Näyttelijä Antti Virmavirta ja hänen poikansa Jaakko Virmavirta puhuvat toisilleen suoraan: ”Pystymme olemaan myös eri mieltä”
Näyttelijä Antti Virmavirran esikoinen Jaakko Virmavirta jäi vanhempiensa eron jälkeen asumaan äitinsä luokse. Nykyään isän ja aikuisen pojan suhteeseen kuuluu kalakaveruutta, ulkomaanmatkoja ja suoraa puhetta.
Antti Virmavirta on iloinen, että hänellä on lämpimät välit Jaakon ja muidenkin lastensa kanssa. ”Uskallamme olla asioista myös eri mieltä.”
Antti Virmavirta, 64, ja Jaakko Virmavirta, 33, saapuvat yhtä matkaa haastatteluun. Antti on lähtenyt liikkeelle kotoaan Vihtijärveltä ja napannut Jaakon kyytiin tämän asuinseudulta Helsingin Kalliosta. Kulkemisista on sovittu tekstiviestein.
”Olemme molemmat yhtä huonoja vastaamaan puhelimeen. Minulla on puhelin lähes aina äänettömällä”, Antti sanoo.
Osaksi suurperhettä
Jaakko varttui omakotitalossa Espoossa. Perheeseen kuuluivat Antti-isän lisäksi laulunopettajana työskentelevä Maaria-äiti sekä sisarukset Meri ja Janne äidin aiemmasta liitosta.
Vuonna 1997 vanhempien avioliitto päättyi eroon, ja toista luokkaa käyvä Jaakko jäi asumaan äidin ja sisarustensa luo. Antin mentyä uusiin naimisiin Jaakko sai kolme sisarusta lisää: muutaman vuoden välein syntyneet tytöt Myrskyn, Varpun ja Iitun.
Jaakko: Sopeuduin uuteen tilanteeseen hyvin. Vaikka emme ole asuneet koskaan saman katon alla, olen tuntenut Myrskyn, Varpun ja Iitun aina täysverisiksi sisaruksikseni.
En ylipäätään kokenut vanhempieni avioeroa kovin dramaattisena käänteenä. Kaksi kotia tuntui pikemminkin rikkaudelta. Myös monen koulukaverini vanhemmat olivat eronneet, joten tilanne oli melko tavallinen.
Antti Virmavirta: Tekee todella hyvää kuulla tämä. Tunsin syyllisyyttä ja loputtoman huonoa omatuntoa silloin, kun kolme tytärtäni olivat pieniä. Ruuhkavuosien pyörityksessä tuntui jatkuvasti siltä, että minulla oli liian vähän aikaa Jaakolle.
Jaakko: Minä en kokenut, etteikö isälläni olisi ollut minulle aikaa. Sain rakkautta molemmilta vanhemmiltani.
Antti Virmavirta: ”Lapset kasvattavat”
Kesäisin Jaakko vietti kolmen pikkusiskonsa kanssa aikaa mökillä Velaattajärven saaressa Tampereella. Mukana menossa oli usein myös lauma serkuksia. Mökillä uitiin, saunottiin ja kalastettiin.
Antti Virmavirta: Olen pyrkinyt olemaan Jaakolle samanlainen isä kuin kolmelle tyttärelleni. Käytännössä vanhemmuus muuttuu kuitenkin aina lapsen luonteen mukaan. Kaikki neljä lastani ovat kasvattaneet minua omalla tavallaan.
Jaakko: Koen, että Antti on ollut samanlainen isä meille kaikille, ja että meillä on ollut suhteellisen samat säännöt. Olen jutellut näistä asioista sisarusteni, etenkin Myrskyn, kanssa. Tunnistan hänen kertomuksistaan ihan samanlaisen Antin.
Lapsuuteni oli monin tavoin onnellista. Musiikki on ollut vauvamuskarista lähtien kiinteä osa elämääni, ja sitä se on edelleen. Soitin monia eri soittimia, pääinstrumenttini oli piano.
