Seuran arkistosta: Helsingin uusi piispa Teemu Laajasalo kutsuu luokseen syrjäytyneet

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Teemu Laajasalo valittiin Helsingin piispaksi. © KARI HAUTALA/OTAVAMEDIA
Teemu Laajasalo kutsuu luokseen niin syrjäytyneet kuin työn uuvuttamatkin. Hän on tehnyt radikaalin rakkauden teon: avannut kirkkonsa ovet.

Jo kättelyssä Teemu Laajasalo, 39, ottaa puheeksi ilmiön, johon hänen mielestään liittyy mittasuhdeharha.

”Suomen viidestä ja puolesta miljoonasta asukkaasta 4,1 miljoonaa kuuluu yhä kirkkoon. Vaikka evankelisluterilaisen kirkon toiminta voi joskus näyttäytyä kasvottomana, byrokraattisena ja kovasydämisenä, kirkon perustyö on yhä seurakuntalaiselle merkityksellistä”, Laajasalo sanoo.

Myös maallisen kirkkolain mukaan jokaisen seurakunnan on palkattava palvelukseensa diakoni.

”Diakonin perustehtävä on tehdä ihmiselle hyvää. Siinä ei ole mitään pahaa.”

Sitten Laajasalo paukuttelee:

”Virastokristillisyyden helmasynti on sulkea ovensa tavalliselta ihmiseltä. Jotain on mennyt kirkossa rikki, jos se pitää ovensa lukossa. Kirkon A ja O on, että etsivä löytää papin. Armahduksen ja taivastoivon tarve ei ole kadonnut mihinkään.”

”Kuten Martti Luther sanoi, seurakunta on suuri sairaala.”

Munkin kammiossa

Laajasalo hypistelee hiuksiaan ja vilkaisee omakuvaansa kännykkänsä kameran kautta. Älypuhelin toimii hänen teknologisena peilinään.

Hiukset pysyvät kunnossa, papilta se käy. Esiintyyhän Laajasalo vakituisesti myös lauantai-illan YleLeaksissa. Edellisestä työpaikastaan Eirasta hän toi Kallion seurakuntaan mukanaan vain Jeesuksen ja jääkaapin.

Ilman Jeesusta ja jääkaappia Laajasalon konttori olisi äärettömän askeettinen. Muitakin kärjistyksiä voi esittää: mersumiesten Eirasta Kallion duunarikirkkoon, Agricolan seurakunnasta punaiseen Sörkkaan.

Onko kirkkoherran jääkaapissa luurankoja?

”Jääkaapin pahekiintiö täyttyy vain light-cociksesta. Siellä ei ole esimerkiksi kaljaa”, Laajasalo kuittaa.

Valokuvaaja sormeilee jo laitteitaan, kohottaa linssin ja komentaa Laajasalon samaan kuvaan Jeesus Nasaretilaisen kanssa. Pastori lähestyy Kristusta, mutta kieltäytyy laittamasta käsiään taskuun.

”En oikein tiedä, mihin käpäläni panisin.”

Kauan sitten Laajasalo laittoi käpälänsä tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Yhtenä ensimmäisistä hän puhui homo- ja lesboparien avioliitto-oikeuden puolesta. Niin Laajasalosta tuli kohupappi.

”Kuten Martti Luther sanoi, seurakunta on suuri sairaala.” © KARI HAUTALA/OTAVAMEDIA

Virastokristityt yllättyivät

Myöhemmin Laajasalo meni televisioon ja kutsui Jari Sarasvuon Kallion kirkkoon.

Siinä välissä hän piti satoja saarnoja, kallisti päätään ihmisten huolille, tutki Raamattua, iloitsi ja murehti seurakuntalaistensa kanssa, kuunteli maan hiljaisia.

”On vain luonnollista, että Jeesus on kuvassa mukana”, hän sanoo kuvaajalle.

Hän luo katseensa pilviin. Silmät tavoittavat kirkontornin, joka on Helsingin maamerkki.  Torni kohoaa 94 metrin korkeuteen merenpinnasta, sen ylimmältä tasanteelta voi tarkastella maailmaa Tallinnaan asti.

”Lars Sonck piirsi Kallion kirkon Jerusalemin temppelin mittasuhteisiin. Ohjeet hän sai Raamatusta. Oikeasti. Ne on kuvattu siellä tarkasti.”

Trendikaupunginosa Kallio jytisee. Alla sukeltaa metro, raitiovaunut kolistavat maan päällä. Helsinki-rapsodian melskeessä Laajasalo uudistaa kirkkoaan, poliisiauton sireeni ujeltaa. Laajasalo on vetäissyt auki kirkkonsa tammiovet. Kirkkoon on täällä helpompi astella kuin yhteenkään toiseen temppeliin Suomessa. Joka päivä sisällä odottaa keskustelualtis pappi aamusta iltaan. Temppu on yllättänyt niin virastokristityt kuin maallistuneet konservatiivitkin.

Polkeeko Laajasalo jo sopivaisuuden rajoja?  Pappi vilkaisee alttaritauluaan. Stadin duunarit ympäröivät siinä Jeesuksen.

”Viesti kuuluu: tulkaa minun luokseni te työn ja kuormien uuvuttamat.”

”Kirkko on tullut nykyaikaan”, pastori sanoo.

Samaan aikaan Kallion alueen asukkaista enää vain puolet kuuluu kirkkoon.

”Kallio on kirkonmiehen haaste ja toiveuni. Suomen seurakunnista se on alueeltaan toiseksi maallistunein.”

Mokkahapon porina tavoittaa miltei Kallion kirkon käytävät, kun muodikkaasti kulahtaneen Rytmi-baarin viherpipertäjät ja hipsterit vatkaavat latte-kahvejaan. Rikkiviisas nuorälymystö ja punavihreiden boheemien etujoukko on ottanut Kalliossa duunareiden paikan. Kulmilla viihtyvät spurgujen ja sekakäyttäjien joukossa myös taiteilijat ja vaaleanpunaiset elämäntapafilosofit, työttömiä ja syrjäytyneitä unohtamatta.

Ahne ja kade

”Tehtäväni on olla kiinnostunut tavallisista ihmisistä ja niistä, jotka ovat ulkokehällä”, hän sanoo.

Laajasalo siteeraa Jeesusta ja menee sinne, missä hänestä ollaan vähiten kiinnostuneita.

”Niin kuin lammas susien joukkoon”, hän kuvailee.

Se voi vaikuttaa uhkarohkealta, narkkareitakin riittää, mutta hän jatkaa:

”Kaikenlainen eliittien sisäpiiriläisyys on kristinuskon vastaista.”

Jeesus karttoi sisäpiirejä, kirkollisia ja maallisia. Ja paheksui ahneutta.

”Ahneus on elävä aihe nyky-yhteiskunnassa. Ahneus on yksi kuolemansynneistä – mutta niin on myös kateus. Ongelma pahenee, jos ihminen ei toisen ahneuden nähdessään näe omaa kateuttaan.”

Laajasalolla on kolme teesiä toimintamallilleen.

”Jos ihminen ei pääse maailmaa pakoon, kirkon tehtävä on olla maailmalle vieras ja tarjota palanen taivasta. Kallion kirkko on arkisin kaikille avoinna aamuseitsemän ja iltayhdeksän välillä. Viikonloppuisin ovet ovat auki yhdeksästä seitsemään illalla. Päivän neljä rukoushetkeä ja ehtoollinen edustavat taivasta.”

Tällä tavoin Laajasalo säilyttää seurakuntansa uskottavuuden. Saarnan lisäksi on oltava tekoja ja näyttöjä.

”Avoin ovi on sekä symbolinen että fyysinen viesti.”

Kirkon pallomeri

Toinen teesi on pallomeri.

”Ruoka on meidän pallomeremme. Joka lauantai tarjoilemme herkullisen brunssin Alppilan kirkossa. Ateria nautitaan julistusvapaalla vyöhykkeellä kirkon aulassa. Brunssin valmistaa kaksi huippukokkia Madridista ja Roomasta.”

Laajasalo ylistää master chéfejään. He ovat maahanmuuttajia ja osaavat työnsä.

”Tarjoilijat puolestaan ovat joukkoa, johon kuuluu työkokeilijoita, vapaaehtoisia ja koevapaudessa olevia. Kukaan ruokailijoista ei kuitenkaan tiedä, mikä on kenenkin tarina.”

Alppilan kirkon brunssin hinta on 15 euroa. Jokaista ruoka-annosta kohden ostetaan yksi ruoka-annos Afrikan hädänalaiselle.

”Keskeistä on, että ruokailijat nauttivat ateriansa yhdessä. Brunssille on kenen tahansa helppo tulla.”

Kolmas kohta Laajasalon agendalla on omistajuus. Se liittyy seurakunnan käsitteeseen. On olemassa porukka – perhe, jengi, joka omistaa seurakunnan. Tämä liittyy alkukristillisyyteen.

”Ihmiset omistavat kirkon. Tulee olla tavallisia ihmisiä, jotka antavat kasvonsa seurakunnalle. Kirkko syyttäköön itseään, jos vain Päivi Räsänen on tullut leimanneeksi kirkkoa. Se ei ole Räsäsen vika.”

Laajasalo ottaa esimerkiksi seurakuntansa muskaritädin. Hänen koko olemuksensa voi olla muskarilapselle ja tämän vanhemmille kirkon kasvot.

”Samoin voi toimia maahanmuuttajakokki tai tarjoilija.”

Radikaaleja 
rakkauden tekoja

Vaikka Laajasalo vastustaa sisäpiirejä ja salaseuroja, hän ei toivo eliitille pahaa.

”Jos eliitti nähdään kokonaan sikamaisena, se voi alkaa käyttäytyä vielä sikamaisemmin. Parempi pitää eliitti mukana kuin eristää se.”

Laajasalo kertoo kyllä arvostavansa vallankäyttäjiä, mutta suhtautuvansa yhtä suurella varauksella vallan täyteyteen.

”Valta muuttaa vallankäyttäjiä. Käsittääkseni kuitenkaan Suomen piispat eivät ole kirkkoruhtinaita.”

Voisiko Laajasalo kutsua kirkkoonsa puhumaan myös Nalle Wahlroosin, vallasväen oman raharuhtinaan?

”Kirkkoillassamme on puhunut muun muassa Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Kirkon on oltava aina ihmisen puolella.”

Mutta Wahlroos?

”Wahlroos on ihminen, joka varmaan on aika helposti demonisoitavissa. Tiedän, että hän haluaa tehdä paljon hyvää. Käsittääkseni hän tekee runsaasti hyväntekeväisyystyötä.”

Laajasalo ei sulje pois mahdollisuutta, etteikö Wahlroos voisi käyttää Kallion kirkossa samankaltaista todistuspuheenvuoroa kuin Jari Sarasvuo taannoin. Ilman ennakkoluuloja kirkkoon suhtautuvat Laajasalon mielestä myös Kallion asukkaat.

”Kalliolaiset ovat jopa kirkkomyönteisiä. Vallitsee vahva yhteisöllisyys, kirkon avoimet ovet on otettu myönteisesti vastaan.”

Laajasalon mielestä kirkon koko merkitys mitataan radikaaleissa rakkauden teoissa.

”Ruokalautasellisen tarjoava ehdonalaisen suorittaja voi tehdä rakkauden teon, tai muskaritäti.”

”On vain 
luonnollista, että Jeesus 
on kuvassa mukana. Kuten Martti Luther sanoi, seurakunta on 
suuri sairaala”, Laajasalo 
kommentoi.

Lue myös:

Tutkijat: Arkkipiispa Mäkisen seuraajakin on liberaalilinjan teologi

 

X