Teatteriohjaaja Linda Wallgren inspiroituu Aleksis Kiven kielen ilmaisuvoimasta: ”Miten monella tavalla kirjailijaa on voinut yli 150 vuotta tulkita”
Linda Wallgren on ohjannut useita Aleksis Kiven teoksia. Uusimmassa teoksessa työryhmä päätti tuoda lavalle kaiken, mitä kirjailijan lyhyestä elämästä tiedetään. Hurja palapeli on ollut Wallgrenille löytömatka historiaan.
Kiven kieli. Se hämmästyttää Linda Wallgrenia aina vain. ”Se kertoo Kiven lukeneisuudesta ja valtavasta tiedonhalusta.”
Aleksis Kiven koko elämä ja tuotanto parissa tunnissa läpi Kansallisteatterin näyttämöllä. Miksipä ei! Niin ajattelivat teatteriohjaaja Linda Wallgren, Red Nose Companyn väki sekä näyttelijät Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen, kun he vähän yli vuosi sitten istuivat miettimään, mikä olisi paras tapa juhlistaa kahta kansallista merkkipäivää vuonna 2022. Nyt nimittäin tulee kuluneeksi 150 vuotta niin Kansallisteatterin perustamisesta kuin Aleksis Kiven kuolemasta.
Jotenkin yhden Kiven teoksen nostaminen – tai elämäkertateoksen tekeminen – tuntui turhan juhlavalta ajatukselta. Siihen voisi herkästi latautua liikaa painolastia, työryhmä pohti.
”Ja onhan tämä idea ollut kaikessa megalomaanisuudessaan myös vapauttava. Olemme saaneet kokeilla, leikkiä ja etsiä uudenlaisia näkökulmia Kiveen ja hänen teksteihinsä.”
Sekin tuo Aleksis Kivi -näytelmään oman näkökulmansa, että näyttelijöitä on vain kaksi, Vasama ja Ruuskanen, ja että he ovat klovneja. Näytelmä nähdään ensin Kansallisteatterin suurella näyttämöllä, myöhemmin muualla Suomessa.
Miehet ovat aiemminkin käyneet Red Nose Companyn esityksissä klassikoiden kimppuun klovnerian keinoin. Tyylilaji kiehtoi myös Wallgrenia, jolle taidemuoto ei ollut niin tuttu. Aleksis Kivi puolestaan oli, etenkin näytelmäkirjailijana.
”Minulla on ollut vähän sattumaltakin jonkinlainen oma kivikausi päällä, kun olen ohjannut Kiven tekstejä useampaankin teatteriin melkein peräjälkeen.”
Suurien tunteiden mies
Linda Wallgren on työskennellyt teatteriohjaajana kymmenisen vuotta. Kivi on kulkenut matkassa melkein yhtä kauan. Osittain se on ollut sattumaa, osittain ei.
”Teatterikorkeakoulussa meidän piti perehtyä johonkin klassikkoteokseen. Tartuin Kullervoon. Se on niin vimmainen ja näytelmässä useita epäsympaattisia henkilöitä, joita Kivi kuitenkin lämmöllä kommentoi. Se ristiriitaisuus kiinnosti.”
Wallgren oli kouluikäisenä tutustunut Seitsemään veljekseen, niin kuin suuri osa suomalaisista, ja lokeroinut Kiven tuttuun kansalliskirjailijan lokeroonsa. Lähempi luku nuorena opiskelijana lähensi etäistä hahmoa. Wallgren ryhtyi miettimään, miten hän voisi vähän ravistella tätä miesneron ja kansalliskirjailijan mielikuvaa. Se on tapahtunut teksteihin uppoamalla.
”Onhan tämä ollut matka. Kivi oli valtavan lukenut ja sivistynyt mies ja todella monipuolinen. Hän on kirjoittanut väkevää draamaa, mutta toisaalta mielettömän hauskoja komedioita ja syviä ihmiskuvauksia. Hän ei todellakaan istunut metsämökissä yksin pohtimassa, vaan näki ja koki maailmaa – ja osasi kuvitella niitä teksteihinsä.”
”Kivi korosti rauhaa ja sovintoa”
Kun Wallgren alkoi esitystä varten käydä järjestelmällisesti läpi Kiven tekstejä, hän yllättyi erityisesti siitä, miten tietyt teemat tuntuivat toistuvan läpi tuotannon.
”Kivi korosti rauhaa ja sovintoa. Se on tosi mielenkiintoista. Hänhän kirjoitti ajassa, joka oli monin tavoin ristiriitaista. Aleksanteri II teki Suomeen ulottuvia uudistuksia, rupla vaihtui markaksi, kirkko ja kunnat erotettiin toisistaan. Ja toisaalta oli juuri selätetty pahat katovuodet, jotka olivat vähintään koronaan verrattavia sulkutilan ja eristyneisyyden aikoja.”
Kivi ei ollut kuitenkaan millään muotoa avoimen poliittinen kirjailija, vaan kirjoitti ennen kaikkea ihmisistä ja heidän havainnoistaan. Silti murrosvaiheen tunnelmat ovat teksteissä aistittavissa, samoin modernin ihmisen hämmennys muutosten edessä. Ne ovat teemoja, joihin nykyihmisen on Wallgreninkin mielestä helppo tarttua.
”On hienoa, miten näiden pitkälti toistasataa vuotta vanhojen tekstien kautta pääsee tarkkailemaan itseään ja meidän omaa aikaamme, sitä suomalaisuuden projektia, joka oli Kiven aikaan vasta iduillaan.”
Samoin itse Kiven kirjailijahahmolla on Wallgrenin mielestä suorat yhtymäkohdat nykyihmiseen. Kiveen on Wallgrenin mielestä helppo eläytyä.
”Kivi oli monen meikäläisen lailla ikuinen pätkätyöläinen, joka joutui jatkuvasti miettimään, mistä saisi rahaa elämiseen. Tuotantoa, kaikessa kielellisessä rikkaudessaankin, sävyttää myös epätasaisuus. Tilaustöitä on pitänyt hengenpitimiksi tehdä, ja usein tiukalla aikataululla”, Wallgren kuvailee.
”Silti Kiveä ajoi eteenpäin intohimo kirjoittamiseen, halu uudistua ja oppia sekä tarve tulkita suuria tunteita. Jos Kivi eläisi nykypäivänä, hän olisi saattanut kirjoittaa tilaustyönä jotain oikein sakeaa saippuasarjaa muiden kirjoittamistöidensä ohessa.”
Kiven elämän nurja puoli, mielenterveysongelmat, köyhyys ja osattomuus, puskevat usein ensimmäisinä läpi hänen henkilökuvassaan. Kiveä on sekä ihailtu että säälitty. Wallgrenin mielestä Kivessä oli paljon muutakin.
”Itse asiassa hän vaikuttaa olleen hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka yritti pitää kiinni optimismista ja toivosta, mutta elämään osui niin paljon takaiskuja, joiden takia hän päätyi vellomaan syviin vesiin.”
Kiven henkilögalleriassa on valtavasti mieshahmoja, mutta myös joitakin vahvoja naisia. ”Ennen kaikkea Kiven henkilöt ovat kuitenkin ihmisiä edelleen ajankohtaisine ongelmineen.” © Tommi Tuomi
Voimalla kahden miehen
Linda Wallgren on Kiven kaltainen taiteen pätkätyöläinen. Hän työskenteli viisi vuotta Teatteri Vanhan Jukon johdossa, mutta muuten ohjaustyöt vievät häntä eri puolelle Suomea. Kivi-esitys on Wallgrenin ensimmäinen ohjaustyö Kansallisteatteriin.
Itse teatterin lavalla harjoitteluaika näyttelijöiden ja Avanti!-orkesterin kanssa on ollut hyvin tiivis ja intensiivinen. Tekstien ja kohtausmateriaalien parissa työryhmä Wallgren–Vasama–Ruuskanen sekä dramaturgi Eva Buchwald ovat kuitenkin työskennelleet jo vuoden verran.
”Aloitimme lukemalla kaikki näytelmät yhdessä ääneen. Se oli avartavaa. Vaikkapa Lea-näytelmän nimiroolia lukiessa minulle aukesi hahmon itseironinen puoli. On ollut hienoa huomata, että Kivi kirjoitti ennen kaikkea ihmisiä, ei niinkään aikansa sukupuolirooleihin sidottuja hahmoja.”
Itse Aleksis Kivi -näytelmän ohjaustyö on ollut leikkaamista, liimaamista ja uudelleen kirjoittamista. Vielä näyttämölläkin on päädytty vaihtamaan kohtauksia, kun joku ei tuntunut toimivalta.
”Klovneria antaa meille mahdollisuuden tehdä nopeita leikkauksia ja siirtymiä. Välillä on perinteisesti näyteltyjä kohtauksia, välillä näyttelijät ovat suorassa kontaktissa yleisöön tai orkesteriin.”
Klovnihahmot luovat Wallgrenin mielestä myös tarpeeksi etäisyyttä perinteisiin tapoihin nähdä Kiven klassikot. Eskon pussittavat housut ja veljesten vehnänväriset kuontalot sekä riihipaidat voi hetkeksi unohtaa. Silti Wallgren uskoo, että Kivi itsekin tunnistaisi näytelmästä hahmonsa – ja huumorinsa.
”Kiven huumori osaa yllättää, miten moninaista se onkaan. Tunnemme klassikkokohtaukset, mutta vaikkapa vähemmän tunnetun Canzio-näytelmän hulvattomat shakespeariaaniset käänteet ja miekkailukohtaukset ovat hervottoman hienoja.”
Mutta miten kaikki teokset – Kiven elämän käänteitä unohtamatta – on saatu mahtumaan pariin tuntiin?
”Totta kai olemme tehneet valtavasti rajauksia. Olemme jakaneet kohtauksia teemoittain ja rajanneet sen mukaan niitä. Joidenkin teosten – niin kuin nyt vaikkapa Nummisuutarien ja Seitsemän veljeksen klassikkokohtausten parissa – viihdytään pidempään, joidenkin toisten taas vähemmän.”
Kansalliskirjailijan kieli
Kun esityksen ensi-iltaan on haastatteluhetkellä pari viikkoa, näytelmä on Wallgrenista vielä muutamien pienten palapelin palasten sommitteluvaiheessa. Se on vienyt Wallgrenin yöunet vähiin, mutta ei stressin tai ahdistuksen, vaan pikemminkin innostuksen ja adrenaliinin takia.
”Ja vähäisiin uniinkin esitys jo tuntuu soluttautuvan mukaan. Saatan nähdä unta siitä, kuinka lavan takaa aukeaakin yhtäkkiä huvipuisto”, Wallgren nauraa.
Niinpä ohjaajan suunnitelmiin kuuluu ensi-illan jälkeen nukkua vähän univelkoja pois. Sen jälkeen hänellä alkaakin ensimmäisen oman näytelmätekstin ohjaustyö Tampereen Työväen Teatteriin ensi syksyksi.
Vaikka työt vaihtuvat, usein hyvinkin radikaalisti tunnelmasta toiseen, Wallgren näkee jo ohjauksissaan jonkinlaista jatkumoa ja temaattista linjaa.
”Se, että samat teemat toistuvat on toisaalta rauhoittavaa ja toisaalta kauhistuttavaa. Olen aika paljon käsitellyt aiheita, jotka liittyvä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sekä ihmisyhteisöjen dynamiikkoihin.”
Niitä löytyy myös Kiven tuotannossa. Tai pitäisi ehkä sanoa, että niitäkin.
”Jos mietitään sitä, miksi Kivi on noussut niin merkittävän kirjailijan asemaan, on ensimmäinen ja ilmeisin vastaus tietysti hänen mieletön kielensä ja sen ilmaisuvoima. Mutta samaan aikaan on hätkähdyttävää huomata, miten monen asian välissä Kivi on ollut – ja miten monella tavalla häntä on voinut yli 150 vuotta tulkita. Se tekee hänestä juuri kansalliskirjailijan.”