”Mutta mitä tapahtui koiralle?” – Hédi Friedin kuvakirja Bodrin tarina kertoo lapsen silmin holokaustin traagisista tapahtumista

Kansainvälistä holokaustissa menehtyneiden muistopäivää on vietetty tammikuun viimeisellä viikolla. Miten kertoa lapsille keskitysleirien hirveyksistä, joista he väistämättä kuulevat?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Ajattelin Bodria kun minulla oli nälkä, ajattelin Bodria kun minua väsytti, ajattelin Bodria, kun minulla oli ikävä äitiä ja isää."

Kansainvälistä holokaustissa menehtyneiden muistopäivää on vietetty tammikuun viimeisellä viikolla. Miten kertoa lapsille keskitysleirien hirveyksistä, joista he väistämättä kuulevat?
Teksti:
Terhi Harper

Kuinka kertoa lapselle Natsi-Saksan toimeenpaneman juutalaisten kansanmurhan hirveyksistä, kun aihe on vaikea käsiteltäväksi aikuisellekin? Tiedolta on silti lastenkin mahdoton välttyä kokonaan, etenkin suurina holokaustin muistopäivinä, jolloin tapahtumia käsitellään mediassa runsaasti.

Vastaus löytyy tarinoista, joiden avulla lapsi voi ymmärtää ja käsitellä pahuutta – ja sen synnyttämiä vihan tunteita. Yksi tällainen on kertomus Bodri-koirasta.

Bodrin tarina kertoo tositapahtumista lapsen silmin

Kirjailija ja psykologi Hédi Fried, 95, ja kuvittaja Stina Wirsén ovat lähestyneet juutalaisvainojen traagisia tapahtumia lapsen näkökulmasta – Bodrin tarina (Historien om Bodri) -lastenkirja perustuu Auschwitzin ja Bergen-Belsenin keskitysleireiltä selviytyneen Hédin omiin kokemuksiin.

”Minua ja siskoani paleli ja pelotti, meillä oli nälkä ja jano. Olimme vähällä kuolla leirissä, jonne meidät oli viety. Hitlerin vartijat ajoivat meiltä hiukset ja veivät meiltä vaatteet, ja jouduimme käyttämään likaisia vanginpukuja ja kovia kenkiä.”

Bodrin tarina käsittelee holokaustia lapsen silmin

”Pikkusiskoni mielestä Bodri oli hänen, mutta äiti sanoi, että Bodri oli meidän kaikkien koira. Bodri ja minä kuitenkin tiesimme, että se oli eniten minun.” © Stina Wirsén

Kuvakirjassa seikkailevat Hédin ja Bodri-koiran lisäksi paras ystävä Marika koiransa Bandin kanssa.

”Marika ja minä olimme lähes saman pituisia ja vihelsimme yhtä hyvin….Se ero meissä oli, että rukoilimme eri tavalla. Minä kävin synagogassa ja Marika kävi kirkossa. Minä olin juutalainen, Marika ei ollut.”

Yhdessä tytöt viettävät huolettomia lapsuuden päiviä – aina siihen saakka, jolloin näyttämölle astuu Adolf Hitler –’mies, jolla on paljon valtaa’.

Bodri on tarina holokaustin kauheuksista lasten silmin.

”Eräänä päivänä kuulin, kun joku mies huusi radiossa vieraalla kielellä. Miehen nimi oli Adolf Hitler.” Stina Wirsén

”Mitä tapahtui koiralle?”

Hédi Fried on kiertänyt kertomassa holokaustin tapahtumista lapsille ja nuorille koululaisille yli 30 vuoden ajan.

Tapaamisissa lasten ja nuorten mieltä on jäänyt erityisesti vaivaamaan yksi asia; pieni Hédi joutui jättämään lemmikkinsä, kun hänet ja perheensä toimitettiin Auschwitzin keskitysleirille.

Bodrin tarina kertoo holokaustista lapsille.

”Juna lähti liikkeelle, ja Bodri juoksi sen perässä niin pitkälle kuin jaksoi. Bodrin ympärille kerääntyi muita yksin jääneitä koiria. Vilkkutin ja vilkutin, kunnes en enää nähnyt rakasta Bodriani…” © Stina Wirsén

”Mitä tapahtui koiralle?” on kysymys, jonka Hédi Fried on saanut kuulla yhä uudelleen lasten esittämänä.

Tähän Bodrin tarina kertoo vastauksen;

Uskollisen koiran odotus palkittiin, kun Auschwitzsta vapautetu Hédin ja Bodri-koira kohtasivat jälleen.

”Bodri säntäsi luokseni, hyppi ja hyöri jaloissani, lipoi minua ja halasi ja ulvoi onnesta! Sitten se rauhoittui, katsoi minua kiiltävin silmin ja ymmärsi, että halusin sanoa jotakin.

          Minä kerroin, että sota oli päättynyt.  Adolf Hitler oli kuollut.”

Hédi Fried ja Stina Wirsén.

Syntyjään romanialainen Hédi Fried on 95-vuotias kirjailija ja psykologi, joka selviytyi Auschwitzin ja Bergen-Belsenin keskitysleireiltä. Kuvassa Hédi Fried ja kuvittaja Stina Wirsén. © Viktor Gårdsäter

Lainaukset ja kuvat ovat teoksesta Hédi Fried & Stina Wirsén: Bodrin tarina (Sitruuna)  Kuvakirja on suunnattu noin 5–9 -vuotiaille lapsille.

Lue myös: Auschwitzista selvinnyt Marceline: ”Rasismi on palannut Eurooppaan samassa hengessä kuin 60 vuotta sitten”

X