Hyvinvointivaltion terveyskustannukset ja elintavat puntarissa - Kumpi käy kalliimmaksi: ylipaino vai urheiluvammat?
Liian vähäinen liikunta ja huono kunto aiheuttavat miljardien kustannukset. Terve lihavuus on usein vain tilapäistä, mutta painolukemaa oleellisempaa on fyysinen suorituskyky.
Polven ja nilkan vammat ovat yleisimpiä urheiluvammoja.
Helsingin Sanomat julkaisi 23.6.2018 mielipidekirjoituksen, jossa juristi Mari Kähkönen kyseenalaisti lihavuuden aiheuttamat terveyskustannukset.
Kirjoittajan mukaan lihavakin voi olla terve, eikä pelkkä taakka yhteiskunnalle. Sen sijaan urheiluvammojen hoidosta aiheutuu kuluja ja sairaslomia, vaikka liikunnallista elämäntapaa pidetään tavoiteltavana ja ihanteellisena.
Kähkönen pohtii, kuinka paljon urheiluvammojen hoito ja niistä aiheutuvat poissaolot maksavat yhteiskunnalle.
Vuoden 2017 kansallisen uhritutkimuksen mukaan 20–74-vuotiaassa väestössä sattui vuoden aikana noin 420 000 liikuntatapaturmaa.
Liikuntatapaturmien määrä näyttää kasvaneen jonkin verran. Edellisessä uhritutkimuksessa vuonna 2009 liikuntatapaturmia oli 348 000.
Tutkimukset eivät kuitenkaan ole keskenään täysin vertailukelpoisia, sillä aiemmin tutkimuksen kohderyhmää olivat kaikki yli 15-vuotiaat.
Suomessa arvioidaan liikuntavammojen kustannuksia ulkomaisten tilastojen avulla
Liikuntatapaturmien kustannuksista on vaikea saada tarkkaa tietoa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportin mukaan Suomessa ei ole kattavaa järjestelmää liikuntavammojen rekisteröintiin, toisin kuin työtapaturmissa ja liikenneonnettomuuksissa.
”Suomessa ei erikseen tilastoida liikuntalajeja sairaaloiden hoitorekistereihin”, vahvistaa ylilääkäri Jari Parkkari UKK-instituutista.
Tapaturmajärjestelmä luokittelee liikuntavammat kaatumisten ja putoamisten alaluokkaan. Sen vuoksi osa liikuntavammoista jää tilastoimatta, eikä liikuntatapaturmien ongelmien todellista laajuutta ei tiedetä.
”Australiassa Victorian osavaltiossa rekisteröidään kaikki tapaturmat liikuntalajeittain. Siellä on samankaltainen väestö kuin Suomessa, noin 5 miljoonaa asukasta.”
Ulkomaalaiset tilastot antavat suuntaa sille, minkälaiset kustannukset liikuntavammoista syntyy.
”Suomessa on arvioitu, että liikuntavammojen aiheuttamat suorat kulut olisivat noin 200 miljoonaa euroa.”
Sen lisäksi urheiluvammoista syntyy epäsuoria kuluja, sillä loukkaantuminen voi altistaa myöhemmille terveysongelmille.
Ylipainoisia yli puolet suomalaisista
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2011 lihavuudesta ja siihen liittyvistä sairauksista aiheutui yhteiskunnalle arviolta noin 330 miljoonan euron kokonaiskustannukset. Tässä ei ole kuitenkaan huomioitu välillisiä kustannuksia, joita tulee esimerkiksi sairauksien aiheuttamasta tuottavuuden laskusta ja sairauslomista.
Lihavuudesta puhuttaessa on hyvä tarkentaa, mikä ero on ylipainon ja lihavuuden ero. Luokittelu perustuu painoindeksiin, jossa ylipainon raja menee rikki, kun indeksilukema on yli 25. Lihavuus taas on metabolinen tila, jossa painoindeksi on yli 30.
Ylipainoisten määrä on on kasvanut Suomessa 1980-luvulta lähtien. Kansallisen FinSote 2017–2018 -tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista aikuisista on painoindeksin mukaan ylipainoisia. Lihavia on reilut 20 prosenttia.
