”Älä lue tätä kirjoitusta, vaikka mikä olisi”

”Kukapa ei lapsena olisi mennyt salaa piparipurkille tai kiinnittänyt pakkasella kielensä rautatolppaan kielloista huolimatta”, pohtii Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto kiellon rikkomisen iänikuista houkutusta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Kukapa ei lapsena olisi mennyt salaa piparipurkille tai kiinnittänyt pakkasella kielensä rautatolppaan kielloista huolimatta", pohtii Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto kiellon rikkomisen iänikuista houkutusta.
(Päivitetty: )
Teksti: Erkki Meriluoto

Amerikkalaista 27-vuotiasta John Allen Chauta oli varoitettu useaan otteeseen. Hän tiesi itsekin, että pyrkiminen Intian valtameressä sijaitsevalle Pohjois-Sentinelin saarelle olisi kiellettyä ja hengenvaarallista.

Saarella elää kenties maailman eristäytynein ja sisäsiittoisin heimo. Saarelle meno on kiellettyä, jotta heimo säilyisi koskemattomana eivätkä ulkopuolisten tuomat sairaudet aiheuttaisi sille tuhoa. Saaren asukkaat tiedetään vihamielisiksi kaikkea ulkomaailmasta saapuvaa kohtaan. Esimerkiksi kun vuoden 2004 tsunamin jälkeen Intian viranomaiset lensivät saaren yli helikopterilla katsomassa mahdollisia tuhoja, yritettiin peltivispilää välittömästi ampua nuolilla.

John Allen Chau oli kuitenkin saanut päähänsä, että hänen tehtävänsä on käännyttää saaren asukkaat kristinuskoon. Hän ei kertonut reissustaan juuri kenellekään ja kuvaili suunnitelmaansa vain päiväkirjassaan. Chau palkkasi kalastajat kuljettamaan hänet saaren lähivesille ja meloi loppumatkan kanootilla. Ensimmäinen visiitti päättyi siihen, kun hänen Raamattunsa läpi ammuttiin nuolella. Sekään varoitus ei riittänyt. Chau päätti uhmata kaikkia kieltoja ja palata saarelle vielä uudelleen. Lopputuloksen saattoikin arvata. Seuraavana aamuna Chauta kyydinneet kalastajat näkivät, miten hänen ruumistaan raahattiin rannalla ja lopulta poltettiin.

Nyt viranomaiset aprikoivat, lähetetäänkö paikalle ryhmää hakemaan pakkomielteisen lähetyssaarnaajan jäänteitä. On mahdollista, että ne jäävät eristäytyneelle saarelle ikuisiksi ajoiksi.

Jo Chaun rakastamassa Raamatussa kuvailtiin kiellettyä hedelmää. Jotakin luvatonta mutta samalla hyvin houkuttelevaa, johon ihmiset lopulta lankeavat. Meissä kaikissa asuu pieni Chau.

Kukapa ei lapsena olisi mennyt salaa piparipurkille tai kiinnittänyt pakkasella kielensä rautatolppaan kielloista huolimatta? Joku hullumpi on saattanut kusaista sähköpaimeneen tai istua alasti muurahaispesään. Niistä selviää todennäköisesti vähemmän lopullisin seurauksin kuin kielletylle saarelle mennyt Chau. Internetissä jaetaan jopa Darwin-palkinto erityisen typerällä tavalla itsensä geenipoolista poistaneille ihmisille.

Otsikon kiellon rikkomisesta ei onneksi palkintoja tai rangaistuksia jaeta.

X