Kirja-arviossa Eve Hietamiehen Numeroruuhka: ”Harva kirjoittaja pystyy eläytymään näin todentuntuisesti nykyaikaisen isän korvien väliin”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Numeroruuhka
Eve Hietamies kuvaa yksinhuoltajan arkea ja elämän käännekohtia koskettavasti ja lämpimällä huumorilla. © Otava
Eve Hietamies pyörsi päätöksensä ja teki jatkoa Yösyöttö-romaanisarjalleen. Yksinhuoltaja-Antin tarina on taas parasta isäkuvausta pitkään aikaan. Lue tuottaja Petri Korhosen kirja-arvio!

Eve Hietamiehen Numeroruuhka (Otava) ilmestyi huhtikussa.

Miksi Numeroruuhka kiinnosti?

”Yksinhuoltajaksi yllättäen joutuva tavallinen Antti hurmasi lukijat jo Yösyötössä, sen jälkeen Tarhapäivä ja Hammaskeiju jatkoivat kirjasarjan menestystä. Pari elokuvaakin on näistä jo tehty.

Onneksi Eve Hietamies heltyi jatko-osien toivojille. Nyt saamme lukea Numeroruuhka-kirjasta, miten Antti pärjää pleikkariin uppoutuvan, arjessa haahuilevan kymmenvuo­tiaan Paavonsa kanssa.

Lisämausteena on vielä rutiiniksi mennyt seurustelusuhde ja työpaikalla uhkaavat vähennystarpeet. Jokaisessa olisi erikseenkin tarpeeksi stressinaihetta, mutta kun muistihäi­riöistä kärsivä isäkin pitää majoittaa samaan asuntoon, Antin elämä alkaa taas olla uudenlaista ruuhkavuosien numeroiden murskaamista.”

Mitä pidin kirjasta?

”Mielestäni harva kirjoittaja on pystynyt eläytymään näin todentuntuisesti ja ymmärtävästi nykyaikaisen, viisikymppisen isän korvien väliin.

Epäkäytännöllinen Antti sählää, uupuu, rähisee, kiukuttelee, keksii valkoisia valheita ongelmista selvitäkseen, tuntee riittämättömyyttä – ja yrittää silti toimia oikein ja muita huomioiden.”

Arvio: *****

Kirja sai minut…

”…muistelemaan omia vanhempainvapaa-aikojani kahden pikkupojan kanssa. Hiekkalaatikkovaihe naapuruston värikkäine äippä- ja iskähahmoineen tuntui juuri tuolta kuin kirjassakin.

Samaistuin myös siihen, miten eri tavoin työpaikan yt-neuvottelut murentavat Antin itsetuntoa. Toivottavasti saamme seurata Antin ja Paavon matkaa vielä murrosiänkin ja kansaneläkevaiheen myrskyihin.”

”Mutta en minä voinut muuttaa mitään, kääntää aikapyörää taaksepäin, antaa Paavolle sitä mitä se ehkä eniten kaipasi ja tarvitsi. Ehjän perheen eikä pelkästään koiralle raivoavaa, läksyjen teosta jankuttavaa ärtyisää äijää.”

X