Miehillä esiintyy lievää ylipainoa enemmän kuin naisilla. Naisten osuus menee yllättäen miesten ohi, kun tarkastellaan henkilöitä, joiden bmi on yli 30.
Myös lasten ja nuorten ylipainoisuus on yleistynyt.
Lihavuus lisää riskiä sairastua muun muassa 2-tyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, dementiaan, masennukseen, uniapneaan, kihtiin, sappi- ja haimasairauksiin sekä useisiin syöpiin.
Liikkumattomuus on suurempi riski kuin lihavuus
Vaikka lihavuuden terveysriskit ovat kiistattomia, ratkaisevaa ei välttämättä ole painolukema vaan fyysinen suorituskyky.
Hyksin sydän- ja keuhkokeskuksen lääkäri Jussi Naukkarinen kirjoitti elokussa 2017 lääkärilehden pääkirjoituksessa: ”Kuolleisuus on itse asiassa pienempi hyväkuntoisilla lihavilla yksilöillä kuin sellaisilla normaalipainoisilla, joiden fyysinen suorituskyky on huono.”
UKK-instituutti on arvioinut vähäisen liikunnan ja heikon fyysisen kunnon aiheuttamia kustannuksia. Liikkumattomuus vaikuttaa suoraan ja välillisesti moniin eri asioihin.
”Liikkumattomuudesta aiheutuvat kulut ovat kymmenkertaiset liikuntavammojen kustannuksiin verrattuna”, Jari Parkkari UKK-instituutista sanoo.
Arvion mukaan liikkumattomuuden vuosittaiset kustannukset ja tuottavuuden menetykset ovat 3,2–7,5 miljardia euroa.
Laskelmassa on otettu huomioon sairauksien aiheuttamat terveydenhuollon ja tuottavuuden kustannukset, ikääntyvän väestön koti- ja laitoshoidon kustannukset, tuloverojen menetys, työttömyysturvaetuudet sekä syrjäytymisestä aiheutuvat kustannukset.
Näiden lukujen pohjalta voidaan sanoa, että kansanterveyden ja –talouden kannalta liikunnan hyöty on paljon merkittävämpi kuin urheilussa loukkaantumisen riski.
Lihavakin voi olla terve, mutta kuinka pitkään?
Helsingin Sanomien mielipide-palstalle kirjoittanut Mari Kähkönen perustelee mielipidettään sillä, että hän on lihava mutta kaikin puolin terve.
Lievästä ylipainosta ei välttämättä ole merkittävää haittaa, mutta tutkijoiden mielestä terve lihavuus on vain tilapäistä.
Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan lihava voi olla tutkimushetkellä metabolisesti terve, mutta hänellä on siitä huolimatta kohonnut riski sairastua lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin, kuten diabetekseen tai sydäntautiin.
Metabolisesti terve lihavuus ei ole vaaraton tila, BBC:n julkaisemassa artikkelissa todetaan.
Myös kardiologiaan erikoistuva lääkäri Jussi Naukkarinen korostaa pääkirjoituksessaan, että metabolisesti terve lihavuus näyttää vähenevän iän myötä.
Mitä pidempään ylimääräisiä kiloja kantaa mukanaan, sitä todennäköisemmäksi liitännäissairauksien puhkeaminen käy.
Liikuntatapaturmien määrä on kasvanut
Liikuntavammojen haittoja ei kuitenkaan pidä vähätellä.
Jari Parkkarin mukaan nuorten liikuntavammat ovat heikosti tunnistettu ongelma. Urheillessa sattunut tapaturma on yleisin syy, miksi nuori joutuu sairaalahoitoon. Se on jopa viisinkertainen verrattuna liikennetapaturmiin.
”Nuorille sattuu paljon vakavia urheiluvammoja. Esimerkiksi polven eturistisidevammoja saattaa olla jopa puolella tyttöjen salibandy- tai jalkapallojoukkueen pelaajista. Ongelma on todella alitiedostettu.”
