Näyttelijä Marja Salon perheelle ekologinen elämäntapa on harrastus: ”Saan tyydytystä, kun löydän tavarat käytettyinä”

Näyttelijä Marja Salo sai voimakkaan ilmastoherätyksen 15 vuotta sitten. Alun suru on vaihtunut toimintaan ja oman kulutuksen karsimiseen. On kuitenkin yksi asia, jonka luopumisesta hän kipuilee.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Oman metsän rauhoittamisella voisin kompensoida kulutustani ja turvata jälkipolville kaistaleen kaunista luontoamme.”

Näyttelijä Marja Salo sai voimakkaan ilmastoherätyksen 15 vuotta sitten. Alun suru on vaihtunut toimintaan ja oman kulutuksen karsimiseen. On kuitenkin yksi asia, jonka luopumisesta hän kipuilee.
Teksti: Eveliina Lauhio

Lehtikaalia, papuja, perunaa, raitajuurta, selleriä, porkkanaa, lanttua, naurista ja erilaisia yrttejä. Vantaalaiselta pellolta nousevat biodynaamisesti viljellyt herkut ovat Marja Salon perheen jokakesäinen ilo. Syötävää tulee niin paljon, että satoa viedään naapureille ja ystävillekin.

Viisi vuotta sitten Marja liittyi kaupunkilaisten oman viljelypalstan osakkaaksi. Osakkaat maksavat viljelijöille, jotka tekevät työn. Satoa tulee joka toinen viikko lokakuuhun asti.

Jokainen palstan osakas tekee kesän aikana muutamia tunteja talkootöitä. Ne ovat Marjan perheessä odotettuja päiviä.

”Käyn palstalla lasteni kanssa kitkemässä tai nostamassa perunoita. On eri fiilis syödä ruokaa, jonka on saanut maasta omin käsin.”

Marja lähti mukaan palstaviljelyyn alun perin juuri sen takia, että hän halusi näyttää lapsillensa konkreettisesti, mistä ruoka tulee.

”Ruokaa oppii arvostamaan enemmän, kun ymmärtää, kuinka paljon vaivaa sen eteen on nähtävä. Lähellä kasvanut ruoka on myös maukasta ja ekologista.”

Ekologisuus toistuu Marjan puheessa usein, eikä ihme. Hän onnistui tänä syksynä siirtämään sen jo taiteeseen ja työhönsä.

Lumiukkona mielenosoituksessa

Luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen ja luonnonsuojelun puolesta puhuminen ovat olleet osa Marjan elämää jo 30 vuotta. Hän muistaa tarkalleen hetken, jolloin hän havahtui näiden asioiden tärkeyteen.

”Olin 11-vuotiaana vierailemassa maa­talousmessuilla. Näin videon, jossa teurastettiin eläimiä. Aloin kasvissyöjäksi, ja olen edelleen samalla tiellä.”

Herätyksen jälkeen Marja on tarttunut toimeen. Hän on lukenut luonnonsuojelua koskevaa kirjallisuutta, osallistunut lumiukkoasussa ilmastomielenosoituksiin, ollut mukana järjestötoiminnassa ja käynyt lukuisia keskusteluita aiheesta.

Vuonna 2006 Marja osti 20 kappaletta Tim Flanneryn kirjoittamaa Ilmaston muuttajat -kirjaa, jossa kerrotaan, miten jokainen voi omalla toiminnallaan hidastaa ilmastonmuutosta. Hän jakoi kirjoja lähipiirillensä.

”Koin sanoman levittämisen niin tärkeänä, että käytin reippaan osan opiskelijabudjetistani kirjoihin.”

”Minun on helpompi elää itseni kanssa, kun teen valintoja, joiden kuvittelen olevan hyväksi maailmalle”, Marja Salo sanoo. © Vessi Hämäläinen

”Minun on helpompi elää itseni kanssa, kun teen valintoja, joiden kuvittelen olevan hyväksi maailmalle”, Marja Salo sanoo. © Vessi Hämäläinen

Huoli huomisesta

Huoli luonnon tulevaisuudesta on aiheuttanut Marjalle tunteita surusta epätoivoon ja pelosta päättäväisyyteen. Ekokatastrofin tunnelmissa Marja liikkuu myös tuoreimmassa työssään, Kansallisteatterin Hehtaari-näytelmässä. Kollega Hanna-Kaisa Tiaisen kanssa käsikirjoitettu ja näytelty esitys pyrkii ymmärtämään käynnissä olevaa ekokatastrofia. Kuinka tehdä näkyväksi riippuvaisuutemme muista eliöistä? Miten valmistella lapsiamme ja itseämme elämään, jota on vaikea kuvitella?