Antti: Jaakko on kulkenut paljon itsekseen kahden kaupungin väliä jo pienestä pitäen, sillä teatterityöni veivät minua usein pidemmiksi ajoiksi Tampereelle.
Kollegoiden kanssa puhuimme ”kulttuurijunasta”, jossa matkusti näyttelijöitä Helsingin ja Tampereen väliä. Samassa junassa körötteli usein poikani.
Antti Virmavirta urakoi töitä
1990-luvun lama-aikaan, kun Jaakko oli pieni, perheen taloudellinen tilanne oli todella tiukka.
Antti: Urakoin näyttelijän töitä ja jopa maanmittaajan hommia samaan aikaan, jotta rahamme riittivät.
Vuokra-asuminen Helsingissä kävi meille liian kalliiksi, joten aloimme rakentaa omaa taloa Espooseen.
Söin keikkamatkoilla kyllästymiseen asti kalapuikkoja ja hernemaissipaprikaa, joita sai tarjouksesta. Eniten minua harmitti, etten voinut ostaa Jaakolle yhtä hyviä leluja kuin muut lapset saivat.
Jaakko: Olin lapsena autuaan tietämätön perheemme taloushuolista. Minulta ei puuttunut mitään. Ehkä tilanteeseen vaikutti se, että myös kaverini olivat ihan tavallisen toimeentulon perheistä. Joskus sanat ”Espoo” ja ”omakotitalo” tuntuvat olevan synonyymi rikkaudelle. Espoo on kuitenkin paljon muutakin kuin varakkaiden asuinalue Westend.
Jaakko Virmavirta on saanut valita oman tiensä
Pienenä Jaakko näytteli monessa elokuvassa – useimmiten isäänsä lapsena. Nuoruuskuvissa he ovat kuin kaksi marjaa. Täysin isänsä jalanjäljille Jaakko ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka teatterimaailma onkin hänelle tuttua. Jaakko työskentelee Helsingin Kaupunginteatterissa suunnittelevana äänimestarina.
Antti: En missään vaiheessa toivonut Jaakosta näyttelijää, päinvastoin. Muistan edelleen, miten suuri stressi raha-asioista oli etenkin lama-aikana. Vuosikymmenien kokemuksesta tunnen freelancetyön epävarmuuden.
Jaakko: Olen kiitollinen, että minua on kannustettu, mutta olen saanut valita vapaasti oman tieni. Minua ei ole yritetty ohjailla tiettyyn suuntaan.
Omien valintojeni kautta opin jo pienenä itsenäiseksi. Pidän sitä erittäin positiivisena asiana.
Antti: Jokaisen lapsen kohdalla olen pyrkinyt kuulostelemaan heidän lahjakkuuttaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Olen kannustanut heitä toteuttamaan itseään.
Jaakolla oli pienenä vilkas mielikuvitus ja paljon asiaa. Juttua riitti pojalta, joka oppi lukemaan jo viisivuotiaana.
Jaakko ei vielä halua saada lapsia
Joulukuinen päivä pian 34 vuotta sitten muutti Antin elämän. Varhain aamulla hänelle syntyi poika.
Antti Virmavirta: Syliini nostettiin pieni käärö, joka katseli minulla suurilla sinisillä silmillään. Hän ei itkenyt, tuijotti vain. Järisyttävä kokemus on piirtynyt syvälle mieleni sopukoihin.
Suuntasin Kätilöopistolta suoraan Helsingin Kaupunginteatterin näytökseen, jossa näyttelin William Shakespearen Macbethissa. Pääroolia näytellyt Esko Salminen keskeytti loppukumarruksen aikana aplodit ja ilmoitti, että meidän Malcolmillemme on syntynyt tänään potra poika.
Jaakko: Kolmekymmentä täytettyäni minulla kävi mielessä, että isäni oli samanikäinen saadessaan minut. Minusta olisi tuntunut ja tuntuisi edelleen oudolta tulla isäksi tämän ikäisenä.
Elän ja asun näyttelijäpuolisoni Sirja Sauroksen kanssa, ja ainakaan toistaiseksi emme suunnittele perheen perustamista. Tässä asiassa meillä on Antin kanssa erilaiset haaveet ja elämänpolut.
Antti: Minusta on mukavaa, että minulla on Jaakon ja kaikkien lasteni kanssa avoimemmat välit kuin mitä minulla oli oman isäni kanssa. Pystymme puhumaan suoraan ja olemaan myös eri mieltä.
Minä en tullut isäni kanssa erityisen hyvin toimeen. En tarkoita, että olisin kokenut turvattomuutta. Meillä vain oli kovin erilaiset luonteet.
Antti Virmavirta: ”Emme saa riitoja aikaiseksi”
Suurin ero Antissa ja Jaakossa on heidän asumismieltymyksensä. Siinä missä Antti rakastaa puuhastella vanhassa maalaistalossaan Vihtijärvellä, Jaakko ei voisi kuvitellakaan muuttavansa maalle. Kerrostalo Kalliossa kivenheiton päässä Helsingin ydinkeskustasta on hänen turvasatamansa.
Antti Virmavirta: Vaikka meillä on joistakin asioista näkemyseroja, emme saa riitoja aikaiseksi.
Jaakko: Minusta tuntuu, että pikkusisareni ovat hoitaneet yhteenotot. Kyllä mimmit ovat laittaneet sinua koville.
Uskon, että olemme välttyneet riidoilta pitkälti siksi, ettemme ole aikoihin asuneet saman katon alla. Riidathan kumpuavat usein siitä, että toisen naama alkaa ärsyttää.
Antti: Arvostan Jaakossa sitä, että hän on antanut minun olla sellainen kuin olen. Tuntuu hyvältä, että hän on hyväksynyt ratkaisuni ja elämäntapani.
Jaakko: Samat sanat. Minun ei ole tarvinnut koskaan yrittää olla sinulle joku muu kuin olen.
Tiuhaa viestittelyä
Antti on luonteeltaan huolehtija. Hän pyrkii varmistamaan, että läheisillä on kaikki hyvin. Kuusikymppiseksi tultuaan hän on vähän hellittänyt huolehtijan otteestaan, ainakin omasta mielestään.
Jaakko: Kyllä sinä edelleen välillä huolehdit vähän turhankin paljon. Yritän aina muistaa vastata viesteihisi, mutta joskus se unohtuu kiireiden keskellä.
Antti: On mukavaa, kun melkein aina vastaat jotain. Silloin tiedän, että kaikki on hyvin.
Jaakko: Olemme viikoittain yhteydessä. On kiva lähettää vaikka pelkkä kuva jostain arjen tilanteesta, josta toinen tulee mieleen.
Antti lähettää minulle usein kalakuvan, kun hän on käynyt nostamassa verkot. Saamme Antilta kerran kuussa tuoretta kalaa.
Antti Virmavirta viihtyy poikansa kanssa mökillä
Yhteistä aikaa vietetään välillä mökillä. Toisinaan isä ja poika tapaavat lounaalla kaupungilla molempien töitten lomassa.
Jaakko: Olisi ihanaa viettää enemmän aikaa kaksistaan mökillä tai mennä vaikka viikonlopuksi kalaan, jos aikani riittäisi. On huvittavaa, että nyt toivoisin elämääni lisää niitä asioita, joita teininä inhosin.
Antti Virmavirta: Joulukuussa suuntaamme muutamaksi päiväksi isä-poikamatkalle Skotlantiin. Mukaan lähtee myös eräs Jaakon ystävä ja hänen isänsä.
Nelistään kuljeskelemme kaupungilla, käymme kaljalla, vierailemme museoissa ja kuuntelemme stand upia.
Jaakko: Oikeastaan kyseessä ei ole isä-poikamatka, vaan ihan vain matka. Antin kanssa voin lähteä reissuun niin kuin kenen tahansa kaverini kanssa.
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 11/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti