Ihmeellinen äidinvaisto – Mitä tiede siitä tietää?

Kun äideiltä kysyy, mitä äidinvaisto heille merkitsee, saa monenlaisia vastauksia. Yhdelle kyse on lapsen hoivaamisen perustarpeesta. Toinen puhuu empatiasta, jonka avulla äiti osaa lukea lapsen kuulumiset pienimmästäkin eleestä. Kolmas kertoo, että hänellä on lapseen telepaattinen yhteys.

Hoivaamisen tarve on lajin säilymisen kannalta välttämätön ominaisuus. Siksi ei ole yllättävää, että myös tiede on pyrkinyt määrittämään äidinvaistoa.

Rakkaushormoni oksytosiini on tärkein äitihormoni

Yksi tutkimussuunta tutkii hormonien vaikutusta. Tärkein ”äitihormoni” on oksytosiini, joka käynnistää nuoren äidin rinnoissa maidonerityksen. Oksytosiinia käytetään myös synnytyksen käynnistämiseen. Myös vauvan näkeminen – joskus jopa pelkkä vauvan tuoksun tunnistaminen – nostaa oksytosiinitasoja.

Oksytosiinia on kutsuttu myös ”rakkaushormoniksi”, sillä sen eritys lisääntyy seksin ja suutelemisen yhteydessä.

Tutkijat ovat testanneet, miten oksytosiini vaikuttaa hoivaviettiin. Yksi testi tehtiin aikuisilla hiirillä, joiden häkkiin vietiin vieraita hiirenpoikasia. Vanhemmat, jo synnyttäneet hiiriemot alkoivat hoivata poikasia, kun nuoret naaraspuoliset neitsythiiret saattoivat jopa syödä niitä.

Kun neitsythiiriin ruiskutettiin oksytosiinia, niiden käytös muuttui ja nekin alkoivat hoivata poikasia.

Oksytosiiniruiske sai myös koirashiiret hoivatuulelle. Tosin koiraiden kohdalla hormonin vaikutus näkyi hitaammin kuin naarailla.

Oksytosiinin vaikutus on todettu myös ihmisillä. Vauvan vaikutus näkyy sekä naisissa että miehissä. Tosin naisen hormonit alkavat hyrrätä heti, miehellä muutos kestää hieman kauemmin.

Hormonintuotanto voimistuu myös adoptiovanhemmilla ja isovanhemmilla. Tieteen näkökulmasta hormoniin perustuva hoivavietti ei siis ole pelkästään äidin – etenkään fyysisesti synnyttäneen äidin – yksinoikeus.

Äidin puolustusvietti on biologinen ilmiö

Ruotsalainen psykiatri ja aivotutkija Markus Heilig on kirjoittanut kirjan aivojen sukupuolesta. Naisen aivot, miehen aivot -kirjassa (Atena 2019) Heilig valottaa biologisia eroja aivojen rakenteessa. Eroja on, ja niistä merkittävimmät löytyvät hermosoluyhteyksien toiminnasta.

Miten miehen ja naisen aivot vaikuttavat äidinvaistoon?

”Se on hyvin monimutkainen kysymys. En ole ihan varma, onko ”äidinvaisto” merkityksellinen termi”, Linköpingin yliopiston professorina toimiva Heilig vastaa sähköpostilla.

Miehen ja naisen aivoissa on Heiligin mukaan joitain biologisia eroja, kun puhutaan äiteydestä.

”Äidin aggressio on tästä yksi esimerkki. Se poikkeaa muista aggression muodoista. Tutkimusten mukaan sillä näyttäisi olevan selvä biologinen perusta.”

Suomalaisessa metsässä ei ole pelottavampaa vastustajaa kuin vihainen karhuemo, joka puolustaa poikasiaan. Samassa hengessä jotkut ihmisäidit ilmoittautuvat leijonaemoiksi.

Puolustusvietti on siis biologinen selviö. Muuten Heilig suhtautuu äidinvaistoon varovaisemmin.

Isänvaisto herää – ”kunhan sille vaan annetaan tilaisuus ilmetä”

”Moni äitiyteen liitetty ominaisuus on opittu. Käyttäytymisemme heijastaa oman aikamme sosiaalisia normeja”, Markus Heilig sanoo.

Aivotutkija viittaa viime vuosikymmenien muutokseen.

”Isäni ei koskaan oppinut vaihtamaan vaippoja. Minun kohdallani se oli jo itsestäänselvyys.”

Samoilla jäljillä oli 50 vuotta sitten julkaistu Seura-lehti, joka käsitteli äidinvaistoa sen hetkisen tutkimuksen näkökulmasta.

”Isänvaistoa on varmasti olemassa yhtä suuressa määrin kuin äidinkin, kunhan sille vaan annetaan tilaisuus ilmetä.”

Jutussa viitattiin tutkimukseen, jonka perusteella puolet äideistä erotti oman lapsensa itkun ääninauhalta kuuden muun joukosta.

Myöhemmin tutkijat ovat osoittaneet, että isät tunnistavat oman vauvansa itkuäänen yhtä hyvin kuin äiditkin.

Mitä ote kertoo sylissäpitäjästä?

Pari vuotta sitten Nature Ecology and Evolution -sivusto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan sillä on väliä, miten päin vauvaa pidetään sylissä.

Tutkimuksen mukaan suurin osa naisista ja tytöistä pitelee vauvaa sylissään vasemmalla puolella. Asennolla on yhteys aivojen oikeaan puoliskoon, joka käsittelee tunteita. Oikea puoli oppii myös tunnistamaan kasvot.

Vasemman puolen sylkyttämistä on sen jälkeen pidetty joissain piireissä varmana merkkinä luontaisesta äidinvaistosta. Mutta luotettavan määritelmän löytäminen taitaa olla lopulta paljon monimutkaisempi kysymys. 2000-luvulla se liittyy pohdiskeluun siitä, kuka haluaa tai SAA olla äiti. Lapsen hoivasta voi olla vastuussa nainen tai mies, homoseksuaali tai vaikka transsukupuolinen henkilö.

Äidinvaisto syyllistää lapsettomia

Jotkut tutkijat ovat alkaneet pitää ”äidinvaistoa” negatiivisena terminä.

”Se syyllistää niitä naisia, jotka eivät halua lapsia. Se luo kuvaa, että he olisivat jotenkin psyykkisesti epänormaaleja”, brittiläinen psykologian tohtori Gillian Ragsdale sanoo Medium-lehden haastattelussa.

Myös äidit voivat kokea syyllisyyttä äidinvaiston äärellä. Ragsdalen mukaan ajatus äiteydestä ei tule kaikille naisille luonnostaan. Äidinvaisto kuitenkin esittää naisen luontaisena huolehtijana, jonka ei tule kyseenalaistaa osaansa. Seurauksena on velvollisuuksien kenttä, jolla tehdään töitä vuorotta.

”Haluaisin nähdä, että hoivaamisen perusajatusta opetettaisiin yhä enemmän miehille, nuoresta iästä lähtien”, Ragsdale sanoo.

Tutkimusnäytön perusteella voimme päätellä, että jonkinlainen äidinvaisto on olemassa. Mutta sen lopulliseen määrittelyyn on vielä matkaa – sekä tiedemiehillä että äideillä.