Urheiluvammat voidaan jakaa kahteen luokkaan: äkillisiin tapaturmiin ja rasitusvammoihin. Äkillisiä tapaturmia ovat nivelsidevammat, luunmurtumat ja lihasvammat. Rasituvammoihin luokitellaan muun muassa penikkatauti, rasitusmurtumat ja osa selkävaivoista. Liiallinen ja yksipuolinen kuormitus, sekä liian lyhyt palautumisaika lisää rasitusvammojen riskiä.
”Polvivammat, selän rasitusmurtumat ja päävammat ovat nuorilla yleisiä urheilussa ja liikunnassa. Niistä aiheutuu usein ongelmia koko loppuelämäksi”, Parkkari sanoo.
Esimerkiksi polven eturistisiteen katkeaminen altistaa nivelrikolle, joka voi johtaa polven proteesileikkaukseen vuosikymmeniä myöhemmin.
Näitä toimenpiteitä ei enää lueta liikuntavammoiksi, vaikka ongelma perimmäinen syy olisi urheilussa loukkaantuminen.
”Eturistisiteen vamma lisää merkittävästi nivelrikon riskiä, enemmän kuin ylipaino tai perinnöllinen alttius”, Parkkari kertoo.
Liikuntavammoja hoidetaan paljon yksityisesti – jos ylipäätään hoidetaan
Vaikka liikuntatapaturmien määrä vaikuttaa kasvaneen, tapaturmista johtuvien lääkärikäyntien määrä on pysynyt samoissa lukemissa. Kaikkien tapaturmien vuoksi lääkärikäyntejä kertyy noin 400 000 vuosittain.
Liikuntatapaturmien osuutta lääkärikäynneistä ei tiedetä, koska niitä ei terveydenhuollossa rekisteröidä erikseen.
Ylilääkäri Jari Parkkari kertoo, että urheiluvammoja hoidetaan paljon yksityisillä lääkäriasemilla, eivätkä ne senkään vuoksi päädy sairaaloiden rekistereihin.
”Tapaturmavakuutukset ovat pakollisia kilpaurheilussa, joten käytännössä nämä loukkaantumiset hoidetaan yksityisesti.”
Parkkari työskentelee UKK-instituutin lisäksi Tampereen Urheilulääkäriasemalla. Hän huomauttaa, että osa urheiluvammoista ei tule lääkärin hoidettavaksi.
”Päävammoja saatetaan hoitaa käymättä edes missään tutkimuksissa, jolloin toistuvat aivotärähdykset saattavat jäädä huomaamatta.”
Miten liikuntavammoja voidaan ehkäistä?
”Tärkeintä on opettaa nuorille liiketaitoja ja liikehallintaa: miten tehdään esimerkiksi alastulo tai nopea käännös oikein ja turvallisesti”, Parkkari kertoo.
Aiemmin puhuttiin paljon venyttelyn merkityksestä, mutta Parkkarin mukaan tutkimustulokset ovat osoittaneet, ettei venyttely vähennä vammoja.
”Kun verrattiin kolme vuotta koripallojoukkueita ja salibandyjoukkueita, huomattiin, että koripallon pelaajien alastulotekniikat eivät olleet yhtään parempia kuin salibandyjoukkueella, vaikka koripallossa hyppyjä tehdään huomattavasti enemmän.”
Oikeaa tekniikkaa ei opi vain lajia harrastamalla, vaan ne pitää erikseen opettaa.
”Taidot pitää opettaa samalla tavalla kuin vaikka oikeinkirjoitus”, Parkkari toteaa.
Lasten ja nuorten urheiluvalmentajilla ei välttämättä ole riittävää koulutusta liiketaitojen opettamiseen, mikä kasvattaa loukkaantumisriskiä.
UKK-instituutti pyrkii lisäämään urheiluseurojen tietoisuutta liikuntavammojen ehkäisystä Terve Urheilija -ohjelmalla.
”Meillä on ammattivalmentaja, joka kiertää kouluttamassa urheiluseurojen valmentajia. Kaikki seurat saavat halutessaan sporttimestarin käyttöönsä ilmaiseksi Terve Urheilija -ohjelman kautta.”
Ohjelma on osa valtakunnallista Liikuntavammojen valtakunnallista ehkäisyohjelmaa, jonka tehtävänä on koordinoida liikuntavammojen ehkäisyä Suomessa.