Laihialaisvitsit ovat klassikoita – Tämä vitsikooste naurattaa aina!
Laihia on kunta Pohjanmaalla, mikä tunnetaan pihistelykylläisestä arjesta ja nokkeluudesta. Näistä vitseistä ei nuukailla!
Laihialaisvitsit ovat ikihittejä! Lue Seuran hilpeän säästeliäs kooste vuosien varrelta.
Laihialaisvitsit kertovat Laihia-nimisellä paikkakunnalla asuvien kitsaasta elämäntyylistä. Viekkuutta vaatii loputon säästeliäisyys, mitä laihialaisvitseissä viljellään!
Kohtalokas virhe
Laihialainen taparikollinen oli murtautunut kultasepänliikkeeseen ja saanut muhkean saaliin. Hän ei olisi jäänyt kiinni, ellei olisi mennyt seuraavana päivänä kyselemään näyteikkunan läpi heittämänsä tiiliskiven perään.
Tämä on ryöstö!
Laihialaiseen pankkiin tehtiin ryöstö. Kommandopipoon sonnustautunut ryöstäjä komensi aseella uhaten kaikki pankin asiakkaatkin tyhjentämään lompakkonsa. Eräs isäntä kaivoi vaivihkaa lompakostaan kaksi ryppyistä viidenkympin seteliä ja sujautti ne toiselle isännälle kuiskaten: ”Tuossa on se satanen, jonka olin sinulle velkaa.”
Vain Laihialla
”Kuulitko, että nyt se Salmelan vanhin poikakin on kuollut!” Inkeri taivasteli naapurilleen Laihialla.
”Älä nyt! Mihin hän kuoli?” ”Hän kuulemma söi itsensä hengiltä”, Inkeri vastasi.
”Miten ihmeessä?”
”Hän oli perinyt isältään puvun, joka oli viisi numeroa liian suuri.”
Tuhlausta
Laihialainen isäntä oli lintumetsällä. Hän tähtäsi lentävää lintua ja laukaisi, jolloin lintu tömähti maahan.
”Turhaan tuhlasin hauleja! Tuollaisen pudotuksen jälkeen lintu olisi kuollut ilmankin!” hän harmitteli.
Laihialla soitto soi
Laihialaismies esitteli vieraalle asuntoaan. ”Ja tämä tässä on musiikkihuoneeni!” hän julisti.
”Mutta eihän täällä ole mitään musiikkilaitteita, kaiuttimia tai levyjä”, vieras ihmetteli.
”Ei niin, mutta tänne naapurin soittama musiikki kuuluu parhaiten”, isäntä vastasi.
Heinäpaalin kimpussa
Laihialainen isäntä istui takaperin hevosensa selässä.
”Onko tuo jokin uusi tyyli ratsastaa?” hänen naapurinsa kysyi.
”Ei. Mutta minulta tipahti euro heinäpaaliin, ja tämä kaakin pentele meni ja nielaisi sen!” isäntä vastasi.
Kaikki kunnossa!
Laihialainen mies vei virtsanäytteen laboratorioon. Saatuaan tulokset hän kuulutti riemuissaan: ”Loistouutisia! Ei mitään vikaa kenelläkään koko perheessä!”
Aiheelliset kehut
Myyntiedustaja oli Laihialla työmatkalla.
Eräässä yrityksessä hänelle tarjottiin jopa kahvia. Myyntiedustaja käytti tilaisuuden mahdollisen asiakkaan mielistelyyn.
”Monesti teitä laihialaisia soimataan nuukuudesta. Mutta ette te ainakaan veden kanssa ole kitsastelleet”, hän lausui kahvikuppiaan kohottaen.
Pullakahvit
”Minäpä repäisin ja vein eilen koko perheen pullakahveille”, laihialainen isäntä rehvasteli naapurilleen.
”Ohhoh! Mitäs he siitä tykkäsivät?” naapuri kysyi.
”Se oli heistä hirveän jännittävää”, isäntä vastasi.
”Eivätkö he ole ennen käyneet kahvilassa?” naapuri kysyi.
”Ei, vaan he eivät koskaan aiemmin ole käyneet luovuttamassa verta”, isäntä selvensi.
Rakkautta Laihialla
Laihialainen nuorimies oli niin rakastunut, että päätti ostaa tyttöystävälleen joululahjaksi huulipunan.
”Noin kallis lahja!” hänen kaverinsa päivitteli.
”Niin, mutta minähän saan sen vähitellen takaisin”, nuorukainen perusteli
Eron paikka
”Kuulin, että otit avioeron miehestäsi”, laihialaisnainen sanoi tuttavalleen.
”Pitää paikkansa. Raja tuli vastaan”, tuttava vastasi.
”Mitä kamalaa Raimo sitten teki?” tuttava kysyi.
”Hän vaati minua vaihtamaan nimeni Maria-Charlotta Alihanka-Östersundiksi.”
”Häh, nimesihän on Liisa-Maija Nieminen. Miksi ihmeessä hän sellaista vaati?” tuttava ällisteli.
”Hän oli saanut jostain halvalla hautakiven, jossa luki se nimi valmiina”, Liisa vastasi.
Terveisiä kotoa
Laihialaisperheen esikoinen oli muuttanut Tampereelle opiskelemaan. Äiti kirjoitti hänelle kirjeen, jossa kertoi kotipuolen kuulumisia. Loppuun hän lisäsi: ”P.S. Olin aikeissa sujauttaa kirjeen väliin setelin, mutta ehdin jo sulkea kirjekuoren.”
Ratkaisematon
Kaksi laihialaista löi keskenään tuhat euroa vetoa siitä, kumpi pystyisi sukeltamaan pidemmälle Laihianjoessa. Heidän perikuntansa riitelevät edelleen siitä, kenelle tonni kuuluu.
Vaarallista leikkiä
Ryhmä laihialaisia oli retkellä Tampereella. Juuri kun he seisoivat museon lippukassalla, joku joukosta sanoi: ”Minä maksan koko porukan liput!” Seuraavana päivänä Aamulehdessä oli iso juttu otsikolla: ”RAIVOSTUNUT LAIHIALAINEN KURISTI VATSASTAPUHUJAN!”
Johtolanka
Laihialla oli syttynyt laaja maastopalo. Palokunta tutki asiaa ja totesi palon alkaneen nojan pientareelle viskatusta puoliksi poltetusta savukkeesta. Poliisi ryhtyi oitis kuulustelemaan kaikkia tienoolla liikuskelleita ulkopaikkakuntalaisia.
Ravintolassa
Laihialaisnuorukainen halusi tehdä vaikutuksen tyttöystäväänsä ja vei tämän syömään oikein ravintolaan. Ruokalistaa pitkään tavailtuaan hän lausui:
”Minä taidan ottaa vain päivän salaatin. Mitä sinä vain otat?”
Säästöä
”Vieläkö seurustelet Annelin kanssa?” laihialaismies kysyi toiselta.
”En. Panin välit poikki.”
”Miksi ihmeessä, hänhän vaikutti niin kivalta ja oli kauniskin?”
”Löysin tyttöystävän, joka on syntynyt jouluaattona!”
Rahanmenoa
Laihialainen teinityttö meni isänsä juttusille:
”Isä, tarvitsen viisikymmentä euroa.”
”Neljäkymmentä euroa? Mihin ihmeeseen sinä muka tarvitset kolmekymmentä euroa?” isä pillastui.
Laskelmointia
Laihialainen isäntä päätti myydä koiransa ja pani ilmoituksen nettiin. Naapuripitäjästä otettiin yhteyttä ja tarjottiin koirasta 150 euroa. Hetkeä myöhemmin ilmoittautui toinenkin kiinnostunut ostaja. Hän oli Oulusta ja tarjosi hurtasta 300 euroa. Isäntä teki kuitenkin kaupat naapuripitäjän miehen kanssa.
”En käsitä, mikset myynyt sille oululaiselle. Olisit saanut tuplasti enemmän rahaa!” isännän ystävä ihmetteli.
”Juu, mutta ei meidän Julle olisi osannut Oulusta asti palata takaisin kotiin”, isäntä selitti.
Hyvät ihmiset
Pappi meni parturiin. Parturi siisti hänen tukkansa ja partansa, mutta kun pappi kaivoi lompakkoa taskustaan, parturi teki kädellään torjuvan eleen ja sanoi: ”En ota teiltä maksua, koska olette niin hyvä ihminen.”
Seuraavana aamuna parturi löysi liikkeensä oven edestä kukkakimpun ja Raamatun.
Sitten asiakkaaksi tuli poliisi. Parturi leikkasi hänen tukkansa, mutta kieltäytyi jälleen ottamasta työstään maksua. ”En veloita teiltä mitään, sillä olette hyvä ihminen ja teette tärkeää työtä”, hän sanoi.
Seuraavana aamuna hän löysi oveltaan laatikollisen tuoreita donitseja.
Pian tuoliin istui laihialainen. Parturi leikkasi jo pitkäksi venähtäneen tukan ja siisti parran ja pulisongit. Työn valmistuttua hän sanoi: ”Minäpä en otakaan teiltä tänään maksua, sillä tiedän, että olette hyvä ihminen.”
Seuraavana aamuna hän löysi oveltaan kymmenen laihialaista.
Laihialainen keitto
”Mikä on laihialainen kalakeitto?”
”Kattila, jossa on vettä ja jonka pohjassa lukee Made in.”
Nyyttikestit
Opiskelija-asuntolassa pidettiin pikkujoulun nyyttikestit. Porilaisopiskelija toi hodareita, turkulainen mokkapaloja, helsinkiläinen limsaa ja laihialainen veljensä.
Kalkkuna pöytään
Laihialaismies oli kutsunut serkkunsa jouluaterialle.
”Meillä on oikein kalkkunakin”, hän oli kehaissut puhelimessa.
Jouluateria osoittautui kuitenkin varsin niukaksi. Kun se oli nautittu, isäntä lausui reteästi: ”Tuopa, vaimo, se kalkkuna pöytään. Se saa nokkia muruset suuhunsa.”
