Satu Silvo elää uutta kautta elämässään - Ikäkriisi vaihtui omien rajojen tunnistamiseen ja iloon: ”Komennan pelkoa lempeästi vähän kauemmas”
Kun näyttelijä Satu Silvo täytti 50 vuotta, hänellä oli ikäkriisi. Mutta kun 60 vuotta tuli elokuussa täyteen, Satu tunsi vain iloa. Omat rajat ja unelmat ovat selkeämmät kuin nuorempana – ja ystäville on enemmän aikaa.
Yrityskauppojen myötä Satu Silvon elämään on tullut enemmän tilaa luovuudelle. ”Nyt on aika elää myös itseäni varten.”
Omenapuiden oksat laahaavat lähes maassa hedelmien painosta. Näyttelijä ja ravintola-alan yrittäjä Satu Silvo nauttii sadonkorjuutunnelmasta pihapiirissään. Satu ja hänen puolisonsa, näyttelijä ja kirjailija Reidar Palmgren ovat asuneet keltaisessa puutalossa vuosia.
Kun Satu elokuun alussa täytti kuusikymmentä, juhlapäivään mahtui monia hyviä hetkiä: tytär tuli puolisonsa kanssa lounaalle, työntekijät muistivat Satua hänen Silvoplee-ravintolassaan, puhelin täyttyi onnitteluviesteistä ja ystävät saapuivat yllätysvisiitille mukanaan kuusikymmentä rapua.
”Elän seesteistä, mutta samalla innostavaa ja luovaa vaihetta. Ikä on minulle mahdollisuus, ei uhka.”
”Teen asioita sen eteen, että minusta tulisi viisas, vetreä ja hauska vanhus”, Satu Silvo sanoo. © Tommi Tuomi
Uusi kukoistuskausi
Kymmenisen vuotta sitten Sadulla oli ikäkriisi. Lapset olivat jo muuttaneet omilleen, ja Reidar asui vielä puoliksi Tampereella. Satu oli onneton tyhjässä kodissaan.
”Turrutin levottomuuden ja tyytymättömyyden tunteita jatkuvalla työnteolla. Pelkäsin, että parhaimmat vuoteni ovat jääneet taa.”
Alkoi ajanjakso, jolloin Satu ryhtyi tutustumaan syvemmin itseensä. Nykyään hän on elämäänsä tyytyväinen.
”Tuntuu, että elämässäni on alkanut uusi kausi. Myin osuuden Silvoplee-ravintolastani ja jaan nykyään yrityshuolet uuden liikekumppanin kanssa.”
Yrityskauppojen myötä Sadun elämään on tullut enemmän tilaa luovuudelle ja pelottomuudelle.
”Ajattelen, että kaikki kiva niin töissä kuin yksityiselämässäni on vielä edessä. Nyt on aika elää myös itseäni varten.”
Sadun supervoima on huumorintaju.
”Osaan nauraa itselleni. Pystyn huumorin avulla käsittelemään myös sitä, että kehoni rapistuu. Silmäni lasiainen on irti ja olkapääni vihoittelee.”
Satu suhtautuu lempeästi ulkonäön muutoksiin. Niin kuin siihen, että päivä päivältä peilistä katsovat yhä enemmän hänen äitinsä kasvot.
Satu pitää hyvää huolta kehostaan. Hän tekee joka aamu kasvojoogaa, syö ravitsevaa ruokaa ja liikkuu sopivasti. Stressaantuneena hän ei huhki kuntosalilla, vaan lähtee kävelylle.
”Kuuntelen tarkasti kehoni viestejä. Teen asioita sen eteen, että minusta tulisi viisas, vetreä ja hauska vanhus. Haluaisin olla kasikymppisenä yhtä energinen ja luova kuin Seela Sella.”
Vaihdevuosien jälkeen alkaa Sadun kokemuksen mukaan uusi kukoistuskausi naisena. Elämänkokemus on tuonut hienoja asioita, kuten omien rajojen tunnistamisen.
