Mistä alkoi Tapani Kansan ja hänen faninsa Teija Tervon ystävyys? Kaksikkoa yhdistää huumorintaju ja rakkaus luontoon

Omakotitalon piha hehkuu vehreänä, kukka-amppeleiden ympärillä pörrää ampiaisia ja mehiläisiä. Tapani Kansa istuu kuistilla juomassa aamukahvia ja polttelemassa sikaria. Aurinko on noussut jo korkealle, sillä Tapanilla on taiteilijan unirytmi: illat venyvät usein pitkiksi ja aamu alkaa vasta iltapäivällä.

Teija on kiertänyt Tapanin keikoilla yhteensä miltei 50 paikkakunnalla. Hän odottaa innolla Tapanin uran 50-vuotisjuhlakonserttia ja aikoo käydä ainakin neljällä keikalla. © PÄIVI KARJALAINEN

Tapani on saapunut myöhään edellisiltana Teija Tervon ja tämän perheen luo. Juna oli useita tunteja myöhässä, joten silmissä painaa yhä väsymys. Junamatka Helsingistä Keski-Pohjanmaalle Kannukseen kestää lyhimmilläänkin viitisen tuntia.

Sisällä Teija siivoaa aamupalatarpeita pöydästä. Hänen 17-vuotias poikansa Niko häärii räpsimässä valokuvia. Ne ovat menossa Teijan arkistoon, joka on epäilemättä Suomen suurin Tapani Kansa -fanikokoelma: 14 000 digikuvaa, 3 000 paperikuvaa, lukemattomia julisteita, kasetteja, sinkkuja, LP- ja CD-levyjä ja lehtileikkeitä.

”En oikeastaan pidä siitä, että minua kutsutaan faniksi. Se kuulostaa väärältä. Tapani on paras ystäväni, ei siitä pääse yli eikä ympäri”, Teija sanoo.

Tapani tumppaa sikarin pienelle kahvilautaselle ja kävelee olohuoneeseen. Hän vaihtaa ylleen Teijan juuri silittämän kauluspaidan ja alkaa kammata tukkaansa.

”Teija ei ole mikään suupaltti vaan tuollainen rauhallinen ja tasapainoinen. Aina välillä hänessä pilkahtelee omintakeinen huumori”, Tapani kuvailee.

Teija hymyilee vienosti.

”Tapani taas on rento ja huumorintajuinen. Monet ystäväni ihmettelevät, että et kai oikeasti ole sanonut Tapani Kansalle noin! Hänelle voi heittää ihan mitä tahansa, mutta hän ymmärtää eikä suutu.”

Välit ovat läheiset, se on selvä. Tapani on vierailemassa Teijan perheen luona jo kolmatta kertaa. Mutta kuinka fanin ja idolin suhde syventyi ystävyydeksi?

Mummon selän pesua

Kaikki alkoi 1970-luvun alussa. Teija oli vasta lapsi, kun radiosta kuului Tapani Kansan laulua.

Kappale saattoi olla Delilah tai Käymme yhdessä ain. Kahdeksanvuotias ei ymmärtänyt sanoituksista mitään, mutta rytmi vei mukanaan. Musiikki lumosi Teijan, ja hänen oli saatava kuulla lisää.

Teija Tervolla on varastossa Tapani Kansan koko tuotanto: kasetit, LP:t, CD:t ja sinkut. Lisäksi hänellä on yli tuhat videota, joista osa on itse kuvattuja. © PÄIVI KARJALAINEN

Onneksi mummo oli luvannut viisi penniä jokaisesta kerrasta, kun Teija pesi hänen selkänsä. Selänpesurahoilla Teija osti ensimmäisen kasettinsa, Mistä rakkaus alkoi. Se julkaistiin 1977.

Rakkaus musiikkiin oli alkanut, eikä loppua näkynyt. Teija varttui, ja sanoituksetkin alkoivat aueta. Jotkut kappaleet naurattivat, toiset itkettivät. Siitäkään ei ollut haittaa, että vinyylien kannessa komeili hauskannäköinen nuorukainen, jolla oli pilkettä silmäkulmassa.

Rippikouluikäisenä Teija alkoi käydä keikoilla. Fanitus tempaisi pian mukaansa: farkkujen taskuihin oli kirjailtu T. KANSA, suurin haave oli saada nimikirjoitus tai ehkä jopa vaihtaa pari sanaa idolin kanssa. Nuori Teija ei osannut haaveilla sen kummemmasta.

”Kuvittelin Tapanin olevan jonkinlainen ylijumala, ylpeä ja ehkä vähän ylimielinen”, Teija muistelee.

Totuus oli toinen. Tapani paljastui rennoksi, huumorintajuiseksi – ja ennen kaikkea ihan tavalliseksi tyypiksi.

Anneliko se oli?

Ensikohtaaminen tapahtui vuonna 1992. Tapani Kansa oli esiintymässä Haapajärven koululla, alle sadan kilometrin päässä Kannuksesta. Teija ja hänen puolisonsa menivät yhdessä kuuntelemaan keikkaa. Myös puoliso piti Kansan musiikista, oli kuunnellut sitä toisella korvalla jo ennen Teijan tapaamista.

Tapani oli lavalla harjoittelemassa. Teijan mies kävi vaivihkaa ennen keikkaa sanomassa Tapanille, että yleisössä on hänen vaimonsa, joka on rakastanut Tapanin musiikkia jo pitkään. Kun mies haki Teijan autosta konserttisaliin, Tapani hyppäsi alas lavalta.”Ai rouvakin uskalsi tulla”, Tapani heitti.

Keikan jälkeen Tapani tuli kysymään, mitä mieltä Teija oli siitä. Tämän tapauksen jälkeen he ovat jutelleet joka keikan jälkeen.

Nyt ensikohtaamisen muisteleminen naurattaa Teijaa ja Tapania. Tapanikin muistaa, vaikka samanlaisia tapaamisia lienee ollut tuhansia.

”Kun tapasimme seuraavan kerran, Tapani sanoi, että Annelihan sinun nimesi oli. Siitä on tullut sisäpiirin vitsi ystävieni keskuudessa. He kutsuvat minua vieläkin välillä Anneliksi”, Teija kertoo.

Tapani virnistää.

”Tuo on hyvä keino kysyä ihmisen oikeaa nimeä, jos ei satu muistamaan sitä.”

Ensin oltiin tuttuja. Teija soitteli Tapanin siskolle Suville, joka toimi tuolloin Tapanin managerina. Suvi lähetti Teijalle muun muassa keikkajulisteita levitettäväksi. Välit alkoivat lämmetä, aina keikan jälkeen jäätiin juttelemaan. Teijasta ja Tapanista tuli ensin kavereita, sitten ystäviä.

Nykyään Teija ylläpitää Tapanin fanisivuja ja puuhailee markkinoinnin parissa. Se ei ole työ, pikemminkin sydämen asia.

”Moni ystävä on sanonut, että minä elän unelmaani. En ole samaa mieltä. En minä ole unelmoinut mistään tällaisesta, korkeintaan siitä nimmarista silloin aikoinaan.”

Nykyään Teija ylläpitää Tapanin fanisivuja ja puuhailee markkinoinnin parissa. Se ei ole työ, pikemminkin sydämen asia. © PÄIVI KARJALAINEN

Musiikin voima

Ystävyyteen on mahtunut myös vaikeita hetkiä. Vuonna 1996 Teija ja hänen puolisonsa menettivät ensimmäisen lapsensa. Vauva kuoli viiden vuorokauden ikäisenä.

Tapanin musiikki ja ystävyys kantoivat menetyksen yli. Samana vuonna Tapanilta oli ilmestynyt kappale Siunattu.

”En pysty vieläkään kuuntelemaan sitä ilman kyyneliä. Musiikin voima on uskomaton. Laulut toivat lohtua vaikeimpinakin aikoina”, Teija kertoo.

Myös vuonna 1990 julkaistu Anna mun jäädä sun luo on kappale, jota Teija kuvailee sopivan itkettäväksi.

”Sinulla on kahdenlaisia lempikappaleita, naurattavia ja itkettäviä”, Tapani sanoo hymyillen.

Tuotannon naurattavaa puolta edustavat Rokkivaari Hotanen ja tietysti kaikkien tuntema hitti R-A-K-A-S. Ne tuovat hymyn Teijan huulille.

Musiikki on liikuttanut Teijaa, mutta yksi kokemus on ylitse muiden. Vuosi sitten hän oli miehensä kanssa vierailemassa Tapanin kotona Espoossa. Se oli ennen kaikkea luottamuksen osoitus.

”Oli upeaa nähdä Tapanin kultalevyt! Palasin katselemaan niitä aina uudestaan ja uudestaan”, Teija kertoo.

Ei lööpeistä solmuun

Tapani istuutuu sohvalle, ja Teija kiikuttaa vaatehuoneesta paksuja kansioita. Mappeja on yhteensä 22 kappaletta, ja niihin on kerätty Tapani Kansaa käsitteleviä lehtileikkeitä 1970-luvulta asti.

Tapani bongaa ensimmäisen haastattelunsa, joka julkaistiin Me Naisissa vuonna 1967. Mukana on myös ei-niin-imartelevia lehtileikkeitä: uutisia ylinopeussakoista ja muista kohuista, jotka ovat puhuttaneet suomalaisia.

Teijalla on 22 mappia täynnä lehtijuttuja Tapani Kansasta. Hän on keräillyt niitä 1960-luvun lopulta asti. Ystävät auttavat lähettämällä Teijalle paikallislehtien juttuja. © PÄIVI KARJALAINEN

Viihdetaiteilijan ura ei ole ollut aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Lööppejä on revitty milloin mistäkin, ja mediassa Tapani Kansalla on ollut usein hankalan ihmisen maine.

Tapani ja Teija menevät hiljaisiksi. Aihe ei ole kummallekaan mieluinen.

”Minusta Tapsa on mukava. Lööpit harmittavat. En ole edes varma, uskonko kaikkea.”

Tapani nyökyttelee.

”Ei lööpeistä saa välittää. Jos olisin mennyt 80-luvulla niistä solmuun, olisin mennyt umpisolmuun.”

Aihe on taputeltu. Tapani ei halua puhua kohuista tai lööpeistä, sillä ne ovat taakse jäänyttä elämää. Tärkeintä on musiikki.

Tapani on 69-vuotias, nähnyt musiikin ja fanikulttuurin muutoksen aina Frank Sinatran ja Elvis Presleyn ajoista nykypäivään ja Vain elämää -ohjelman kaltaisiin ilmiöihin.

”Sinatra oli ensimmäinen niin kutsuttujen nilkkasukkatyttöjen idoli. Suomessa oli The Renegates, sitten Johnny ja Danny”, Tapani kertoo.

Sitten, vaikka Tapani ei sanokaan sitä ääneen, tuli Tapani Kansa. Käännöshitti Delilah teki 19-vuotiaasta nuorukaisesta tähden ja suomalaisten teinityttöjen unelman.

Julkisuus ei ole koskaan tuntunut Tapanin mielestä hankalalta, eikä siihen ole liittynyt paineita. Kaikkein tärkeintä on olla ystävällinen faneille.

”Ilman heitä tämä homma ei pyörisi.”

Huumorintaju yhdistää

Kun Teija ja Tapani istuvat vierekkäin sohvalla selaamassa vanhoja lehtileikkeitä, ei nuoren Teijan kuvittelemasta ylijumala-Tapanista näy häivähdystäkään.

”Hän on usein mukana keskustelemassa Facebook-sivuilla ja heittämässä kaikenlaista läppää. Hän on niin kuuluisa, että voisi käyttäytyä ihan eri tavalla. Aamupalallakin hän paisteli kananmunat ihan kuin olisi ollut kotonaan”, Teija toteaa.

Ikäerokaan ei näy missään. Tapani on Teijaa parikymmentä vuotta vanhempi.

”Olen aina sanonut, että Tapani voisi olla 20, 50, 70 tai 90 vuotta, ja hän olisi silti oma ihana itsensä”, Teija sanoo.

Kaksikkoa yhdistää paitsi rakkaus luontoon, myös se omintakeinen huumorintaju.

Kerran Tapani ei vastannut Teijan sähköpostiviestiin pitkiin aikoihin. Teija lähetti hänelle kuvan Pekka Puupään vaimosta Justiinasta, joka heristi kaulinta vihaisena.

”Uhkasin tulla huitomaan kaulimen kanssa, jos hän ei pian vastaa. Kaverit kauhistelivat, mutta meistä se oli vain hauskaa”, Teija sanoo.

Molemmat hymyilevät. Hetken on hiljaista.

”Aina haaskaa olla pittää, sanoi korppi toiselle”, Tapani sanoo.

Teija repeää nauruun.