelkkiä parrasvaloja ja onnenhetkiä.

”Tämä on monella tapaa rankka työ. Keikkamatkat ovat pitkiä, takahuoneet usein kuumia ja ahtaita ja puolen yön aikaa on oltava parhaimmillaan. Iän myötä valvomisesta tulee hankalampaa.”

Leipä saattaa toisinaan olla tiukassa, eikä menestystä voi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Vaikka yleisö toivoisikin aina samoja tuttuja kappaleita, laulajan on kyettävä myös uusiutumaan. Ilman uutta musiikkia ura jää lyhyeksi.

Meijun mukaan tärkeintä alalla on pitää jalat tukevasti maassa. Menestyksen ei saa antaa nousta päähän, eikä itsestään pidä kuvitella liikoja.

Meiju Suvas ja tytär Milena

”Tiedän, ettei tämä ole helppo ala, mutta minua ei pelota”, Milena Suvas sanoo. © Pekka Nieminen/Otavamedia

”Nuorena tein julkisuudesta itselleni vankilan”

Meiju oppi julkisuuden kanssa elämisen kantapään kautta.

”Nuorena aloittelevana muusikkona tein julkisuudesta itselleni vankilan. Kuvittelin, että en voi mennä uimahalliin tai liikkua ulkona ilman meikkiä, koska minut tunnistetaan. Tapani ajatella alkoi rajoittaa elämääni.”

Nykyään Meiju viis veisaa siitä, tunnistaako joku hänet. Hän istuu mielellään uimahallin saunassa nakuna ja rupattelee muiden kanssa.

”Työstin pääni siihen kuntoon, että olen sinut tähän ammattiin kuuluvan julkisuuden kanssa. Se, että esiinnyt työksesi, ei tee sinusta yhtään sen kummempaa ihmistä kuin kenestäkään muustakaan.”

On oltava nöyrä, mutta nöyristellä ei saa

Miten laulajana sitten pärjää? Meiju kehottaa luottamaan sydämen ääneen.

”Tällä alalla riittää neuvojia. Onhan neuvoja hyvä kuunnella, mutta tärkeintä on luottaa omaan vaistoon.”

Meijulla on tästä omakohtaista kokemusta. 1990-luvun alussa Meiju tiesi, että uran kannalta on välttämätöntä löytää uusi hitti. Hän matkusti Espanjaan ja päätti, että palaa vasta, kun sopiva kappale on löytynyt.

Hän kuunteli levykaupassa espanjalaisia kappaleita ja löysi lopulta mieleisen. Se sai Kari Kuuvan suomentamana nimekseen Pure mua.

Levy-yhtiö sanoi Meijulle ensin, ettei näin rajua kappaletta voi julkaista. Meiju piti päänsä. Hänellä oli vahva tunne siitä, että nyt ollaan hitin äärellä. Ja niin kävikin.

”Laulajana on oltava sopeutuvainen ja nöyrä, mutta nöyristellä ei saa”, Meiju sanoo.

On tunnettava oma arvonsa ja jaksettava uskoa omaan visioonsa silloinkin, kun ympärillä olevat ihmiset eivät tee niin.”

Luit katkelman Seuran 32/2018 kansijutusta.

X