Upea Maria Lund ei suojele itseään intohimolta: ”Se on maailman ihanin asia, joka parantaa mielen synkkyyksiä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Maria Lund
Rakkaus on monimutkainen tunne, koska siinä on aina vähintään kaksi osapuolta. Maria heittäytyy siihen silti täysillä. ”Koen mieluummin suurta rakkautta ja huutavaa tuskaa kuin pelkkää tasaisuutta.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Maria Lund ei katso romanttisia elokuvia, koska ne saavat hänet itkemään. Riitelyäkin hän välttää äärimmäisyyksiin asti. Sen sijaan rakkaudelta hän ei halua itseään suojella.

Laulaja Maria Lund, 35, halusi selkäänsä käärmeen kuvan.

Synnin vertauskuvako? Ei, vaan lempinimi.

”Isä kutsui minua myrkkykäärmeeksi. Olen aina ollut vaihtolämpöinen, sellainen nihkeä ja kylmä.”

Toinen hellittelynimi oli hyppivä sammakko.

Isä, romanialaissyntyinen oopperalaulaja Alexandru Ionitza kuoli vuonna 2010. Äiti, oopperalaulaja Tamara Lund oli menehtynyt viisi vuotta aiemmin.

”Menetysten jälkeen tunsin vihaa kaikkea kohtaan.”

Se oli osa suruprosessia eikä sellainen viha ei ole syntiä.

Maria ei ylipäätään pidä sanasta synti sen kielteisen kaiun vuoksi. Yhdellä kuolemansynniksi nimetyllä tuntemuksella on hänen mielestään jopa parantava voima.

Ylpeys itsensä voittamisesta

Maria tuntee ylpeyttä voittaessaan itsensä. Niin tapahtuu aina esimerkiksi silloin, kun hän vastaa puhelimeen.

”Jostain syystä puhelimessa puhuminen on minulle vaikeaa. Kirjoitan mieluummin viestejä.”

Hän ei väheksy ei sitäkään, että onnistui kouluttamaan sekarotuisesta Sissi-koirasta tottelevan perheenjäsenen.

Suurinta ylpeyttä Maria tuntee lapsistaan, 7-vuotiaasta Jyristä ja 3-vuotiaasta Larasta.

Maria ja YUP-yhtyeen basisti Valtteri Tynkkynen olivat olleet pitkään ystäviä, mutta seurustelleet vasta muutaman kuukauden, kun Maria tuli raskaaksi.

”Lapsi ei ollut hetken mielijohde, vaan yhteisesti harkittu.”

Synnytyssalissa soi hevimetallibändi Iron Maidenin musiikki.

”Tarvitsin sen kaltaista voimaa. Tuli hirmuisena yllätyksenä, kuinka paljon synnyttäminen oikeasti sattui. Raivosin ja taisin huitaistakin aika montaa läsnäolijaa.”

Toisella kerralla kokemuksella oli ratkaiseva merkitys.

”Olin rauhallinen ja ystävällinen. Muistin kiitellä kaikkia.”

Lasten syntymät antoivat elämälle uuden tarkoituksen.

”Oivalsin, että minulle se on suvun jatkaminen. En halua itsekkäistä syistä itsestäni kopioita, jotka kantavat geenejäni. Minulle siinä on kyseessä luonnollisesta, elämän kulkuun kuuluvasta asiasta.”

Jokin aika sitten Jyri kysyi toiveikkaana, saako hän joskus lisää sisaruksia.

”Luulen, että lapsiluku on nyt täysi.”

Maria Lund

Maria nauttii hetkistä, tähtitaivaasta tai hyvältä maistuvasta kahvista. ”Saatan olla naurettavankin onnellinen pikkuasioista pitkään. Pidän siitä piirteestä itsessäni, koska siten saan elämästä paljon irti.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Maria tuntee ajoittain ylpeyttä myös työstään. Laulajan uran lisäksi hänet on nähty lähes kaikkien suurten musikaalien tähtenä. Parhaillaan hän näyttelee Hair-musikaalissa Jyväskylässä.

”En ole koskaan täysin tyytyväinen tekemisiini. Sen vuoksi ylpeydenhetket työssä ovat harvassa, mutta silloin niistä saakin nauttia.”

Onko menestys noussut päähän?

Maria on kuullut ikänsä olevansa kova ja kylmä. Diiva.

”Mielikuva syntyy, koska olen ujo enkä puhu paljon.”

Esiintymisareenalla arkuus katoaa.

”Lavalla ei tarvitse olla oma itsensä. Siellä en pelkää mitään, mihinkään ei satu, uskallan ja pystyn tekemään mitä tahansa.”

Onnellisuus herättää kateutta

Marian koti on Hankasalmella, jonne hän miehensä kanssa rakensi talon vuonna 2010. Anoppi ja lasten mummi asuu lähiseudulla. Tarvittaessa lasten hoitoavuksi matkustaa myös Romaniassa asuva äitipuoli, isän leski.

”Minulle on oltu kateellisia siitä, että saan apua anopilta ja äitipuolelta.”

Kateutta voi herättää toimiva parisuhdekin.

”Eniten olen kohdannut kateutta sanottuani, että olen todella onnellinen tällä hetkellä.”

Anteeksianto ei tarkoita unohtamista

Ratin takana raivoava Maria on usein nähty ilmestys. Hän huutaa ja kiroaa estoitta, joskus näyttää jopa keskisormeaan liikenteessä töpeksijöille.

Pitkävihainen hän ei ole.

”Minun on hyvin helppo antaa anteeksi lähes mitä tahansa, jos sitä pyydetään. Yritän välttää mielen myrkyttymistä ja kyynisyyteen vajoamista. Sen sijaan en unohda ikinä. Haluan elää elämäni niin, että muistan kaiken, mitä on tapahtunut.”

Maria väittelee ja kinastelee, mutta riitelyä hän ei kestä.

”Menen henkisesti lukkoon. Vaikka tietäisin, mitä haluan sanoa, en pysty tuottamaan sanoja siinä hetkessä.”

Mikä riidassa ahdistaa? Hän ei tiedä.

”Pelkäänkö sanovani jotain väärää tai peruuttamatonta? Jotain, mitä toinen ei anna minulle anteeksi? Vai epäilenkö, että olenko sittenkään oikeassa?”

Maria asettuu helposti syyllisen rooliin

”Ajattelen, että vika on minussa ja jossain, mitä olen tehnyt väärin. Se on tietynlaista epävarmuutta.”

Riitelyä helpompaa on kirjoittaa asioista, jotka harmittavat.

”Sen voin tehdä harkitusti välttäen riidan kiihkeyden.”

Apuna on myös tunnepäiväkirja, johon Maria analysoi tilanteita, niiden herättämiä tuntemuksia ja syitä, jotka ne voivat aiheuttaa.

Itsetuntemus on karttunut.

Hän tietää esimerkiksi omaavansa voimakkaan itsesuojeluvaiston.

”Vältän tilanteita, joissa tunteita nousisi pintaan. En katso vapaaehtoisesti romanttisia elokuvia tai draamoja, koska ne useimmiten saisivat minut itkemään.

Järkevänäkin hän itseään pitää.

”Olen sopiva sekamelska.”

Maria Lund

”Omaisuutta meillä toki oli, mutta ei aina tilillä rahaa, eikä edes tietoa siitä, miten seuraavan kuukauden maksuista selvitään.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Harvoin aikaa laiskotteluun

Muutama vuosi sitten Maria joutui lopettamaan juoksemisen.

”Huonoja kenkiä, heikko tekniikka, lonksuvia niveliä, rakenteellisia ongelmia…”

Hän uskotteli itselleen inhoavansa kuntoilua. Mieli muuttui, kun kesällä löytyivät sopivat juoksukengät. Harrastus alkoi uudelleen. Sen jälkeen alkoi painojen nostelu ja muukin kuntosalitreeni.

”Ei minusta fitnessintoilijaa tule.”

Hetken mietittyään hän lisää:

”Tai mistä sitäkään tietää.”

Maria vakuuttaa osaavansa myös laiskotella, mutta siihen on harvoin mahdollisuus.

”Kun olen kotona lasten kanssa, teemme yhdessä jotain koko ajan.”

Rahankäyttö vaatii itsehillintää

Maria oli 9-vuotias saadessaan vanhemmiltaan lahjaksi 12-värisen kuulakärkikynän. Se oli pitkään aikaan ainoa tavara, joka perheeseen ostettiin.

”Silloin ymmärsin, että olimme taloudellisesti todella tiukoilla.”

Vanhempien tulot olivat epäsäännölliset, sillä äiti oli freelancer ja isäkin kausittain.

”Omaisuutta meillä toki oli, mutta ei aina tilillä rahaa, eikä edes tietoa siitä, miten seuraavan kuukauden maksuista selvitään.”

Maria oppi, että arki vaatii suunnittelua ja rahan käyttö itsehillintää. Siitä on ollut hyötyä, sillä hän ei ole ollut koskaan vakituisessa työsuhteessa.

”Sukanvarteen täytyy laittaa säästöjä.”

Ahneutta Maria pitää vastenmielisenä piirteenä, vaikka ei ihan syntinä. Hänelle valokuvat ovat tärkein omaisuus, sillä niihin ovat tallentuneet muistot.

Taltioi hän mielellään muitakin tavaroita, esimerkiksi työkaluja, joita tarvitsee ehkä vain kerran kymmenessä vuodessa.

Ja paperilappuja.

Vähän aikaa sitten Maria heitti pois kouluajoilta säästämänsä viestit. Oppitunneilla kirjoitetut lippuset herättivät monia muistoja:

”Olisitko mun kaa, rastita kyllä tai ei. Oletko tehnyt matikanläksyt, saanko kopsata ne?”

Maria Lund

Ylenmääräinen herkuttelu auttoi Mariaa, kun hän tuli kipeäksi juuri ennen musikaalin ensi-iltaa. ”Tuli hetkellisesti parempi mieli ja illuusio siitä, että asiat selviävät.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

”Jos ylensyön, olen sen tarpeessa”

Kun Maria oli 14-vuotias, hän katsoi televisiosta aasialaisista ruokamarkkinoista kertovan dokumentin. Hän ei muista enää ohjelmasta paljoakaan.

”Siihen liittyi kissanpentuja ja kauheaa huutoa.”

Se jätti silti pysyvän jäljen. Maria päätti lopettaa eläinten syönnin ja on ollut siitä lähtien kasvissyöjä. Ennen ohjelmaa syöty kinkku-ananaspitsa jäi hänelle viimeiseksi lihaa sisältäneeksi ateriaksi.

Kaikki muu kuin liha maistuu.

”Ylensyön helposti, jos hyvää ruokaa on tarjolla.”

Omatunto ei kolkuttele, vaikka hän joskus miettii, menikö syöpöttely jo ruoan tuhlaamisen puolelle.

”Jos ylensyön, olen sen tarpeessa.”

Erityistä mielihyvää tuottavat makeat herkut ja varsinkin suklaa. Maria harrastaa suklaakonvehtien valmistamista.

”Ja jäätelöä voin syödä kerralla paketillisen. Eikö sitä juuri sen vuoksi myydäkin litran annoksina?”

Intohimo ei ole synti

Maria erosi saksalaisesta kilhatustaan Thomas Meindersista rakastuttuaan näyttelijä Mikko Rantanivaan vuonna 2004. Maria ja Mikko solmivat avioliiton seuraavana vuonna, mutta päätyivät eroon viisi vuotta myöhemmin.

Pian eron jälkeen Marian ja Valtteri Tynkkysen ystävyys syveni rakkaudeksi.

”Olen rakastanut paljon elämäni aikana. Siltä en ole itseäni suojellut. Maksan mielelläni minkä tahansa hinnan siitä, että saan kokea rakkauden täysillä.”

Intohimo ei ole hänestä koskaan synti.

”Se on maailman ihanin asia, joka parantaa mielen synkkyyksiä.”

Maria Lund

”Olen kohdannut suklaakonvehteja parempiakin miehiä, mutta he ovat harvassa.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Himon ylläpitäminen vaatii aktiivisuutta.

”Itsetyydytys on tärkeää. Jos sen lopettaa, himon tunne kuolee helposti.”

Kumppaneiden välistä kipinää voi pitää yllä monin tavoin.

”Se säilyy vihjailuilla, koskettelulla, puheilla, suunnittelemalla tulevaa…”

Tärkeää on, että osapuolet tuntevat samoin.

”Jos himon taso ei ole samanlainen, toinen kokee itsensä torjutuksi ja toinen ahdistelluksi.”

Voittaako intohimo Marian rakkauden suklaaseen? Vastaus on diplomaattinen.

”Se on sekä suklaa- että mieskohtaista. Olen kohdannut suklaakonvehteja parempiakin miehiä, mutta he ovat harvassa.”

Vartalomaalaus: Riina Laine

X