Satu Taiveaho uskoo löytävänsä vielä rakkauden, mutta Tinderiin hän ei mene: ”Olen siinä vanhanaikainen, haluan olla ainoa enkä osa testattavien joukkoa”

Satu Taiveahon elämässä näkyy valoa enemmän kuin pitkään aikaan. On aika toteuttaa unelmia ja mennä vaikka lavatansseihin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Satu osti ja sisusti kodin ensimmäisen kerran yksin. ”Olen nauttinut siitäkin. Itse asiassa kaikki on nyt hyvin.”

Satu Taiveahon elämässä näkyy valoa enemmän kuin pitkään aikaan. On aika toteuttaa unelmia ja mennä vaikka lavatansseihin.
(Päivitetty: )
Teksti: Pirjo Kemppinen

Tunne on vahva. Se kertoo, että keväästä tulee kaikin puolin hyvä. Kesästä ehkä sitäkin parempi. Silloin Satu Taiveaho, 42, lähtee lavatansseihin.

Sitä ennen on käytävä tanssikurssi.

Molemmista on merkintä unelmakartassa, jonka Satu askarteli sinkkuystävien yhteisessä illanvietossa.

Muisto naurattaa.

”Olemmeko ihan säälittäviä? Harvinainen vapaailta ja me askartelimme, vaikka olisimme voineet olla baarissa iskemässä miehiä!”

No, miehiä ei kuitenkaan suljettu pois tulevaisuudesta.

Vaikein luopuminen

Leppärannan huvilan mailla käyskentelivät Sadun Wilma-hevosen lisäksi hoitohevoset Jytky ja Magi kesällä 2018. Kun elokuussa tuli aika viedä kolmikko talvitalleihinsa, Sadun mieli oli poikkeuksellisen haikea.

Hän ei olisi halunnut luopua kesästä.

”Taisin aavistaa, että tulee muitakin luopumisia.”

Ja tulihan niitä.

Satu ja Antti Kaikkonen ilmoittivat avioerostaan syyskuussa. Päätös oli pitkään harkittu, ja osin sen myötä piti jättää lopulliset hyvästit myös Wilmalle ja Netta-ponille. Yksin niistä ei kykenisi huolehtimaan. Hevosilla myös oli jo vanhuuden vaivoja. Kissat Bello ja Nella jäisivät asumaan Antin luokse ympäristöön, missä voivat juosta vapaina. Niitäkin tulisi ikävä.

”Jouduin luopumaan miehestä, kodista, asuinkunnasta ja sen myötä monista luottamustehtävistä, hevosista ja kissoista… Oikeastaan kaikesta muusta paitsi lapsista ja työstä.”

Vain muutama päivä ennen joulua Sadun oli hyvästeltävä vielä erittäin rakas, Suomen toiseksi vanhimmaksi berninpaimenkoiraksi elänyt Amigo.

Raskainta oli hyvästellä ystävä.

Vuosia syöpää sairastaneen ystävän kunto romahti ja hän joutui saattohoitoon syksyllä. Satu pyrki tukemaan ystäväänsä. Hän myös auttoi yksinhuoltajaystävänsä lasten tulevaisuuden, kuten huoltajuusasioiden selvittelyssä ja hoidossa.

Aiemmin tehty suunnitelma osallistua yhdessä tanssikurssille tuntui ensin mahdottomalta toteuttaa. Oltiinhan jo saattohoitovaiheessa. Sitten Satu päätti toisin. Hän järjestäisi sairaalaan pyörätuoli- tai sänkytanssikurssin. Tarvittaessa vetäjä vain juttelisi tanssimisesta ja kuunneltaisiin musiikkia.

Sitten Satu itse sairastui mykoplasmaan. Hän joutui siirtämään kurssia kerran toisensa jälkeen.

Kun tauti vihdoin talttui, hän ehti käydä ystävänsä luona vain muutamia kertoja. Ystävä kuoli joulupäivänä, kolme päivää Amigon menetyksen jälkeen.

”Samanikäisen ystävän saattaminen oli ehdottomasti syksyn tuskallisin asia.”

Nyt luopumiset ovat takanapäin.

”Jokainen vaikea juttu on viety loppuun. Kevät on uuden rakentamisen aikaa.”

Siihen kuuluu perinteisten tanssien opettelu.

”Sitten voin heiluttaa taivaaseen, että täällä tanssitaan. Hänkin tanssii varmasti siellä.”

Tanssikurssiin on toinenkin syy.

Yhä kannustaja

Satu ja Antti ostivat Tuusulan Rusutjärven rannalla olleen Leppärannan huvilan vuonna 2016 ja ehtivät asua siinä kaksi vuotta. 23. joulukuuta Satu muutti sijaislastensa – 5-vuotiaan pojan ja 6-vuotiaan tytön – kanssa synnyinkaupunkiinsa Riihimäelle, lapsiperheiden asuttamalta alueelta ostamaansa omakotitaloon.

Ensimmäisenä iltana uudessa kodissa lämmitettiin sauna. Tuntui mukavalta, kun kiukaan kuumentamiseen riitti napin painallus. Aiemmin löylyissä oli käyty puulämmitteisessä pihasaunassa.

”Olen iloinnut monista pienistä asioista.”

Katuvaloistakin. Ensimmäiselle iltalenkille Satu sonnustautui huomioliiviin ja otsalamppuun, kuten oli tottunut tekemään maaseudun iltojen pimeydessä. Pian hän huomasi, että varustus oli ylimitoitettu.

”Kaupungissa onkin katuvalot!”

Satu Taiveaho

”Rakastan lapsia yli kaiken ja nautin heidän kanssaan olemisesta. Olen ikionnellinen, että minulla on heidät. Aika-ajoin sinkkuminä nousee silti esiin. En kaipaa välttämättä bilettämistä, vaan ylipäänsä aikuisten menoja, elokuvissa, konserteissa ja päivällisillä käyntejä.” © Tommi Tuomi / Otavamedia

Koti on oman näköinen.

”Jostain syytä tämä tuntuu enemmän kodilta kuin edellinen. Se oli hieno paikka, järvenrantatontti lähellä pääkaupunkia, mutta minulle ovat muut seikat tärkeämpiä kuin ulkoiset puitteet. Tässä kodissa minun on hyvä olla.”

Antti oli mukana, kun Satu etsi taloaan.

”Vaikeinta oli silloin, kun vielä pohdin eroratkaisua. Nyt olemme Antin kanssa parempia kavereita kuin avioliiton loppuvaiheessa.”

Hänellä on vain hyviä asioita sanottavana Antista.

”Olemme toistemme kannustajia. On ollut päiviä, jolloin olen ollut surullinen ja miettinyt, miten selviän kaikesta. Olen tuntenut yksinäisyyttä ja surkutellut sitä. Antilta saan kuulla olevani kaunis ja ihana ja löytäväni elämääni varmasti hyviä ihmisiä ja asioita.”

Se auttaa.

”Uskon löytäväni vielä rakkauden. Luotan sen tulevan silloin, kun vähiten odotan.”

Satu on parisuhdeihminen.

”Kaipaan toista ihmistä ja läheisyyttä. Arki on paljon mukavampaa, jos sen voi jakaa.”

Kiirettä uuden suhteen solmimiseen ei ole.

”Sitä paitsi, missä törmäisin keneenkään, kun en käy missään. Mihinkään tindereihin en mene.”

Erilaiset erot

Satu on kokenut avioeron kaksi kertaa. Niiden välillä on suuri ero.

”Ensimmäisen eron jälkeen koin yksinäisyyttä. Ystävilläni oli silloin erilainen elämänvaihe, pieniä lapsia ja onnellinen avioliitto. Minun oli vaikea pyytää heitä kahville tai lenkkiseuraksi.”

Nyt Sadulla on lapset sekä monia samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä samalla paikkakunnalla.

”Lähellä asuva Riikka on melkein kuin aviopuoliso. Käymme yhdessä lenkillä ja toisinaan jopa ruokakaupassa. Soittelemme useammin kuin ikinä soittelin Antin kanssa.”

Yhteiset illanvietot ovat harvinaisia, mutta kuntosalilla käynnit, lenkkeilyt ja kahvihetket järjestyvät. Sadun vanhemmat asuvat muutaman kilometrin päässä ja hoitavat lapsia mielellään muutamia tunteja kerrallaan. Antti haluaa säilyttää läheiset välit lapsiin ja auttaa aina, kun työkiireiltään ehtii.

Haastattelupäivän iltana Antti on tulossa kokoamaan keittiön senkin. Satu osaisi ehkä tehdä sen itsekin.

”En ole ollut ikinä hienohelma. Talli-ihmisenä olen tottunut tarttumaan hommiin ja tekemään fyysisiäkin hommia. Mutta välillä epäilen taitojani. Osaan laittaa hevosten kavioihin kenkiä, mutta pelkään vasaroivani taulun naulan vinoon.”

Kun Antti kokoaa senkkiä ja leikkii lasten kanssa, Satu pääsee kuntosalille.

”Liikunta, luonto, ystävät, terveellinen ravinto ja riittävä uni. Niillä pötkitään pitkälle.”

Vähitellen elämään voi tulla jotain muutakin.

Tanssin taikaa

Juice Leskinen oli ensimmäinen mies, jolle Satu lähetti rakkauskirjeen veljiensä avustamana. Hän oli silloin neljävuotias.

”Pidän yhä Juicen musiikista, mutta muuten miesmaku on muuttunut.”

Muuttuneet ovat lähestymistavatkin. Enää hän ei lähettäisi rakkauskirjettä tuntemattomalle. Mobiili- tai nettitreffipalvelujakaan Satu ei aio käyttää.

”En arvosta sitä, että ihmisiä sovitetaan yhteen ulkonäön perusteella. Toinen voi vaikuttaa täydelliseltä myös arvojen tai työn näkökulmasta, mutta sekään ei riitä. Kahden ihmisen välinen kemia ratkaisee ja se selviää vasta kohdatessa.”

Hän ei halua myöskään olla vain yksi monista tapailtavista.

”Olen siinä vanhanaikainen, haluan olla ainoa enkä osa testattavien joukkoa.”

Internetissä liikkuu runsaasti myös huijareita. Suvanto ry:n toiminnanjohtajana Satu tekee töitä ikääntyneisiin kohdistuvan kaltoinkohtelun torjumiseksi, niitä kohdanneiden auttamiseksi sekä muun muassa huijausten ja petosten ehkäisemiseksi.

”Se on tehnyt minusta aiempaa varautuneemman.”

Taannoin Satu oli luottamustehtävään liittyvällä laivamatkalla. Sen aikana näkyi kohtaamisia, joihin hän ei halua osallisiksi.

”Olin järkyttynyt näkemistäni ihmissuhdepeleistä, sormukset nurkkiin heittävistä äijistä ja miehiin kiinni käyvistä naisista.”

Mutta missä voi solmia uusia tuttavuuksia? Sitä Satu on ystäviensä kanssa pohtinut.

”Ennen saatettiin kohdata joku yökerhossa. Nykyään niissä käyvät nuoret, jotka saapuvat paikalle vasta aamuyöllä.”

Entä ratkaisu? Satua hymyilyttää.

”Ehkä ne lavatanssit.”

Sadun ja lasten uuden vuoden tinat näyttivät hämmästyttävän samanlaisilta. Jokaisessa hahmottui koiranpentu. Sellainen todennäköisesti tepasteleekin kodissa jo ensi kesänä.

Kodin eteisen seinällä oleva kyltti kertoo, mikä on tällä hetkellä tärkeintä. Siinä lukee: I believe in love at first sight becaus I’m a mum, uskon rakkauteen ensisilmäyksellä, koska olen äiti.

”Kuljen kesää ja valoa kohti. Asiat ovat nyt hyvin. Suurin onni on tasapainoinen arki lasten kanssa.”

Kuvausvaatteet: toppi, kevytuntuva liivi ja farkut Feminett, neule ja huivi Balmuit, kengät Gant Store Kämp Gallery.

X