”Olen aikuinen nainen, enkä ota enää vastaan huonoa kohtelua. Jokaisella meistä on oikeus omaan ääneen.”
Kovan stressin keskellä negatiiviset tunteet meinaavat ottaa Sadusta vallan. Pelko on tunteista pahimpia, sillä se synnyttää hätääntymistä, turhautumista, epätoivoa ja ahdistusta.
Pelko kuiskii Sadun korvaan, ettet osaa, et pysty eikä kannata edes yrittää.
”Komennan pelkoa lempeästi siirtymään vähän kauemmas. On turha uskoa sisäisen äänen sössötystä siitä, ettei kannata tarttua unelmiin, koska joku toinen tekee sen kuitenkin paremmin.”
Sadulla on onneksi useita keinoja stressin hallintaan. Hän rentoutuu äänimaljahoidossa ja tekee niitä myös muille. Joogaa ja meditaatiota hän on harrastanut vuosikausia.
Hänestä on vapauttavaa ajatella itseään muurahaisena tai hiekanjyvänä.
”Kukaan meistä ei ole tärkeämpi kuin toinen.”
Yksi hyvinvoinnin työkaluista on kiitollisuus. Jos Satu herää yöllä panikoimaan, miten hän selviää tulevan päivän haasteista, hän rauhoittaa itsensä miettimällä, mitkä asiat ovat juuri nyt hyvin. Hän aloittaa kiittämällä vieressään nukkuvasta Reidarista ja jatkaa litaniaa niin pitkään, kunnes vaipuu uneen.
”Osaan nauraa itselleni. Pystyn huumorin avulla käsittelemään myös sitä, että kehoni rapistuu. Silmäni lasiainen on irti ja olkapääni vihoittelee.” © Tommi Tuomi
Aikaa ystäville
Yksi parhaista asioista kuusikymppisyydessä on Sadusta se, että elämä ei ole enää niin kiireistä kuin aiemmin. Kun ruuhkavuodet ovat takana, on tilaa muullekin kuin työlle ja arjelle.
”Nautin siitä, että minulla on nyt enemmän aikaa ystäville.”
Keski-ikäisten ystävyyttä Satu Silvo tutkiskeli myös tuoreessa roolissaan JP Siilin elokuvassa Sieniretki.
Sadun pitkäaikaisimmat ystävät ovat ala-asteelta. Lapsuudenystäviensä Kirsin ja Marjan kanssa hänellä on WhatsApp-ryhmä.
”Heillä on ihan oma roolinsa elämässäni. Olemme jakaneet toistemme kanssa tärkeät vuodet ja tunnemme toistemme kodit. Se antaa perspektiiviä hahmottaa, keitä olemme. On hienoa, että yhteytemme on säilynyt.”
Sadun syntymäpäivien kynnyksellä kolmikko lähti Kirsin mökille. Kerättiin kesän ensimmäiset hillat, syötiin hyvin ja lammen turvepohjasta tehtiin ihoa heleyttävät naamiot.
Satu oli haaveillut suurista kuusikymppisistä. Lähes puoli vuotta jatkunut väsymys ja sairastelukierre alkukevään koronan jälkeen veivät kuitenkin voimat.
Isot kekkerit olisivat myös vaatineet rahaa, joka on ollut koronapandemian aikana ravintola-alan yrittäjällä ja esiintyvällä taiteilijalla tiukoilla.
”Viikonloppu lapsuusystävien kanssa oli ihana tapa juhlistaa uutta vuosikymmentä. Se oli sitä, mitä kaipasin.”
Napakka mutta kiltti
Ystävät kuvailevat Satua nopeasti syttyväksi, sydämelliseksi ja hauskaksi.
”Tuntui hyvältä, kun ystäväni hiljattain sanoi minua kiltiksi. Minussa on myös napakka ja räiskyvä puoli, mutta yritän ottaa aina toiset huomioon.”
Suoruus kuuluu Sadun mielestä olennaisena osana ihmissuhteisiin.
”Eräs ystäväni sanoi minulle yli 20 vuotta sitten, että istut kuudetta vuotta sohvallani jauhamassa samaa ongelmaa parisuhteessasi. Hän esitti kysymyksen, että pitäisiköhän asioille tehdä jotain. Ajattelin, että olet ärsyttävän oikeassa, ja aloin toimia.”
Iän myötä Satu Silvo on oppinut, että myös joustavuus on tärkeää.
”En syyllistä ystävääni siitä, jos hänestä ei ole kuulunut. Elämässä tulee erilaisia vaiheita. Hyvä ystävyys kestää ne.”
Kaiken keskiössä on luotettavuus.
”Ystävyys on toisen puolella olemista.”
Satu pitää rikkautena sitä, että hänellä on eri-ikäisiä ystäviä. Vanhin on yli 80, nuorin nelikymppinen.
”Ystävieni kanssa voin puhua kaikesta, myös iän tuomista krempoista. Mutta kenenkään ei anneta vaipua synkkyyteen. Jos joku marisee liian pitkään, siihen puututaan. Oikea ystävä asettaa rajat ja vaihtaa näkökulmaa.”
Jo 13 vuotta rinnalla kulkenut kihlattu Reidar on Sadulle sekä elämänkumppanini että tärkeä ystävä.
Kahden itsenäisen ja työteliään taitelijan suhteessa on tilaa ja yhdessäoloa.
”Olemme hyvällä tavalla riippuvaisia toisistamme. Meillä on samat arvot, tuemme toisiamme ja pystymme puhumaan kaikesta. Minä olen nopea liikkeissäni, Reidar harkitsevaisempi. Tasapainotamme toisiamme.”
Suhteen alkuaikoina ja viidenkympin kriisiä potiessaan Satu epäili joskus, voiko Reidar rakastaa häntä yhtä paljon kuin hän rakasti Reidaria.
”Siihen puolisoni kuittasi viisaasti, että miksi kuvittelet, että sinun rakkautesi olisi suurempaa kuin hänen. Kipuilin myös iän myötä muuttuvan ulkonäköni kanssa. Reidar naurahti lämpimästi ja sanoi, että kyllähän hänkin tässä vanhenee joka päivä.”
Kirjailija ja näyttelijä Reidar Palmgren on Satu Silvolle sekä elämänkumppani että ystävä. © Silvon kotialbumi
Kimppakämppään
Elämän loppupuolelle Sadulla on unelma. Hän haluaisi asua ystäviensä kanssa yhteisessä vanhainkodissa, kauniin puutarhan ympäröimässä pittoreskissa kartanossa.
”Meillä olisi tuttu jengi koossa. Huolehtisimme toistemme hyvinvoinnista.”
Päivät täyttyisivät syvällisistä keskusteluista, höpsöttelystä, hersyvästä huumorista, kortinpeluusta ja samppanjasta. Puutarhahommiakin Satu Silvo haluaisi tehdä, etenkin hoitaa kompostia.
Saunassa olisi lempeä löylyt, ja saman ruokapöydän ääressä syötäisiin yhteisiä illallisia. Jokaisella olisi oma huone, jonne voi halutessaan vetäytyä.
Sadun silmiin syttyy tuike, kun hän kuvittelee tulevaisuuttaan.
”Ystäväni ovat valveutuneita henkisen kasvun polulla. Jokainen tietää, että täällä ollaan oppimassa. Olemme jakaneet yhdessä kipeitäkin asioita. Olisi hienoa saada viettää aikaa yhdessä mahdollisimman pitkään.”
Satu ottaisi myös Reidarin kimppakämppään.
”Kyllä taloomme muutama mieskin mahtuisi. Reidar sopii mihin tahansa porukkaan.”
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 10/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti