Aira Samulin, 91 ja pojantytär Kiti: ”Kunpa meillä olisi yhdessä vielä monta vuotta!”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Aira Samulin
Aira Samulin pelästytti läheiset sairauskohtauksellaan pari viikkoa sitten. ”Säikähdyksellä selvittiin”, Kiti Samulin iloitsee. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Aira Samulin on ollut lapsenlapselleen Kiti Samulinille tärkeä tuki. Kun Kitin isä sairastui masennukseen, Aira piti Kitistä erityistä huolta. Nyt vuorot ovat vaihtuneet.

Kevään 2018 äitienpäivänä Kiti Samulin, 38, halasi mummoaan Aira Samulinia, 91, erityisen pitkään.

”Ihanaa, että olet kanssamme”, Kiti sanoi ojentaessaan Airalle kimpun valkovuokkoja.

Airan luo katetuissa pöydissä oli oman pihan omenoista tehtyä mehua ja raparperiherukkapiirakkaa. Neljä sukupolvea kohotti maljat Ylämummon kunniaksi.

Aira oli juuri kotiutunut Meilahden sairaalasta, jossa häntä hoidettiin lievän aivoverenvuodon vuoksi.

”Säikähdyksellä selvittiin. Kaikki hyvin!” Kiti iloitsee.

Joitakin viikkoja aikaisemmin Aira oli vielä kovassa Macarena-kunnossa. Pitkät hiukset hulmusivat, kun Aira ja Kiti tanssivat Vivan kuvaajalle.

”Ihminen on kaunis, kun hän hymyilee ja tanssii”, Aira sanoi ja ojensi kätensä 90-luvun hittitanssin liikkeisiin.

Kiti on Airan pojan Jari Samulinin kolmesta lapsesta keskimmäinen. Kiti on Airalle erityisen läheinen, sillä he pyörittävät yhdessä Hyrsylän Mutkan matkailukotiyritystä Lohjalla. Aira ja Kiti tapaavat toisiaan lähes joka päivä.

”Perhe on ollut minulle aina elämän tärkein asia”, Aira sanoo.

”Ajattelin jo lapsena, että minulla on viisas mummo”

Aira on ollut läsnä Kitin elämässä aina. Kitin lapsuudessa he asuivat vastakkaisissa asunnoissa Espoon Haukilahdessa. Koulupäivän jälkeen Kiti soitti usein mummolan ovikelloa ja huusi postiluukusta vajavaisella ärrällä: ”Aila!”

Aira: Muistan Kitin päättäväisenä, omaperäisenä ja rohkeana tyttönä. Hänessä oli jo pienenä määrätietoisuutta.

Kiti: Airalla oli lapsenlapsille aina aikaa, vaikka hän teki paljon töitä. Ajattelin jo lapsena, että minulla on viisas mummo. Aira on kannustava, hyväksyvä ja avarakatseinen isoäiti. Hän ei ole koskaan kauhistellut tyyliäni, pvc-muoviasujakaan. Kerran eräs mies osoitti tatuointejani ja kysyi, mitä mieltä isoäiti on ihon turmelemisesta. Aira nosti hihansa ja näytti omaa tatuointia ranteessaan ja totesi, että mikäs siinä.

Aira: Tuntuu hyvältä, kun lapseni ja lapsenlapseni ovat sanoneet, että minä en tuomitse. Minun lapsuudessani asiat olivat toisin. Silloin viuhuivat piiskat ja mokasta sai tukkapöllyä. Tuohon aikaan lapsia ei saanut kehua, jotta heistä ei olisi tullut itserakkaita. Minä otin vastakkaisen asenteen. Yritän aina muistaa kehua jälkeläisiäni siitä, kuinka ihania ja kauniita he ovat.

Kiti: Mummo on ollut aina tukenani, mutta hän ei ole koskaan puuttunut asioihini. Aira ei ole koskaan sanonut edes puolikasta pahaa sanaa esimerkiksi aiemmista poikaystävävalinnoistani. Kunnioitan sitä, miten hän osaa samaan aikaan olla läsnä ja antaa tilaa tehdä omat valinnat.

Aira ja Kiti Samulin

Aira lapsenlasten Kitin (vas.), Suvin ja Nikon kanssa vuonna 1988 kesämökillä Oravissa Savonlinnassa. Aira vietti siellä perheineen paljon aikaa kesäisin. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Tukea ja turvaa toisistaan läpi elämän

Aira ja Kiti ovat säästyneet isoilta kriiseiltä, mutta kulmia on välillä hiottu. Kiti on voinut puhua Airan kanssa kaikesta – myös suvun tragedioista.

Kiti: Aira on ollut minulle aina se luotettava aikuinen, jonka puoleen voi kääntyä myös vaikeina hetkinä. Kun isäni Jarin maailma järkkyi masennuksen takia, Aira piti minusta erityistä huolta.

Olin 12-vuotias, kun isäni sairastui ensimmäisen kerran. Sen jälkeen hänen sairautensa puhkesi usein syksyisin, ja aina välillä hän oli sairaalahoidossa. Airan kanssa olen voinut puhua suoraan isäni sairauden mukanaan tuomista peloista. Suvussamme ei onneksi ole vaikenemisen kulttuuria.

Teini-ikäisenä en aina osannut ottaa vastaan mummon neuvoja, vaan jäin jänkkäämään jotakin asiaa. Jälkikäteen olen joutunut pyytämään käytöstäni anteeksi.

Aira: Välit muuttuivat entistä läheisemmiksi, kun Kiti alkoi vuonna 2011 ottaa enemmän vastuuta Hyrsylän Mutkasta. Nyt hän huolehtii kaikesta aina viestinnästä kahvin keittämiseen.

Kiti: Olen aina ollut enemmän tekijä kuin lukija, lukiokin jäi kesken. Hankin jo 7-vuotiaana rahaa poimimalla mansikoita. Parikymppisenä menin kahdeksaksi vuodeksi asiakaspalvelijaksi Hakaniemen halliin. Hyrsylän Mutkan töissä viihdyin niin hyvin, että syksyllä muutin sinne.

Suhteemme toimii myös esimiehenä ja alaisena. Airalla on hieno tapa johtaa ihmisiä: hän pitää langat käsissään olematta käskevä. Aira ei vaadi, että asiat pitää osata heti, hän antaa aikaa kehittyä. Se saa minut pyrkimään aina vain parempaan. Aira kiittää pienistäkin jutuista, kuten serviettien kauniista asettelusta.

Aira: Parhaimmillaan minulla on ollut yli 300 alaista. Johtamisfilosofiani on kannustava. En moiti, enkä syytä. Niin en saisi esiin parhaita puolia.

Kiti: Olen ollut pikkutytöstä lähtien ylpeä karjalaisista sukujuurista. Ne vaikuttavat siihen, että Aira jaksaa olla niin positiivinen. Minulle karjalaisuus tarkoittaa erityisesti valoisaa suhtautumista elämään ja sitkeyttä.

Positiivinen ajattelu yhdistää

Aira ja Kiti ovat samankaltaisimmat Airan 30 ihmisen perheklaanissa. Molemmat rakastavat laulamista, tanssimista, vaatteilla leikittelyä ja hyvää ruokaa. Kun Aira sai viime vuonna kutsun itsenäisyyspäivän vastaanotolle Linnan juhliin, hänen saattajanaan oli Kiti. Molemmat pukeutuivat mustaan.

Aira: Pukeutuminen on meille tärkeä ja iloinen asia. Kiti hieman jännitti Linnan juhlia, koska hänellä on tatuointeja ja päässä rastat. Sanoin hänelle, että tulet juhliin omana ihanana itsenäsi!

Kiti: Emme piittaa muodista, vaan pukeudumme itsemme näköisesti. Usein sattuu niin, että olemme aamulla valinneet päälle jotain samanväristä. Kerran olin pukenut värikkäät legginsit ja pörröisen karvaliivin. Kun näin mummon, hänellä oli samanlaiset vaatteet.

Meitä yhdistää myös positiivinen ajattelu. Jos tulee töpättyä, emme jää murjottamaan. Aira on opettanut, että asioita ei pidä jäädä murehtimaan. Asioiden, joille ei voi mitään, pitää antaa olla.

”Liika kiltteys ei kannata”

Aira: En löytäisi mistään parempaa työparia kuin Kiti. Ymmärrämme ja täydennämme toisiamme. Minulla on vuosikymmenten kokemusta ja Kitillä nykyajan osaamista. Kun saan hyvän idean, Kiti näpyttää sen meiliin.

Aira ja Kiti Samulin

Aira on antanut Kitille parisuhdevinkkejä. ”Pidän siitä, että Kiti on yhden miehen nainen, niin kuin minäkin olen ollut. Minusta on hullua, että moni rakkaus pilataan hyppimällä suhteesta toiseen”, Aira sanoo. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Olen oppinut Kitiltä, että liika kiltteys ei kannata. Toivon, että olisin ollut nuorena yhtä vahva ja jämäkkä kuin hän. Olisin ehkä välttynyt joiltakin suruilta. Täyttäessäni 90 vuotta päätin, että nyt sanon ja teen mitä tykkään. Tämänikäisen tekemisiin ei ole kellään nokan koputtamista.

Kiti: Arvostan mummossa aitoutta: Aira uskaltaa olla oma itsensä. Koska Aira on sinut itsensä kanssa, hänelle on helppo puhua rakkaushuolistakin.

Aira: Pidän siitä, että Kiti on yhden miehen nainen, niin kuin minäkin olen ollut. On hullua, että moni rakkaus pilataan hyppimällä suhteesta toiseen.

Kiti: Olen saanut mummolta hyviä parisuhdevinkkejä. Hän on pyytänyt, etten jaa kihlatulleni Petelle liian kärkkäästi ohjeita tai käskytä häntä.

Roolien vaihto – Kitin vuoro auttaa Airaa

Viime vuosina Airan ja Kitin roolit ovat vaihtuneet. Nyt on Kitin vuoro auttaa.Airalla on kotonaan liiketunnistimiin ja oviantureihin perustuva elektroninen turvajärjestelmä, joka valvoo hänen toimiaan. Tiedot menevät pilvipalveluun, jota Kiti seuraa kotonaan.

Kiti: Voin seurata mummon liikkeitä, vaikka olisin lomalla Meksikossa. Aamulla katson puhelimestani, onko Aira herännyt. Näen, onko hän käynyt jääkaapilla ja onko ulko-ovi auki. Saan ilmoituksen, jos yön aikana hengitys tai sydämen lyöntitiheys ovat muuttuneet. Kun en ole joskus saanut Airaa puhelimellani kiinni, on ollut helpottavaa katsoa liiketunnistinjärjestelmästä, että hän on liikkunut kotonaan tunti sitten, ja hengitystiheys on tasainen.

Aira: Tämä on hieno systeemi. Nyt läheisten ei tarvitse olla turhaan huolissaan. Laite on tärkeä sekä turvallisuudelle että läheisten mielenrauhalle.

Kiti: En ole huolissani Airan vanhenemisesta, sillä hän on hyvässä kunnossa. Toivon, että meillä on Airan kanssa vielä monia riemukkaita vuosia yhdessä – verisukulaisina ja työtovereina.

Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/18.

X