Pelko on Marjallekin tuttua. Hän on jo nähnyt, kuinka ympäristömme muuttuu.

”Kesäpaikkamme Korppoon saaristossa ei ole sama kuin lapsuudessani. Entisestä kampela-ahjosta nousee nykyään suutaria. Ranta on rehevöitynyt ja merivesi samentunut. Uudet vieraslajit, kuten liejutaskurapu, ovat jokapäiväinen näky.”

Marjaa surettaa ajatus lumettomista talvista, joita hänen lapsensa tulevat kokemaan.

”Lohduttaudun ajatuksella, että ehkä jälkipolvet eivät osaa kaivata sellaista, mistä heillä ei ole kokemusta.”

Surun ja toivottomuuden ajatuksista Marja on siirtynyt yhä enemmän kohti tyyneyttä. Hän yrittää hyväksyä sen, että maapallo tulee muuttumaan. Se ei kuitenkaan tarkoita toimettomaksi heittäytymistä, päinvastoin.

Marjan ekologinen elämäntapa näkyy muun muassa jääkaappissa. Siellä on sesongin mukaisia kasviksia, jotka ovat usein luomua. Maito- ja lihatuotteet on vaihdettu vegaanisiin versioihin.

Kierrätys ja jätteiden lajitteleminen kuuluvat arkeen yhtä itsestään selvästi kuin hampaiden harjaus. Sähkönkulutus ja lämmityskustannukset pysyvät maltillisina, kun asunnossa on neliöitä vain juuri sen verran kuin tarvitaan. Perhettä kuljettaa polkupyörien lisäksi biokaasuauto.

Marja on ostanut jo vuosia lähes kaiken kierrätettynä huonekaluista vaatteisiin. Hän on opetellut harkitsemaan hankintojaan tarkkaan ja luopumaan ajatuksesta, jonka mukaan kaikki pitäisi saada heti. Ostohalujaan hän toteuttaa kiertämällä kirpputoreja.

”Usein käy niin, että himoitsemani vaate tai tavara tulee minua vastaan puolen vuoden päästä kirpputorilla. Saan nykyään enemmän tyydytystä siitä, kun löydän haluamani asiat käytettyinä.”

Marja on löytänyt kirpputoreilta muun muassa kalliin Marimekon villapaidan.

”Hypistelin sitä kaupassa. Se tuli minua parin viikon päästä vastaan kirpparilla.”

Lasten kanssa sama harrastus

Luontoa kunnioittava elämäntapa on koko perheen yhteinen harrastus. Marjan lapsille on ollut aina selvää, että vaatteet hankitaan käytettyinä. Vain polkupyörien ostamisesta he hieman napisivat. Lapset olisivat halunneet uudenkarheat fillarit, mutta olivat lopulta tyytyväisiä, kun netistä löytyi hyväkuntoiset käytetyt maastopyörät.

Vihreät valinnat ovat tärkeitä ja arkisia.

”Tyttäreni ja minä olemme kasvissyöjiä. Välillä ostan kotiin luomulihaa, yleensä tuottajalta, jonka tilalla olen itse käynyt.”

Ruokahävikkiä Marjan välttää suunnittelemalla ruokaostokset. Hän yrittää lastata kärryihin vain sen, mitä syödään.

”Maksan mielelläni enemmän luomusta. Kun ruokaan menee reippaammin rahaa, ruokaa ei halua jättää pilaantumaan.”

Kun Marja lähtee viikonloppuisin lasten kanssa ulkoilemaan, metsäretki saattaa muuttua roskienkeruuretkeksi. Marja ei kestä katsoa muovia luonnossa, ja lapset rakastavat etsiä roskia.

”Se on itse asiassa aika koukuttavaa puuhaa. Samalla voi tehdä jotain konkreettista lähiympäristön hyväksi.”

Viime kesänä Marja keräsi lasten kanssa muovipussillisen jätettä ojasta Vantaan Kuusijärven ulkoilualueelta. Lähistöllä ei ollut roskista, joten hän lastasi pussin auton takakonttiin. Samalla pussista vilisti ulos muoveissa piileskellyt sisilisko. Marjan 8-vuotias lapsi huudahti rakastavansa liskoja, otti eläinystävän käteen ja siirsi sen hellästi luontoon.

”On ihana nähdä, miten sinut lapseni ovat luonnon ja eläinten kanssa.”

Matkustamista rakastava Marja on vähentänyt lentämistä. ”Jos ei tarvitsisi miettiä ympäristöasioita, lennähtäisin vaikka joka viikonloppu teatteriin Berliiniin.” © Vessi Hämäläinen

Matkustamista rakastava Marja on vähentänyt lentämistä. ”Jos ei tarvitsisi miettiä ympäristöasioita, lennähtäisin vaikka joka viikonloppu teatteriin Berliiniin.” © Vessi Hämäläinen

Kaipuu maailmalle

Marja ei koe joutuvansa luopumaan juuri mistään elämäntapansa vuoksi.

”Ennemminkin ajattelen, että olen saamapuolella. Saan tyydytystä, kun tajuan, minkä kaiken voin tehdä hieman ekologisemmin.”

Parempien valintojen tekeminen lisää hyvinvointia. Puhtaan ja lähellä kasvatetun ruoan syöminen ravitsee kehoa, ja ekologisemmista arjen valinnoista tulee hyvä mieli.

”En voi pelastaa koko maailmaa, mutta voin tehdä jatkuvasti pieniä hyviä valintoja luonnon puolesta. Tunnen ylpeyttä itsestäni, kun saan pienennettyä hiilijalanjälkeäni edes hiukan. Voin paremmin, kun koen toimivani oikein ja elän arvojeni mukaan.”

On olemassa kuitenkin yksi asia, jota Marja kipuilee. Se on lentäminen. Maailma on niin upea, että sitä tekisi mieli nähdä enemmän.

”Olen telttaillut Grand Canyonilla Arizonassa ja uinut delfiinien kanssa meressä Intiassa. Totta kai haluaisin kokea koralliriutat ja seikkailla sademetsässä. Nykyään matkustuspäätöksissäni painavat kuitenkin aina lentomatkailun aiheuttamat päästöt.”

Marjan koko perhe on reissannut kymmeniä kertoja Yhdysvalloissa, sillä lasten isä on sieltä kotoisin.

”Se on ollut todella epäekologista. Minun on ollut kuitenkin vaikea tinkiä siitä, että lapset saavat tavata isovanhempiaan.”

Opiskeluaikoina Marja tyhjensi asuntosäästötilinsä ja lähti kiertämään maailmaa.Erityisesti Intiasta tuli rakas paikka, jonne hän haluaisi vielä kerran matkustaa.

”Vatsan saa täyteen luomuruoalla ja vaatteita on helppo kierrättää. Matkailua on vaikeampi korvata. Jos ei tarvitsisi miettiä ympäristöä, lennähtäisin vaikka joka viikonloppu teatteriesitykseen Berliiniin.”

Marja haluaa luottaa siihen, että ihmiset pystyvät muuttamaan toimintaansa. Hän uskoo, että kulutuksen vähentämisestä tulee ajan kanssa samalla lailla normaalia kuin siitä, että baareissa ei saa enää polttaa tupakkaa.

Tuore ilmastoraportti oli Marjasta lohdutonta luettavaa, mutta hän yrittää olla ahdistumatta. Hän pyrkii nauttimaan siitä hyvästä, mitä elämällä on tarjota. Se onnistuu etenkin lenkillä Maunulan lähimetsissä.

”Metsä on paikka, jossa mieleni saa levätä.”

Marja on antanut kesäasuntonsa pihakasvien rehottaa vapaina, joten sen pihapiirissä on nykyään luonnonkukkaniitty. Tulevaisuudessa Marja haluaisi omistaa pienen palan vihreää kultaa.

”Rauhoittaisin metsän kasvamaan vapaana. Sillä voisin kompensoida kulutustani ja turvata jälkipolville kaistaleen kaunista luontoamme.”

Julkaistu ensi kerran Kotilääkärin numerossa 9/21.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X