Suosikkinäyttelijä Martti Suosalo: ”Vanhempani ovat tunnustaneet pohtineensa, että mitä tuosta oikein tulee”

Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun Martti Suosalo unohtui ihmettelemään ympäristöään suu auki ja silmät tapittaen.

Kun Martti oli pieni, hänen vanhempansa ihmettelivät pojan usein auki roikkuvaa suuta ja veivät tämän lääkäriin. Martin kitarisat leikattiin, mutta se ei auttanut. Kun poika keskittyi, hänen leukansa putosi yhä ja jätti kantajansa monien mielestä hölmöltä vaikuttavaan asentoon.

Teatterikorkeakoulun rehtorin Jouko Turkan silmissä suu auki kuunteleva näyttelijäopiskelija oli kuitenkin kaunis näky. Kun Turkka huomasi Suosalon täydellisen keskittyneen ilmeen eräissä harjoituksissa 1980-luvun puolivälissä, hän kiinnitti oppilaidensa huomion avosuiseen kollegaansa.

Katsokaa, pelätty rehtori sanoi, tältä näyttää ihminen, joka ei ole tietoinen itsestään.

”Koulussa pyrittiin juuri siihen, että näyttelijä ei ole koko ajan tietoinen siitä, miltä hän näyttää”, Suosalo, 53, kertoo.

Turkka takoi näkemystään oppilaidensa päähän vimmalla, joka löi säröjä moniin nuoriin mieliin. Suosalolle Turkan tapa katsoa maailmaa merkitsi hyväksyntää.

”Teatterikoulussa sain viimein luvan olla sellainen kuin olen.”

Osuuskaupan pojat

Oulun Tuirassa sijaitsevan osuuskaupan pihapiiri oli 1960-lopulla pikkupojalle ihanteellinen reviiri. Suosalojen perhe asui kaupan yläkerrassa, puutalojen hallitsemassa työläiskaupunginosassa.

Pihapiirin toisessa päässä oli jääpallokenttä, toisessa Oulujoki uimaloineen. Väliin jäi nurmikaistale, jossa saattoi pelata jalkapalloa.

”Se oli hirveän yhteisöllistä aikaa”, Suosalo muistelee.

Hänen äitinsä teki töitä kenkäkaupan myyjänä, isä tavaratalon somistajana. Kolme vuotta vanhempi isosisko leikki samassa pihapiirissä.

Lasten norkoillessa osuuskaupan laiturilla läheiselle A-klinikalle käveli tosinaan särkyneitä miehiä.

Joltakulta puuttui käsi, toiselta jalka. Lapsia se ihmetytti.

”Huutelimme miehille, että missä sun jalka on. Yksi vastasi, että jäi naapuriin.”

Haluton teini

Vaikka vanhemmat eivät tehneet siitä numeroa, teini-ikäisen Martin haluttomuus oli heille huolen aihe.

Poika pelasi jalkapalloa, mutta viihtyi kotona yksin huoneessaan eikä osoittanut mielenkiintoa sen enempää mopoja, vaatteita kuin koulunkäyntiä kohtaan.

”Jälkeenpäin vanhemmat ovat tunnustaneet pohtineensa, mitä tuosta oikein tulee. He antoivat minun kuitenkin olla ihan rauhassa.”

Se oli hyvä päätös. Suosalo ei nimittäin ollut teini-iässä kriisitunnelmissa – ei vaikka on toisinaan puhunut ”kompleksisesta” nuoruudesta.

”Julkisena ihmisenä sitä rupeaa vähän luomaan omaan tarinaansa”, Suosalo sanoo nyt.

”Kun olen haastatteluissa puhunut olleeni nuorena hiljainen, vanhat kaverit ovat sanoneet, että mitä sä tuollaista höpötät, etkä ollut. Ja kun tarkemmin mietin, niin mielelläni omin itselleni hauskuuttajan roolin esimerkiksi futisjoukkueessa.”

Esiintymisvietti oli ilmoitellut itsestään jo Turussa, jossa Suosalot asuivat vuodet 1970–78 isän työn takia.

”Historian ja äidinkielen tunneilla saimme välillä esittää läksyt näyttelemällä. Siellä sitten parodioimme Spede Show’n sketsejä tai tyttöjen äskeistä esitystä.”

Esiintymiseen kannusti mutkan kautta myös Martin isotäti Tyyne Suosalo, joka oli työskennellyt nuorena puoliammattilaisena teatterinäyttelijänä.

”Tyyne-täti kertoi paljon teatterista.”

Esiintymisvietin siemenet pääsivät multaan, kun Suosalot muuttivat takaisin Ouluun, ja Martin kaveri houkutteli hänet mukaansa nuorisoteatteriin.

Mielenkiintoiset viat

Suosalo jätti lukion kesken toisella luokalla ja ilmoitti äidilleen pääsevänsä korkeakouluun ilman valkolakkiakin. Vuonna 1983 uhosta tuli totta.

”Kahdella ensimmäisellä kerralla, kun pyrin teatterikorkeakouluun, ihmeteltiin s-vikaa. Tuntui, ettei minua oteta tosissaan.”

Kolmannella yrityksellä Turkka valitsi ensi kertaa kaikki opiskelijat.

”Turkka otti sellaisia, joita ei muuten kuvittelisi otettavan teatterikouluun. Hänestä virheettömät ihmiset eivät ole mielenkiintoisia.”

Turkka luotti Suosaloon myös opintojen jälkeen ja otti hänet Seitsemän veljestä -tv-sarjansa Aapoksi. Vuonna 1989 esitetty sarja aiheutti kiihkeän kulttuurikeskustelun.

Kohkaavia roolisuorituksia pilkattiin horkkanäyttelemiseksi, ja Turkkaa syytettiin kansalliseepoksen häpäisemisestä.

Nuorille näyttelijöille raivoisa vastaanotto oli järkytys.

”Kerran kuulin pohjoisessa huoltoasemalle pysähtyessäni äijien jupisevan, että tuossa niitä on, nyt kun olisi perkele pesäpallomaila.”

Räkä- ja kuolanäyttelijän leima tarttui sitkeästi.

”Kukaan ei ottanut töihin. Menin rakennuksille piikkaamaan betonilattiaa.”

Bloody Mary

Elokuussa 1994 Martti Suosalo matkasi Tampereen Teatterikesä -tapahtumasta takaisin Helsinkiin happamissa tunnelmissa.

Töitä oli viime vuosina piisannut mukavasti. Suosalo oli saanut Bilbon osan Ryhmäteatterin kuusituntisessa Taru sormusten herrasta -sovituksessa. Onnistunut rooli toi lisää pieniä osia kovassa nosteessa olleesta helsinkiläisteatterista. Vuonna 1993 Suosalo nappasi Nummisuutarien Eskon roolin vanhempien tähtien nenän edestä.

Kesä 1994 oli kulunut Markku Pölösen Kivenpyörittäjän kylän kuvauksissa. Kuvausten takia kesän teatterityöt olivat jääneet väliin.

”Tuntui mälsältä pyöriä Tampereella, kun ei esiintynyt missään.”

Helsinkiin saapuessa Suosalon mielessä velloi kummallinen tyhjyys. Hän päätti täyttää sitä Manalan baarissa.

Typötyhjän kellaribaarin tiskillä Suosalon viereen tuli kaunis nainen.

”Hän moikkasi ja hymyili hirveän kauniisti. Kysyin, haluaako hän Bloody Maryn.”

Juoma kelpasi. Niin kelpasi seurakin.

”Pian jo suutelimme.”

Eikä mennyt kauaa, kun Suosalo ja toimittajasta myöhemmin dokumenttiohjaajaksi ryhtynyt Virpi Suutari muuttivat saman katon alle.

200–240 esitystä

Suosalolla ja Suutarilla on nyt kolme lasta: Iivari, 20, Siiri, 16, ja Aino 10.

Perheen kasvaessa Suosalon oli mietittävä työasiansa uusiksi. Hänet oli kiinnitetty Helsingin kaupunginteatterin näyttelijäksi, mutta kuukausipalkka ei riittänyt laskujen maksuun.

”On hassua, että näyttelijä, jota käytetään paljon, saa saman palkan kuin näyttelijä, jota ei käytetä ollenkaan.”

Suosalo siirtyi freelanceriksi ja puolitoistakertaisti tulonsa.

Nykyään Suosalan kalenterissa on vuosittain 200–240 teatteriesitystä. Monologiesityksien kanssa näyttelijä matkustaa ahkerasti ympäri Suomea. Parhaillaan Suosalo kiertää Kari Hotakaisen tekstiin perustuvan moraalitutkielman Palvelija kanssa.

Tv-sarjojen kireä työtahti sai Suosalon takavuosina uhkailemaan, että hän jättää kameran edessä näyttelemisen. Senkin jälkeen hän on ollut elokuva- ja tv-rooleissa lähes vuosittain.

Parhaillaan teattereissa pyörivässä Tappajan näköinen mies -elokuvassa Suosalo näyttelee Samuli Edelmannin esittämän yksityisetsivän poliisikaveria, joka tasapainoilee lojaalisuuden ja määräysten välillä.

”En jaksa olla ehdoton missään suhteessa. Ihan mielelläni teen elokuvia.”

Rapajuoppojen sankari

Suosalo on ollut Suomen tunnetuimpia näyttelijöitä jo parinkymmenen vuoden ajan. Jätkämäinen velmu osaa taivuttaa itsensä herrasta narriksi ja hurmurista isähahmoksi vaikka lennosta.

Muuntautumiskykyyn perustuu myös Suosalon suurin menestys, hänen ja Mika Nuojuan vuodesta 2002 esittämä Kiviä taskussa. Näyttelijät esittävät kahteen pekkaan kaikki tragikomedian viisitoista roolia.

Suomen teatterihistorian suurinta hittiä on esitetty yli 600 kertaa ja katsomot ovat yhä täysiä.

”Kiviä taskussa on hieno näyttelijäntyön perusharjoitus. Luonnosmaisissa hahmoissa heijastuu vanha commedia dell’arte -perinne.”

Italiassa satoja vuosia sitten muovautunut improvisaatioon ja mimiikkaan nojaava ilmaisu sopii Suosalolle.

”Näyttelijänä koen olevani aivan toiselta vuosisadalta.”

”Koko kansan Marttia” Suosalosta ei kuitenkaan tullut teatterilavalla hassuttelemalla, vaan kansallissankareita elokuvissa esittämällä.

Timo Koivusalon ohjauksessa Suosalo on esittänyt Reino Helismaata, Jean Sibeliusta ja Irwin Goodmania.

Viinaanmenevän iskelmätähden Goodmanin rooli elokuvassa Rentun Ruusu kolahti kovia kokeneeseen kohdeyleisöön.

”Rentun Ruusun tarkoitus ei ollut, että rapajuopot saavat oikeutuksen omalle juopottelulleen, mutta niin siinä vain kävi. Sain aamuyöstä aika tummanpuhuvia puheluita ryyppyporukoista.”

Teatterin lavalla parhaiden viihtyvä näyttelijä hymähtää kameran ylivallalle muistojen luojana.

”Viihteellisistä tv-ohjelmista ja elokuvista meidät muistetaan, näin se valitettavasti vain menee.”

Nummisuutarien Eskon roolia suosikkinaan pitävä Suosalo vakuuttaa, ettei elokuvaroolien korostuminen harmita.

”Mutta teatteritöiden kokonaan ohittaminen kismittää.”